Juhlien valmistelua

Meillä juhlittiin lauantaina äitini puolipyöreitä vuosia. Sain samalla viimein kutsuttua koolle koko äidin puolen suvun tädit, sedät, serkut ja pikkuserkut. Halusimme tunnelmasta rennon, ei siis liian juhlavaa. Samalla otteella lähdettiin jo kutsumisvaiheesta. Kysyin muutamalta kiireisimmältä vapaita lähiviikkojen lauantaita ja juhlat pidettiinkin jo alle parissa viikossa. Kaikille ei tietenkään sopinut, mutta ilahduttavan monelle kuitenkin.
Nuorin osallistuja oli serkkuni vauva, alle 4 kk:n ikäinen hymypoika, joka kiersi sylistä syliin ja jaksoi olla hyvällä tuulella koko illan. Muutakin pikkuväkeä oli ilmoittautunut. Lähdimmekin ensin miettimään ruokaisaa pienimmille lapsillekin sopivaa tarjottavaa ja helppo ratkaisu oli simppelit cocktail-puikot vihanneksista ja lihapullista.
Kun juhlat pidettiin kiireisen arkiviikon päätteeksi, ei ollut hirmuisesti aikaa valmisteluihin. Toki enemmän aikaa vaativat ruuat olin tehnyt edellisenä iltana, mutta lauantaiaamuna sain ripeää apua tyttäreltä ja mieheltä. Oli itse asiassa tosi kivaa ja tehokasta tehdä saman päivän juhlavalmistelut yhdessä. Tämä on yksi niitä isoja eroja, joita huomaa lasten kasvaessa. Aikaisemmin piti juhlapäivinäkin varata ajat päikkäreille ja ulkoiluille yms. Nyt yhtäkkiä onkin monta avuliasta kättä hääräilemässä keittiössä yhdessä. 
Ja tietysti muuallakin. Tehotiimi tyhjentää hetkessä henkarit ja kenkätelineet, vie juomat kylmään, nostaa astiat pöytiin, vaihtaa kynttilät uusiin ja sytyttää ne, taittelee servetit, asettelee tarjoiltavat oikeisiin astioihin, suorii sohvatyynyt jne. Miten sitä ennen selvisikin kaikesta tästä ilman talkoita?
Rentoon juhlatunnelmaan sopi myös hyvin astioiden eriparisuus. Tarjoilupöydille nostettiin sulassa sovussa muumimukeja, ysärin Pentikin mansikkamukeja, häälahjaksi (20 v sitten!) saatuja Iittalan kukkamukeja ja ties mitä, neljänlaisia samppanjalaseja, kaikenlaisia sinisiä ja valkoisia lautasia ja iso pino pöytähopeita. Myöhemmin kyllä muistin, että varaston laatikoista olisi löytynyt ihan yhteneväkin astiasto koko porukalle, mutta tämä valikoima sopi tähän juhlaan oikein hyvin. Olisikohan käymässä niin, että sitä oppisi pikkuhiljaa olemaan pingottamatta pikkuasioista tai yksityiskohdista? Tai sitten juhlien järkkääminen kesken  työkiireiden on siinäkin mielessä hyvä juttu, että pingotuskiintiö on arjesta tapissaan ja juhlissa osaa itsekin rentoutua, nauttia hyvästä tunnelmasta ja seurasta 🙂
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *