Meren rannalla vuoden lopussa

Kaikki tuntuvat juuri nyt joulun aikaan kaipaavan lunta ja sen tuomaa valoa. Minä taas rakastan auki sulana olevaa merta ja nautin joka päivästä ennen jäitä. Melkein jokaisena viime viikonkin päivänä on pitänyt päästä merelle hölkkäämään tai reippaalle kävelylle haukkaamaan keuhkot täyteen happea ja huuhtelemaan mieltä. 

Meri on se paikka, jossa minun on aina ollut helpointa olla, käsitellä kaikkia tunteita, saada hyvää oloa, rauhaa, reippautta tai lohtua. Oikeastaan aina juuri sitä, mitä sillä hetkellä eniten tarvitsen. Minusta merellä on aina kaunista, aurinkoisena, harmaaa ja myrskyisenä päivänä, aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Meri antaa kaikelle oikeat mittasuhteet. Jos mielessä on suuria huolia, pienenevät nekin merellä tai jopa haihtuvat ilmaan. Iloisella mielellä meri rentouttaa ja lisää vain hyvää mieltä. Kiireen keskellä se rauhoittaa ja hidastaa ajan kulumista.

Juuri nyt nautin eniten raikkaan meri-ilman tuokun lisäksi aaltojen äänistä, raikkaasta tuulesta poskilla ja kauniista kuivuneista kaisloista ja merenhiomista kivistä ja luodoista. Merellä tuntuu, että koko ihmisen jokainen solu puhdistuu ja raikastuu ja saa aina uutta energiaa. Nautin siis vielä ensi vuoden puolellekin luvatuista suojakeleistä ja meriulkoiluista aina kun mahdollista enkä haikaile vieläkään pakkasten perään. 

Meri on aina ollut onneksi myös tärkeä osa mieheni elämässä, eipä tarvitse kahta kertaa pyytää rantakävelylle. Ehkä sillä alkaa huominenkin, tämän vuoden viimeinen päivä. Nyt kuitenkin katsomaan viimeistä jaksoa Isänmaan puolesta- sarjaa ja nukkumaan.