Rakkauslukot Pariisissa

Aurinkoisen maanantain kunniaksi ajattelin malttaa postata vielä viimeisiä Pariisin matkan tunnelmia. “Juhlimme” juuri mieheni kanssa kihlajaispäiväämme eli sinänsä on sopiva ajankohta postata käynnistämme ehkä maailman romanttisimmalla sillalla. Ainakin jos se lasketaan “rakkauslukkojen” määrästä. 
Näitä lukkojahan näkee nykyään kaikkialla. Jopa Helsingissä lenkkipolulleni osuvaan pikkuruiseen siltaan on laitettu aika sympaattisesti yksi lukko. Katajanokan sillalla niitä on jo vaikka kuinka paljon, kuten monessa muussakin sillassa. Kaikkein kuuluisin ja “se alkuperäinen” silta on kuitenkin Seine-joen ylittävä Ponts des Arts -silta Pariisissa. Siellä lukkoja on ollut ihan riesaksi asti, koska niiden paino on kallistanut kaiteita ja nostanut jopa epäilyksiä sillan romahtamisesta. Siksi niitä aina välillä poistetaan, mutta innokkaat pariskunnat pitävät nopeasti huolen uusien lukkojen ilmestymisestä poistettujen tilalle.

Koska me osuimme sillalle sopivasti hääpäivänämme 6.8., päätimme kantaa myös kortemme kekoon. Yleisin tapa lukkojen käytölle on kaiverruttaa lukkoon parin nimikirjaimet tai nimet sekä kihlajaispäivämäärä, lukita lukko kaiteeseen ja heittää lukko jokeen. Lukkoja on myynnissä kaikkialla siltojen lähellä, samoin kuin tussejakin eli monet nimet kirjoitetaan nykyään tussilla. 

Ajattelin jo mielessäni taikauskoisesti, että onko oikeastaan järkevää heittää avainta Seineen, ettei se vaan pääse enää tässä vaiheessa pilaamaan hyvää avioliittoamme ; ) Lähinnä ehkä siksi, että olen aina vierastanut esim. kihlasormustatuointeja ja muita ikuisia symboleja, joita minusta henkilökohtaisesti ei tarvittaisi suhdetta lujittamaan. No, siitä ei nyt sitten kannattanutkaan huolehtia, koska saimme pienen huvittavan näytelmän aikaan sillalla. 

Kirjoitimme nimmarit ja päivämäärät lukkoon (kun viimein vapaa kohta saatiin kaivettua esille), lukitsimme sen siltaan ja mies suurieleisesti heitti avaimen jokeen. Jostain syystä kurkkasimme vielä perään (että etteihän se tipahtanut jonkun veneen matkaan) ja huomasimme, että avain oli mätkähtänyt kaiteen ulkopuolella joen päällä sojottaville laudan päädyille. Muutama vieressä oleva pariskuntakin huomasi saman ja hörähti nauruun miehen saadessa peukutuksia ja kannustavia taputuksia olalle. Mies oli sitten sankarillisesti lähdössä kiipeämään kaiteen yli hakemaan avainta, jonka sain tietysti estettyä – minkähänlainen näytelmä siitä olisi kehkeytynyt, sekä mies että avain altamme lipuvassa veneessä ehkä?

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *