OMG JÄIN USAN TULLIIN JUMIIN!!

Terveisiä Amerikasta! Voi vitsit kuinka paljon kaikkea on tapahtunut ja meillä on niin paljon juteltavaa! Luulin, että lähden kuvausmatkalle New Yorkiin, mutta yhtäkkiä istuinkin myös koneessa kohti Los Angelesia. Nyt pääsen vihdoin läppärin ääreen kertomaan mitä kaikkea oikein tapahtui! Oon saanut niin paljon kaikkia ihania kannustusviestejä teiltä, etten kestä! Huh, kiitos tuhannesti! Ootte aivan huikeita!!


Ensinnäkin siis lähdin New Yorkiin Women’s Bestin kanssa, mikä oli aivan mieletöntä! Matka meni toinen kankku puuduksissa istuen, mutta muuten sujuvasti ilman välilaskuja – oh jes! Yhdeksän tunnin matkan jälkeen saavuin viimein kentälle ja tullitarkastuksiin, joissa aina kestää iäisyys. Ne on aina vähän kuumottavia tilanteita.. pääseekö tässä nyt maahan vai ei. Sormenjäljet otetaan, naama kuvataan jne. Miksi olet täällä? Ai työmatkalla? Mitä oikein teet?

No jumatsuikka – eihän mua päästetty läpi!!! Hah miten voi olla!! Herra sanoi, että sulta kysytään vielä lisäkymyksiä ja mut ohjattiin erilliseen huoneeseen odottamaan. Mietin, että ei voi olla tottaaaaaaaa. Oon aivan väsynyt reissusta sekä aikaerosta ja nyt on sitten mahiksena, etten pääse koko maahan ja mulla olisi täällä hommia tehtävänä!

Siellä sitten istuin muiden ihmisten joukossa, jotka olivat muuttamassa maahan. Heistä yksi herra kysyikin multa, että ”immigration”?, johon vimmatusti pyöritin päätäni ja vastasin, että NO! Mietin, että herra taitaakin olla vain taitava salapoliisi hah. Siinä tovin istututtuani yritin laittaa viestiä kotiin, että olen perillä ja kaikki hyvin, sekä ilmoittaa Women’s Bestin väelle, että olen tulossa, mutta jäin tulliin jumiin. Samantien kuulin viranomaisen huutavan nimeäni ”IDA!”. Nousin, koska luulin vuoroni viimein tulleen. Hän kuitenkin sanoi, että vielä ei ole vuoroni ja olin, että no worries ja jatkoin viestieni kirjoittamista. Taas nimeäni huudettiin ”IDA!!” ja mietin, että dude päätä jo! Tuunko mä sinne vai en? Hän virkkoi kuitenkin, että laita nyt se puhelin jo pois. Haha mikä säätö!

Viimein vuoroni kuitenkin oikeasti koitti ja lähdin jännityksellä viranomaisten luokse, joita oli pitkä rivi tiskin takana. He ilmeisesti luulivat, että olin aikoinaan maassa opiskellessani viipynyt siellä yli sallittujen 3 kk ESTA-viisumirajojen. Huoh! Tämä on kyllä totta, mutta olin maassa tuolloin opiskelijaviisumilla, joka todellakin kattoi sen aikaisen olemiseni ja ylikin. En siis missään nimessä ole koskaan ollut maassa luvatta, mutta sitä herrat eivät sitten ilmeisesti hiffanneet. Ihmettelen, että miksi heidän arkistointisysteeminsä ovat näinkin monimutkaiset, ettei tuollainen asia selviä nopeasti ja helpolla. Olen opiskeluaikojen jälkeen myös vieraillut ennenkin NYC:ssä ilman mitään ongelmia. Kuumottavinta tässä koko kokemuksessa oli kuitenkin saada paperit ja merkinnät arkistoihin oikeasti kuntoon, sillä viranomaista, joka täytti dokumenttejani korjattiin monesti valitsemaan toinen dokumentti ”älä sitä lomaketta täytä, hän ei ole ollut maassa luvatta”. Huh! Toivonpahan vaan, että siellä on nyt kaikki merkinnät kondiksessa.

No siitä viimein selvittiin ja tunnelma keveni niin, että herrat sanoivatkin pian, että pitää pian tulla Suomeen käymään! Kun lähdin talsimaan matkalaukkuani kohti, koko kenttä oli aivan tyhjä ja matkalaukkuni kökötti yksin hihnan vieressä.

Nappasin Uberin hotellille ja viimein pääsin mestoille jessss! Aulassa sitten perääni tupsahtikin jo Tammy ja pian hänen jälkeensä muitakin mulle jo entuudestaan tuttuja sekä vielä tuntemattomia urheilijoita. Eka ilta meni mukavasti hotellihuoneessa pastaa syöden.

Siinä pastaa mussuttaessani pääsin pian huomaamaan, etten pysty lataamaan puhelintani, sillä eihän meidän EU-virtajohto mene USA:n pistorasioihin. Olin totaalisesti unohtanut ottaa adapterin mukaan! Noooooo!!

Targetiin

Seuraava päivä alkoikin aamupalan jälkeen Target-reissulla, joka oli mun mielestä ehkä siisteintä ikinä! Palloilin kaupassa varmasti pari tuntia ja keräsin kokoon, jos jonkinlaista pientä härpäkettä adapterin lisäksi. Kasvonaamioita, Oreoita, Jessica Alban Honest Beautya, mutta olisihan se pitänyt arvata, etteivät ongelmani tähän loppuneet. Kassalle päästyäni pääsin huomaamaan, että kaikki maksukorttini oltiin suljettu!! Kiva juttu hei!

Ja niin alkoi meikäläisen Amerikan reissu! Jatkataan tästä seuraavassa postauksessa! Niin paljon kerrottavaa huh!😅

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: TREENAATKO LIIAN KOVAA? ONKO SE EDES MAHDOLLISTA?

🔥 Katso valmennukseni TÄÄLTÄ 🔥

 Seuraa Instagramissa: @idajemina 

Kommentit (8)
  1. Ei herranjestas 😂. Lähden itse maaliskuun alussa ekaa kertaa ikinä jenkkeihin ja New Yorkiin. Kiva lukea tämmöstä kun tulli jännittää jo muutenkin 😂. Mutta hyvä että pääsit lopulta maahan.

    1. Hahaha hyvin se menee!😂 ainakin pienen odottelun jälkeen! Ihanaa reissua sulle! 😍😍😍

  2. Haha jep! Jenkkeihin ei ihan niin vaan tullakkaan😆itse kuulusteluhuoneessa monet tovit istuneena osaan jo varoittaa kanssamatkustajia että mua ei tartte ootella, tässä menee hetki. Useammin maassa vieraillut nuori nainen on jenkkiläisten silmissä tulossa AINA salaa töihin tai vähintään aikomassa jäämään maahan, tällainen kuva mulle ainakin jäänyt. Saattavat kysellä hyvinkin henkilökohtaisia asioita.
    Lopulta kyllä päästävät läpi, vähän pitää kiusata ensin😈

    1. Ai kauheeta😂 hyvä että osaat ottaa jo noin rennosti asian kanssa!😂😅

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *