Juhlat luodolla

MEIDÄN SUVUSSAMME on aina monta juhlapäivää kerralla. Esim.  minä olen syntynyt äitini nimipäivänä ja mieheni on syntynyt minun nimipäivänäni. Taidamme itsekin  kasata vietettäviä päiviä. Maaliskuussa samalle viikolle osuu minun ja tyttären synttärit (ja se äitini nimipäivä), meidän kihlajaispäivämme ja vielä naistenpäiväkin. Myös laskiainen. Joskus juhlia valmistellaan ja kutsutaan paljon vieraita. Mutta eipä kaikkien päivien vieton eteen tarvitse nähdä kuitenkaan kovin paljoa vaivaa tai etukäteissuunnittelua. Tai ei välttämättä juuri ollenkaan. Oikeastaan parhaat päivät vietetäänkin yksinkertaisesti nautiskellen. Hyvissä ja spontaaneissa fiiliksissä. Usein silloin vähemmän on enemmän. 

Eilinen mieheni synttäri kun osuu heinäkuulle, haluaa hän aina viettää sen saaristossa. Ainoa sääntö  (sekin ääneen lausumaton) meillä taitaa sinä päivänä olla, että tehdään vain kaikkea, mikä tuntuu kivalta – eikä yritetä tehdä sinä päivänä mitään liian “hyödyllistä”. Säästetään mustikankeruut ja puiden kaadot muille päiville. 

Viime vuonna aamu alkoi ulkosaaressa kylmällä samppanjalla ja suurimman osan päivästä olimme kaulaa myöten meressä. Nyt tuuli oli niin kova, että jäimme sisäsaaristoon, mutta kuitekin kaipasimme mahdollisimman merellisiin tunnelmiin ihan kahdestaan. Lähdimme hetken mielijohteesta veneretkelle saaren uloimpaan kärkeen vanhan luotsiaseman viereen kauniille kallioluodoille ja nautimme siellä auringosta, tuulesta, poutapilvien bongailusta, taustalla pauhaavan meren ihailusta, kaiken mahdollisen jutustelusta, kylmistä kuohuvista ja raikkaista hedelmistä.  Taisi siinä tulla otettua pienet päikkäritkin. Mitään muuta siihen ei oikeastaan tarvittu – ja aurinkoisen päivän myötä saimmekin kunnon annoksen ihanaa julatunnelmaa juuri haluamassamme muodossa.