Kyrö Distillery Company ruokataiteilijan työhuonetupareissa

 Miltä näytti ruokataiteilija Jenni Häyrysen työhuonetupareissa? Samalta kuin Jennin Liemessä-blogissakin. Rosoiselta, kauniilta, boheemilta ja herkulliselta. Jos keksisin oikean sanan kuvailemaan vastkohtaa sanalle tylsä, käyttäisin sitä, mutta en keksi. Okei, ehkä lähin olisi inspiroiva.

Tiet olivat juuri jäätyneet, kun ajelin Vallilan vanhaa tehdasaluetta ja tunnelma oli kuin keskellä yötä (puoli kuudelta). Kadut autioina, taivas mustana ja useimmat talotkin pimeinä. Navi johdatteli ympäristöön, joka olisi täydellinen kulissi leffakuvauksiin (ja ruokabloggaajan työympäristöksi). Vanha punainen tiilitalo, rosoinen tehdastyylinen tavarahissi, jossa toisen herkullisen ruokablogin, sokerittomiin leivonnaisiin keskittyvän, The Queen of Deliciousin kirjoittaja Veera ajatteli ihan samaa kuin minä ja totesi ääneen, että tää on just sellanen hissi, jossa kaikki pelottavat kohtaukset leffoissa tapahtuu. Sisältä kuului kodikas bileväen kilistely ja paljastui kutsuva keidas täynnä kaikkea kaunista katsottavaa ja herkuteltavaa.

Kuten baari, johon jämähdin aika pitkäksi toviksi. Tarkoitus oli vain odotella autoilevan versiota granaattiomenavaniljadrinksusta  (slurps!), mutta samalla opin (olin elänyt aikaisemmin pimennossa), mikä on Kyrö Distillery Company.

Jos joku muukin on elänyt pimennossa, niin se kuuluu osastolle: Hyvä suomalaisten persoonallisten yritysten maailmanvalloitus! Se on Isokyröstä (juu, en itsekään tietäisi, mutta appiukko on niiltä kulmilta kotoisin) nopeasti ja laajasti maailmalle levinnyt suomalainen tislaamo, jonka tyypit kirmaavat lasinalustojen mustavalkoisissa kuvissa pakarat vilkkuen kotimaisessa viljapellossa Duudson-tyyppisesti.

Hauskaa, että juuri tätä kuvaa suomalaisista yöttömistä kesistä ja oudon hulluista tyypeistä yritettiin äheltämällä rakentaa Suomi-brändiksi Matkailunedistämiskeskuksen ja muiden virallisten tahojen keskuudessa koko viime vuosikymmen. Nyt Isokyrön saunassa kehitelty tarina ruistislaamosta konkretisoituu ja suomalainen ruisviski ja -gini myyvät hullulla Suomi-ilmeellä ympäri Eurooppaa, Jenkkilää, Venäjää ja Aasiaa. Peukkuja!!

Ja: drinksuni oli niin hyvä, että sulattelin ja imeskelin sen makuja vielä pitkään jääpaloista. Jenni Liemessä on todellakin muutaman viikon takaisen Paras Ruokablogi-tittelinsä ansainnut. Tekijänsä näköisestä, luovasta, aidosta, kauniista ja yllättävästä blogista löytyy aina hyviä ideoita, stooreja ja reseptejä – ja varsinkin niitä syötävän kauniita kuvia.

Jenniä on minunkin kiittäminen yhdestä tärkeästä blogiurani virstanpylväästä. Ennen täällä Annassa bloggaamistani olin Jennin perustaman Blogiringin bloggaaja. Jenni valitsi minut aikanaan mukaan, ei ruokabloggaajaksi (joksi hain), vaan hyvinvointibloggaajaksi. Silloin vähän ihmettelin valintaa, mutta ei olisi voinut enempää nappiin mennä. Oma intohimoni on koko ajan ollut ruoan ja hyvinvoinnin yhdistäminen. Tarkasti nähy jo silloin. Kiitos siitä ja kiitos työhuonetupareista.

Onnea ja menestystä jatkollekin!