Work hard! Mikään tavoittelemisen arvoinen ei tule ilmaiseksi

Monesti, kun katsoo esimerkiksi joitakin motivoivia kuvia treenatuista vartaloista, ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä työn määrää, mikä kropan taustalla on. Mitään ei saa ilmaiseksi, vaikka olisi kuinka hyvät geenit. Tavoitteiden eteen tulee tehdä töitä. Kun puhun työn määrästä, en tarkoita vain tiettyä ajanjaksoa, vaan pitkäjänteistä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen tehtävää duunia. Se ei tarkoita esimerkiksi puolta vuotta, jolloin tsempataan, syödään siististi, treenataan ja sitten ollaan valmiita. Ei, työ ei lopu koskaan. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei tästä työstä voisi nauttia. Omasta mielestäni treenaaminen ja kropan eteen tehtävä työ on siistiä, mutta helppoa se ei aina ole. Monesti näistä asioista ei paljoa puhuta ääneen. Kerrotaan, kuinka ihanaa ja kevyttä on esimerkiksi dieetata, aivan kuin olisi häpeä myöntää, että joskus saattaa olla oikeasti tosi rankkaakin. Ymmärrän toki, että huonoa ilmapiiriä on turha luoda ja valittaminen on pahinta mitä tiedän. On myös mahdollista, että omista huonoista tuntemuksista ei välttämättä haluta sanoa peläten kommentteja kitudieeteistä ja siitä kuinka fitness on mennyt överiksi. Todellisuus on kuitenkin se, että työnteko on joskus rankkaa, hanurista ja väsyttävää vaikka tekisi kaikki asiat ihan viimeisen päälle. Fysiikan rakentamisen eteen on kuitenkin tehtävä duunia myös silloin, kun väsyttää ja haluaisi luovuttaa. Juuri nämä hetket ovat niitä, jotka erottavat jyvät akanoista.

work-hard

Yksi suurimmista syistä laihdutuksen epäonnistumiseen on itsekurin pettäminen. Ei ehkä olla henkisesti varauduttu siihen, että tulee olemaan rankkaa. Eihän se missään nimessä kivaa ole, että kroppa saa koko ajan liian vähän ravintoa. Ehkä henkisellä tasolla voi olla mukavaa tiedostaa, että ollaan matkalla kohti parempaa kuntoa. On kuitenkin kaukana nautinnosta, kun hiihdetään menemään pitkiä aikoja kehon varastoenergiaa kuluttaen, aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tasojen samalla laskiessa. Vaikka dieetti olisi suunniteltu ja toteutettu kuinka hyvin, ilman kituutuksia ja liian alhaisia kaloreita, on dieetti silti aina dieetti. Rasvan palamisen eteen on tehtävä duunia. Vaikein haaste ei olekaan treenien läpivieminen, vaan itsehillinnän pitäminen myös keittiön puolella. Jokaiselle dieettaajalle tulee jossain kohtaa hetkiä, jolloin tätä kuuluisaa itsekuria koetellaan. Työpaikalla on tarjolla herkkuja, kaverit pyytävät ulos syömään, läheisellä on synttärit, lomamatka on tulossa, entäs ne laskiaspullat ja pääsiäismunat sitten? Sanotaan, että elämä on valinnoista kiinni. Sitä se suurelta osin onkin ja sama pätee myös dieetillä. Kaiken minkä haluaa, voi saavuttaa jossain vaiheessa, mutta ei kaikkea kerralla. Jostain on aina luovuttava saadakseen mahdollisesti jotakin vieläkin parempaa.

Vaikka dieetti ei aina ole ruusuilla tanssimista, voi mukaan mahtua toki myös hyviä hetkiä. Toisinaan homma sujuu kuin vettä vaan ja olo on varsin energinen. Etenkin jos ruokailut ovat aikaisemmin olleet aivan päin prinkkalaa, voi kohentuneen ruokavalion myötä olo parantua selvästi. Myös matkan varrella edistymisen huomaaminen tuottaa onnistumisen tunteita, jotka voittavat ikävät fiilikset mennen tullen. Se mikä silavan polttelusta voikin tehdä siistiä, on se syy miksi sitä jaksaa toteuttaa. Omien tavoitteiden lähestyminen on palkitsevaa. Ja niiden saavuttaminen on ehdottomasti sen kaiken duunin, hien, menetettyjen herkkujen ja juhlien arvoista vaikka se rankkaa olisikin.

