Tylsistymisen ihanuus ja tärkeys

Koska olit viimeksi tylsistynyt? Monilla pikkulapsilla tylsistyminen on yleinen olotila: “Mitä nyt tehdään?”, “Ei ole mitään tekemistä”…  tai taitaa kyllä olla niin, että kännykät täyttävät nykyään jo tosi nuorillakin lapsilla tyhjät ja tylsät hetket. Mutta viimeistään jossain vaiheessa nuoruutta tai aikuistumista tylsistyminen jättäytyy vaivihkaa pois elämästä. Opiskelu, työelämä, perhe, ruuhkavuodet… tai miten tahansa elämän polku kulkeekin, se alkaa usein täyttyä tekemisestä ja ajattelemisesta, jossa tyksistymiselle ei ole enää sijaa.

Tylsistymisen ihanuus ja tärkeys

Amerikan tunnetuimpiin lääkäreihin, stressiin perehtynyt Richard Carlson kirjoitti jo aikoja sitten mm. tylsistymisestä. Siitä, kuinka tärkeää on tylsistyä välillä. Tuntea olevansa todella pitkästynyt ja tylsistynyt. Se lataa aivoja ja tekee uutta tilaa luovuudelle ja tehokkuudelle. Tylsistyminen on aivojen pingottamisen vastakohta ja meidän kaikkien tulisi tylsistyä säännöllisesti.

Rehellisesti sanoen, en edes muista koska viimeksi olisin tylsistynyt normaalissa arjessa. Aina on enemmän tekemistä ja asioita mielessä kuin ehtii edes käsittelemään. Vaikeaa siinä on tylsistyä.

Ehkä siinä piilee rantapäivän, matkustamisen tai mökkielämän ihanuus. Rannalla ainoa tehtävä on kuunnella ja katsella aaltoja ja nautiskella auringon lämmöstä iholla. Kun rannalle ollaan todellakin tultu tekemään… ei oikeastaan mitään. Rakastan merta ja hakeudun sen äärelle aina kun mahdollista. Suomessakin käyn lähes päivittäin uimassa meressä. Meren äärettömyyteen on ihanaa uppoutua niin, että tuntee tylsistyvänsä. Katsella vain horisonttia ja kuunnella aaltojen rullausta.

Väittäisin, että tylsistyminen kotona on kaikkein vaikeinta. Siellä olisi aina niin paljon tekemistä. Mutta saman ihanan tylsistyneisyyden kuin rannalla voi löytää luonnon äärellä muutenkin. Metsässä, pellolla… melkein missä vain. Sinne kannatta hakeutua taas arjen kiireiden alettua säännöllisesti, ja tylsistyä ihan tarkoituksella.

Naples, Florida.