Ihanat juhannusfiilikset

Juhannusviikonloppu tuntui ihan lomaviikolta. Eikä vähiten siksi, että aurinko on porottanut tauotta siniseltä taivaalta ja valoisaa oli lähes läpi yöt. Uimavedet ovat täällä saaristossakin lämmenneet niin, että meressä voi tehdä pitkiä uintiretkiä tai lötkötellä uimapatjalla kuin elokuussa yleensä. Olemme kyllä ansainneet näin ihanat juhannussäät pitkän ja poikkeuksellisen kevään jälkeen.

Ihanat juhannusfiilikset

Meillä on saaristotalo itäisen Suomenlahden saaressa, jossa on paljon taloja – ja juhannuksena saari on täynnä ihmisiä. Ihmiset kävelevät talosta toiseen, tapaavat ystäviä ja sukulaisia ja moikkailevat ohi kävellessään ulkona illallisella tai rannoilla istuvia ihmisiä. Kaikki tuntevat toisensa, yleensä jo useammassa sukupolvessa.  Muutamaankin kertaan huomasin havahtuvani ajatukseen, miten ihanan välitön ja iloinen tunnelma kaikilla on. Ihan kuin ihan “normaalina” kesäpäivinä. Ihanaa, kaikki ovat varmaasti saaneet tarpeekseen erilaisista poikkeusjärjestelyistä ja huolenaiheista ja  valmiita viettämään huolettomia kesäpäiviä ihanassa Suomen luonnossa. Sellaisia, jolloin ei tarvitse miettiä eilistä tai huolehtia huomisesta, vaan nauttia hetkestä ja keskikesän juhlasta.

Saareen ei ole siltaa eikä lossia eli tänne tullaan aina veneellä. Ajelimme torstain kaunissa auringonlaskussa perille. Tein perjantaina vielä työpäivän ja vaikka vapaapäiviä tulikin vain lauantai ja sunnuntai, ehdin tosiaan päästä ihanan leppoisaan fiilikseen.

Aamut alkavat täälläkin aina uimisella. Välillä ollaan vain nautittu auringosta terassilla ja tehty pitkiä uimaretkiä. Ilalliset on vietetty sukulaisten kanssa ulkona hämärtyvissä illoissa grillin ja pitkän pöydän ympärillä.

Suunnittelemattomuus on saaressa ja kesässä parasta. Aamulla uinnin jälkeen naapurin ihana Miina-koira syöksyi pinkki pikkurusetti otsatukassa hulmuten meidän ovellemme. Meillä on koirille aina oma herkkupussi keittiön kaapissa, joten ne osaavatkin suunnistaa suoraan sen eteen istumaan kuuliainen ilme silmissä. Me taas seurasimme Miinaa takaisin naapuriin ja yhtäkkiä siellä istuttiinkin rosekuoharilasillisilla naisjoukon kesken juhannusaaton aurinkoisessa aamussa.

Tallusteltiin miehen kanssa sukulaisdinnereiltä molempina iltoina omaan sänkyyn jo ennen yhtätoista, jolloin seuraavan sukupolven ilta oli vielä nuori. Juli taisi istuskella serkkujen ja saaren kavereiden kanssa rannoilla seuraamassa kultaisen auringon laskemista ja nousemista aamutunneille.

Seuraavan aamuna oli taas uimaretken aika ja kukas muu sieltä viiletti rappusillemme rapsuteltavaksi kuin ihana Miina <3