Esineitä ja pintoja meillä kotona
Olin jo vähällä unohtaa lauantaisen postauksen Sisustuksen neutraali väriskaala rauhoittaa. Koska siihen kertyi niin iso määrä kuvia, keräsin ne kollaaseiksi ja jaoin puoliksi. Ensimmäisessä postauksessa kävin läpi uuden kotimme vaaleita ja neutraaleja pintoja, lattioita, tekstiilejä ja mattoja. Tässä postauksessa keskityn enemmän kodin esineisiin ja yksityiskohtiin, jotka jatkavat samaa linjaa. Aikaisemmin viime viikolla tein postauksen Tilaa väreille!!, jossa totesin järjestäväni mielelläni aika ajoin kotiin värikylpyjä vaikka oransseilla ja limenvihreillä tauluilla ja esineillä, mutta palaavani pian taas rauhoittavaan ja seesteiseen valkoiseen ja murrettujen luonnonvärien maailmaan.
Minua viehättää erityisesti esineiden ja materiaalien kerroksellisuus. Eri aikojen, tyylien ja materiaalien yhdistäminen niin arkiesineissä, sisutuksessa kuin taiteessakin on kaikkein kiinnostavinta. Vaikka silmäni lepää sisustuskuvissa ja blogeissa, joissa kliinisen tyylikäs asunto on sisustettu muutamalla täydellisesti yhteensopivalla design-klassikolla, ei se taida koskaan olla osa minua.
Pidän paljon kiiltävistä valoa heijastavista pinnoista; lasista, akryylistä, metallista ja hopeasta. Niitä korostan mielelläni karheilla ja raskailla pienemmillä esineillä tai pinnoilla.
Minulle on tärkeää, että kodin pinnat ja esineet tuntuvat erilaisilta; pehmeiltä, karheilta, kylmiltä ja lämpimiltä. On myös kaunista ja kiinnostavaa yhdistää vanhaa ja uutta, ylellisen kiiltävää ja arkisen kulunutta. Mummolan vanha perunalaatikko muodostaa jalustan sohvapöydälle, jonka kansi on 13 kertaa silkkipainettua lasia. Keittiön korkeakiilto-ovisten kaappen keskellä istun isoisäni tekemällä ikivanhalla keittiöjakkaralla, samalla jolla isoäiti istui sotavuosista asti. Makuuhuoneemme on modenisti rakennettu valkoinen ja lasiovinen, moni-ikkunainen tila, jonka yöpöydät ja ja kaapit ovat keränneet monta kulunutta maalipintaa. Myös esineiden tarinat ja taustat merkitsevät minulle paljon. Vanhoihin esineisiin on kertynyt energiaa eri aikakausilta ja niitä tasapainottaa valoisa tila ja uudet, tarinansa alussa olevat pinnat.
Pidän myös pienissä esineissä ilmavuutta korostavasta kirkkaasta lasista ja akryylistä, läpinäkyvistä ja mattavalkoisista materiaaleista. Pienesieissäkin vanhan ja uuden yhdistely toimii. Kiinnostavimassa kattauksessakin on minusta jotain vanhaa, jotain uutta ja mielellään jotain sinistä… tai vedenvihreää. Uusi lasi ja vanha, kolhuinen hopea muodostavat hyvän liiton. Merkillä ei ole minulle niinkään merkitystä. Arvostan käsityötä ja paikallista tuotatoa. Yhtä paljon pidän matkoilta tuoduista ja eri kulttuurien synnyttämistä esineistä. Pidän kuitenkin tunnetusta brändistä vain jos esine on kaunis ja yhtä hyvin voin löytää aarteen kirpparilta tai halpahallista.
Olen aina pitänyt vanhoista tarinallisista esineistä ja kerännyt niitä ympärilleni. Siksi tähän päivään mennessä meillä on ollut onni saada niitä sekä minun että mieheni suvuilta ja niitä löytyykin asunnostamme kaikkialta; astiakaapeista makuuhuoneeseen. Kiehtovaa on myös ajatella, että ehkä ne meidän tarinamme kerättyään taas jatkavat matkaansa ihan uusissa osoitteissa ja perheissä, vielä paljon meitä kauemmin. Pintojen jälkeen tähän postaukseen kertyi luontevasti käytössä olevia esineitä. Jossain vaiheessa voisin tehdä oman postauksensa taiteesta ja taide-esineistä.