kotigymilla

Tällä sekavalla sepustuksella haluan sanoa, että omien tavoitteiden eteen on tehtävä töitä. Mikäli haluaa unelmiensa kropan, on se duuni loppupeleissä tehtävä itse. Ei auta vaikka muut kuinka tsemppaisivat tai valmentaja tekisi täydelliset suunnitelmat, jos itse ei ole valmistautunut tekemään tavoitteidensa eteen siihen vaadittavaa työtä. Tällöin on kestettävä myös ne rankemmat hetket ja ikävät fiilikset luovuttamatta. Ja ai hitsit sitä fiilistä, kun on mennyt läpi harmaan kiven, taistellut tavoitteidensa eteen ja lopulta saavuttanut ne. Silloin voi olla tyytyväinen, ettei antanut minkään (edes sen pahimman eli oman pääkopan) estää unelmiensa toteutumista.

Kun sanon, että dieetti on joskus rankkaa, tarkoituksenani ei missään nimessä ole lannistaa vaan täysin päinvastoin. Haluan valmistaa kaikkia tulevaan, jotta tietää mihin on ryhtymässä eikä anna mahdollisten ikävien fiilisten kaataa projektia. Niitä on nimittäin aivan varmasti jossain kohtaa tulossa. Mutta hei, se on ihan normaalia ja ne täytyy vain selättää! Mitä kireämpi kunto ja mitä vähemmän kropassa on rasvaa, sitä rankemmaksi sekä haastavammaksi homma muuttuu. Onkin tärkeää suunnitella ja rakentaa matka unelmakuntoon riittävän maltillisesti – on sitten vielä varaa kiristää ruuvia kun sitä eniten tarvitaan.

Moni aloittaa ja on jo aloittanut nyt keväällä kesään tähtäävän dieetin. Pidä tavoite koko ajan kirkkaana mielessäsi, äläkä luovuta! Aina ei ole kivaa, joskus väsyttää ja joskus itsekuria koetellaan. Pysy suunnitelmassa! Jos tulee takaiskuja, kerää itsesi ja jatka siitä mihin jäit. Ja jos sinulle ei ole suunnitelmaa, hanki sellainen. Muista, että kiertoteitä onneen ei ole ja se pääsee pitkälle, joka jatkaa eteenpäin mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Kova työ palkitaan enemmin tai myöhemmin! Joten perkule vie, sinähän et luovuta!

moikka

Work hard – nothing worth having comes easy!

Lue edellisestä postauksesta viikon kuulumisia.

Kommentit (31)
  1. Hei kiitos tästä(kin) postauksesta!
    Epätoivon ja flunssan keskellä pyöriessä tää anto taas edes vähän toivoa, että kesään mennessä olisin ”edes jossain kunnossa” 🙂
    Sitä kun on sellanen -kaikkihetimulle-tyyppi, sitä niin herkästi sokaistuu pienillekin muutoksille ja odottaa vaan hetkessä tapahtuvaa, isoa muutosta. Pitkä matka on kuitenki tultu ja tarkoitus ois matkaa jatkaa, kun vaan flunssa on selätetty.
    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

    1. Heips Sanna! Anytime, kiva jos pidit! Paljon tsemppiä kevätflunssan selättämiseen! Vastoinkäymisistä voimaa!:)

  2. Olipa taas motivoiva rustaus! Itse aloitin tän kyseisen rasvanpoltto dietin tammikuun lopussa. Olen siis pitkään kuntoillut ja käynyt salilla mutta ihan eri tavoitteet mielessä. Vielä dietti ei oo tuntunu mahottomalta, välillä ollut jonkun sortin väsymystä mutta se ei kuitenkaan oo ollut pitkä aikasta. Painoa on tippunut ja senttejä lähtenyt mutta voi kuinka sitä tekemistä vielä riittääkään 😀 Mulla varsinkin reisi-pakara alue on hankala, ja siksi ekat tulokset näkykin keskivartalossa. Mutta hei, mä en perkule vie luovuta! ihanaa viikkoa sulle! 🙂

    1. Jes! Mahtavaa, että pidit vaikka suoraa tekstiä onkin:) Hurjasti tsemppiä dieettiin ja pidä tuo asenne! Sillä pääsee pitkälle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *