TEKEEKÖ TEIDÄNKIN KOIRAT NÄIN? YLLÄTTÄVIÄ ASIOITA!

Ihanaa sunnuntaita murut! Poikien kuulumisia on pyydetty kovasti ja nää tuhnupäät kertoo ihan mielellään mitä heille kuuluu! Pistetään kyssäreitä tähän ja vastailen niihin! Sisu on nyt kuulunut pari vuotta perheeseen ja Urho neljä. Tässä ajassa on oppinut aivan hurjasti verrattuna aikaan ennen koiria! Ei pelkästään koirista vaan ylipäätään eläimistä. Kuinka paljon arvostus ja kunnioitus niitä kohtaan onkaan kasvanut vaikka aina eläinten ystävä olenkin ollut.

MIKÄ ON OLLUT YLLÄTTÄVÄÄ?

1. Pentuaika ei mennyt ohi nopeasti

Silloin kun Urho tuli meille ajattelin, että pentuaika menee ohi tosi nopeasti ja sitä moni sanoo. No meneehän se tietyssä mielessä, sillä ei sitä pissarallia ikuisuuksiin kestä, mutta toisaalta taas pentumaisuus ja lapsenomaisuus sen sijaan ei menekään ohi niin nopeasti. Kehitys vie aikaa ja etenkin isompien koirien kasvu ihan fyysisestikin voi jatkua sinne neljän vuoden tietämille. Urho on niin iso koira, että sen pää kasvoi vasta neljä vuotiaana sopivaksi muuhun kroppaan ja rotevuus on tullut samoin vasta nyt myöhemmin. Se oli tosi pitkään sellainen kuikelo-nuorukainen. Sitä ei tosissaan osannut arvata, että kolmivuotiaanakaan poika ei olisi aikuinen vaan aivan torvipää.

Kokonaisen vuoden Urho oli täysin pentu. Aivan paukapää, tosi leikkisä, ujo ja lapsellinen. Vaikka se oli aina kaikista isoin leikkikaveri puistossa, se ei todellakaan ymmärtänyt sitä vaan häntä luimussa paineli menemään jännimmissä tilanteissa. Vasta noin puolentoista vuoden iässä alkoi itsevarmuus pikkuhiljaa kasvamaan eikä pakoon tarvinnut aina luikkia vaikka leikit yltyivätkin vauhdikkaiksi.

Kolmivuotiaana se oli edelleen sellainen leikkisä lapsi, jolla on vielä kasvettavaa, opittavaa ja tietyssä mielessä rauhoituttavaa vaikka hän suht rauhallinen onkin. Nyt kun neljä vuotta on ylitetty tuntuu, että Urho alkaa olemaan nuori aikuinen. Se on edelleen tohelo touhottaja, mutta fyysisesti täysikasvuinen. Uskon kuitenkin, että kehittymistä aikuiseksi tulee etenkin henkisesti edelleen tapahtumaan.

Sisu taas on aivan oma tapauksensa ja myös tosi lapsi luonteeltaan. Sen kehitystä on mielenkiintoista seurata johtuen sen vähän rankemmasta taustasta. Sisu adoptoitiin kodittomana pentuna ja moni asia pelottaa sitä, mutta se on siis niin rohkea jannu ja kovapää. Se on sellainen pikku kovis, joka tupakka suussa (kirjaimellisesti kun saatiin se Venäjältä, bongasin sen ensimmäisillä kävelyreissuilla kulkemassa tupakka sojottaen keskellä suuta) esittää ulos päin tiukkaa, mutta todellisuudessa on kunnon vauva. Käytävissä se kulkee seiniä pitkin, koska jännittää. Rappusissa jalat tutisee, mutta rohkeasti se tulee silti perässä. Ulkoota kuuluvat äänet ovat myös välillä tosi pelottavia ja säikähdyksestä haukkuminen muuttuukin äkkiä nyyhkytykseen ja mamin syliin.

Ekalla automatkalla kohti omaa kotia

Kiitos Viipurin koirat mun sydämen pohjasta, että olette pelastaneet meidän pallomasuenkelin! Nää tyypit tekee kullanarvoista duunia hädässä olevien koirien eteen vapaaehtoisvoimin. Tarhoilla on jatkuva pula lähes kaikesta, ruoka mukaan lukien ja se särkee mun sydämen ja joka kerta asiaa miettiessä saa palan kurkkuun. Itku ei kuitenkaan ketään auta, mutta onneksi auttaa voi ihan pienillä teoilla ja yhdessä niillä on konkreettisen suuri vaikutus siihen miten jonkun kohtalo voi oikeasti muuttua. Katso esim. eettiset onnittelukortit, tekstarilahjoitukset tai ruoka/tarvikelahjoitukset TÄÄLTÄ.

2. Nää koirat juttelee

Toisena yllättävänä seikkana tuli näiden torvien puheliaisuus. Urho etenkin on tosi jutteleva yksilö ja ääntelee milloin minkäkin kuuloisilla äänillä. Oli sitten kivaa tai tylsää – hän kyllä kertoo! Joskus vedetään yhteen nuottiin täällä jotain sointua, pidetään välissä taukoa ja taas aletaan laulamaan yhdessä uutta ääntä. Huvittavinta on se, että Sisu joka ihannoi isoveljeä kaikessa, on matkinut tämän juttelutavan ja yhdessä leikkiessä ne vetää sellaista virtahepoääntelyä, että repeen joka kerta!

