Belfastin lätkäturnauksen fiiliksiä (ja jengin oma pep-bändi)

Parin viikon takaisen Irlannin matkamme syy ja kohokohta olivat siellä järjestettävät lätkäpelit, ja meille erityisesti se, että pääsimme pitkästä aikaa katsomaan pojan peliä livenä. Taisi yllättää jopa itsemme, miten upea kokemus taas oli. Ja entisestään fiiilistä nosti se, että kundit voittivat turnauksen.

Belfastin lätkäturnauksen fiiliksiä

Mahtava ja meille ihan uusi fiiliksen nostattaja oli pelaajien lisäksi Jenkeistä asti turnukseen lennätetty Pep-bändi. Tai oikeastaan sen puolikas, 40 henkeä. Kotipeleissä soittajia on tosiaan 0, mikä on sikäläisenkin mittapuun mukaan nykypäivänä harvinaista.

Fiilis oli tosiaan areenalla huikea, kun live-musiikki pauhasi ja yleisö tanssi ja hyppi pelin alussa, maaleissa, tauoilla ja lopussa. Pelien ja etenkin koko turnauksen lopussa pelaajat kiittivät erityisesti bändiä sen arvokkaasta panoksesta koko taphtumaan.

Itse satuin jalottelemaan areenan edessä kameran kanssa ennen pelin alkua juuri sopivasti napatakseni nämä kuvat hallille saapuvasta bändistä. Pakko oli todeta taas, että monissa paikoissa amerikkalaiset ovat ihan omaa luokkaansa shown rakentajina ja tunnelman luojina.

Kuvien taustalla näkyy myös pieni pala Belfastia, joka on kiinnostava kombinaatio historiallisia upeita kivirakennuksia ja modernia arkkitehtuuria. Monissa paikoissa kiinnitin huomioni myös kuvissa taustallakin näkyviin palmuihin, jotka näyttivät jotenkin huvittavilta kylmän tuulisessa ja sateisessa maassa, mutta kuitenkin muistuttivat kuinka paljon etelämpänä meidän leveysasteisiin verrattuna Irlanti on.