Mitä meidän lopulta kuuluu tavoitella?

Mikä on tarpeeksi ja mitä meidän lopulta kuuluu tavoitella? Luin mieleen jäävän jutun kaukaisen Tyynenmeren pienen saaren pienestä tapahtumasta, josta meillä länsimaisilla voisi olla hyvinkin opittavaa. Tarina oli niin yksinkertainen ja kiva, että haluan jakaa sen täällä blogissakin.

Saarella asuva paikallinen mies myi terveellisiä, hyviä öljyjä sisältäviä, saarelta keräämiään pähkinöitä. Amerikkalainen saarella vieraileva turisti osti häneltä kaikki tarjolla olevat pähkinät ja maksoi niistä hyvin.

Vuosi kului ja samoihin aikoihin seuraavana vuonna sama amerikkalainen turisti tuli takaisin samalle pikkusaarelle. Hän tapasi saman pähkinöitä myyneen saarelaismiehen, ilahtui kovasti ja sanoi, että ostaisi taas mielellään reilun satsin saarelaisia terveellisiä pähkinöitä, joista oli viimeksi pitänyt kovin paljon. Hän maksaisi taas yhtä reilusti kuin viimeksi.

Saarelaismies sanoi, että hänellä ei ole tarjota pähkinöitä. Amerikkalainen ihmetteli, etteikö niitä enää kasva saarella. Saarelainen kertoi, että toki kasvaa, mutta hän ei ole viitsinyt kerätä niitä. Hänellä on edelleen jäljellä rahaa, jota hän sai viime vuonna amerikkalaiselta, eikä hän tarvitse lisää.

Tässä hämmästeltävää amerikkalaiselle. Ja meille kaikille. Tuntuu, että länsimaisissa yhteiskunnissa ei enää tunneta käsitettä tarpeeksi. Tai ajattelua, että kun on tarpeeksi, ei tarvitse lisää.

Minusta todella kiinnostava näkökulma. Voisi ajatella, että onpa laiska saarelainen. Mutta toisaalta saarelainen arvostaa jotain paljon merkityksellisempää; vapaa-aikaansa kauniilla saarella. Hän haluaa nauttia siitä maksimaalisesti. Auringonnousuista ja -laskuista, luonnon kauneudesta, stressittömyydestä. Sitä ei voi olla tarpeeksi. Sen sijaan amerikkalaisen tuoma raha ei yllättäen painakaan puntarissa enempää kuin saaren rento elämäntyyli.

Aika kaukana ollaan omasta kiirettä arvostavasta oravanpyöräkulttuuristamme. Ja vaikeaa sitä olisi tänne istuttaakaan sellaisenaan. Helppoa on myös ohittaa tarinan opetus ajattelemalla, että hyvähän siellä kuumalla palmusaarella on köllötellä. Mutta ehkä ajatuksesta saa pikkuisen kiinni ja sitä voi myös hieman soveltaa omaan arkeenkin… ainakin näinä älyttömän kauniina auringonnousun hetkinä merellä… paluu samaan kysymykseen: Mikä on tarpeeksi ja mitä meidän lopulta kuuluu tavoitella? Mikä on suurinta elämänlaatua ja mitä saa rahalla? Parasta kai olisi näiden tasapaino, niin kuin kaiken muukin elämässä.