Lumia 925 Smart Cam -testailua

Surkuttelin täällä bloginkin postauksessa viime viikolla rikkoutunutta iPhoneni lasia ja haaveilin uuden iPhone 5S:n tilaamisesta. Se ei ole vielä mahdollista enkä enää halunnut saada surkufiilistä joka kerta kun soitan tai vastaan puhelimeen ja näen sadat säröt sen pinnassa. Ei siis auttanut muu kuin viedä iPhone huoltoon, vaikka joudunkin maksamaan molempien lasien vaihdosta yhteensä 180 eur. Takapuolella on vain yksi särö. Yhden puolen vaihtaminen olisi ollut kuitenkin 150 eur eli erotus on aika pieni.

Lasin vaihto kestää huomiseen. Olenkin tänään testaillut väliaikaisesti Nokian uutta Lumia 925:ttä. Minusta Nokian design niin puhelimessa kuin sisällön ulkoasussakin on kehittynyt todella paljon ja puhelimen iso näyttö oli miellyttävä. Hauska oli myös mm. sen kameran Smart Cam-toiminto, joka ottaa ison kuvasarjan muutaman sekunnin sisällä ja ohjelmallisesti valitsee itse kuvista parhaan. Jos kuvattava kohde liikkuu tuon pienen hetken aikana, saa kuvasta aika hauskan näköisen. Silloin yhdessä kuvassa yhdistyy suuri joukko peräkkäisiä stillejä. Toimii varsinkin urheilutilanteessa, niin kuin tässä lätkäkuvassa. Jos kohde on paikallaan, ei mitään erityisefektiä tule.

Toiminto tuntuu aika hitaalta eli sama tilanne, kun kuvaa järkkärillä hämärässä ilman salamaa, usean sekunnin valotusajalla. Lopputulos on kyllä hyvä ja esim. kameran värientoisto erinomainen. Jäähallissa oli vielä erittäin haastava valo eli siihenkin nähden laatu kännykkäkuvaksi on hyvä.

Kuitenkin koen Nokian käytettävyyden edelleen jähmeämmäksi iPhoneen verrattuna. Askelia toimintojen poluissa on aika monta. Käytin vuosia Nokian puhelimia ja olin niihin oikein tyytyväinen, mutta iPhone 4S:n jälkeen kaipaan symboleilla ja lyhennetyillä välivaiheilla yksinkertaistettuja toimintoja. Tämän päivän Lumian käyttökokemuksen jälkeen toivoisinkin puhelinta iPhonen käyttöjärjestelmällä ja designilla ja Lumian isolla näytöllä ja kameratekniikalla varustettuna, kiitos.

Vielä tv-sarjavinkkinä voisin hehkuttaa äskeistä löytöämme. Meillä on syksyisin tapana valita yksi sarja seurattavaksi niitä iltoja varten, jolloin vain haluaa sytyttää takkaan ja kynttilöihin tulet, lötkähtää sohvalle, siirtää sohvan viereen rapsutusetäisyydelle koiruuden rahin ja laittaa aivot narikkaan. Muutamakin tuttu oli jo ehtinyt kehua Weedsin tekijöiden uudempaa sarjaa, Orange is the New Black. Äsken katsottiin Netflixistä sen ensimmäinen jakso ja tykästyttiin heti; ronskia huumoria, rooleihin hyvin sopivia näyttelijöitä, hauskoja tapahtumakäänteitä ja tilanteita. Ja isosti arvostamanani plussana kauniita taustoja, rekvisiitta, kuvakulmia ja sävyjä.

Aika seesteinen tunnelma iltapalakuvissa ja onkin taas aika mennä nukkumaan. Rauhallista yötä!