3. Nirsojakin vielä!

En ois voinut uskoa, että koira ei ole ruoan perään, mutta niin se vain oli kun Urho meille tuli. Vesi oli parasta. Ruoasta viis. Oltiin tietysti ihan huolissaan, kun poika ei välittänyt mistään vaikka kaikkea koitettiin tarjota. Viimein palaset sitten loksahtivat kohdilleen ja löytyi sellaiset sapuskat, joista herra pitää. Edelleen Urho säätelee omia syömisiään. Samoin Sisu. Niille voi antaa isotkin annokset ja ne syövät sen verran, kun jaksavat. Toisinaan Urho haluaa pitää myös paastopäiviä. Muistan kun joku snäpissä joskus nauroi, kun Urho sai synttärilahjaksi makkaran ja se kärsivällisesti pala palalta etuhampailla nakersi sitä kuin joku orava.

MINKÄ KOKOINEN URHO ON? ENTÄ SISU?

Urhon säkä on noin 75cm eli hän on aika korkea. Hän on kuitenkin myös tosi pitkä kropaltaan vaakatasossa. Painoa on noin 52 kg.

Sisu on lämmin pikku pallomasuliini ja hän on noin puolet Urhon koosta.

MIKÄ ON URHON JA SISUN LEMPIHERKKU?

Urhon ja Sisun lempiherkkua ovat jäiset rustot. Urho myös rakastaa rouskuttaa jääpaloja.

VOITKO LAITTAA JOTAIN PENTUKUVIA POJISTA? <3

Sisu
Urho

MINKÄLAINEN SISU OLISI JOS SE OLISI IHMINEN?

Sisu olisi sellainen pikkupoika, jolla olisi maastohousut jalassa, oma veistetty pikkupuukko taskussa ja se ei ymmärtäisi tyttöjen päälle sitten yhtään. Sitä kiinnostaisi vain sen omat Turtles-leikit, puissa kiipeily ja se pärjäisi todella hyvin koulun liikunnassa. Muut aineet menisikin sitten vähän metsään. Sisulla olisi kavereita, mutta yhteisissä leikeissä se olisi niin tunteella mukana, että jossain vaiheessa sillä menisi överiksi ja sitten jonkun aikuisen pitäisi tulla vähän rauhoittamaan sen hikipäätä. Sisu elää tunteella. Kun on kivaa, niin on kertakaikkiaan niin ÄLYKIVAA! Kun on tyhmää, niin hän on aivan vakava vailla minkäänlaista huumorintajua. Parasta on herätä uuteen päivään ja aloittaa se täysillä sambaamalla!

MINKÄLAINEN URHO OLISI JOS SE OLISI IHMINEN?

Urho taas olisi sellainen rauhallinen teinipoika, joka yrittää olla edukseen tyttöjen edessä. Hänen mielestä punahiuksiset tytöt ovat erityisen upeita (Urho on aina ihastunut Irlanninsettereihin ja esittää niin herrasmiestä niiden kanssa). Ihmisenä Urho olisi sellainen mietiskelevä, ehkäpä jopa avaruusaiheisten kirjojen lueskelija ja aarteiden keräilijä. Ihmisten ilmoilla mami olisi sen mielestä ihan nolo, mutta täällä kotona sisällä se oikeasti nauttisi yhteisistä koti-illoista sohvalla.

Onko teidän koirat herkkusuita vai löytyykö sieltäkin nirsoilijoita? Entä menikö sun mielestä pentuaika nopeasti? Minkä rotuisia karvaturreja teiltä löytyy? Kertokaa teidän karvapäistä! 🤗

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: BOOTYLLE 4 KINGIÄ LIIKETTÄ SMITHISSÄ!

🔥 Katso valmennukseni TÄÄLTÄ 🔥

Seuraa Instagramissa: @idajemina 

Kommentit (14)
  1. Meidän perheessä on kohta kuusivuotias Mimi, joka on coton de tulear eli valkoinen, pörröinen pikkukoira. 😀 Mun mielestäni se ei ole ikinä kasvanut aikuiseksi, vaan saa päähänsä ihan pentumaisia juttuja edelleen ja on koko olemukseltaan niin absoluuttinen utelias, karvainen superpallo, että edelleen tosi monet lenkillä vastaantulijat kysyy onko se pentu, enkä usko sen johtuvan ainoastaan pienestä koosta. Joten vaikka Mimi oli fyysisesti täysikasvuinen vuoden ikäisenä, niin se on sisältä ihan pentu vielä. Se myös juttelee ihmisille paljon monilla eri äänillä (on aika huomionkipeä tapaus, ei sillä että häntä olisi MITENKÄÄN ehdollistettu siihen…) ja vaikka on muuten ihan jumalaton ahmatti, niin yksi tosi jännä nirsoilukohta löytyy. Mimi on ihan hulluna omenoihin, mutta vain kalliimmat merkit kelpaa. Halpisomenia vaan katsoo tyrmistyneenä. Tää on tosi juttu. xD

    Oli muuten tosi ihana ja päivää piristävä postaus tämä, en edes tiennyt että sulla on koiria joten oli tosi kiva tutustua heihin! Paljon terveisiä ja rapsutuksia pojille. 🙂

    1. Hahaha ai että repesin tuolle omenajutulle!😂 Aivan parasta!! Teidän Mimi kuulostaa aivan supersymppis tapaukselta 🤗 Tosi kiva että postaus oli mieleen! Nää karvahemmot on täällä iso osa meikäläisen elämää 😊🙏 kiitos rapsuista ja takaisin sinne!!😙😙

  2. Voi kuinka suloisia he ovat! En ehkä huomannut oliko tuossa tekstissä sitä, joten kysyn nyt täällä. Minkä rotuisia koiria Sisu ja Urho siis ovat? 🙂

    1. Oi kiitos Susannaaaaa🤗❤️ Urhon äiti on saksanpaimenkoira ja isä tanskandoggi-bernhardinkoira-labbismix 😄 Ja Sisusta taas emme tiedä kun hän on rescue, mtta sekarotuisia siis molemmat 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *