OLE(N) HULLU!

Perjantaimoikat murut! Tänään salilla vääntäessäni mietin, että mun pakko kertoa tästä teille! Nimittäin hulluna olemisesta!
Tiedätte varmasti sen tunteen, kun treenin aikana on kertakaikkisen poikki. Ei jaksaisi enää. Vitsit kun tuntuu ikävältä ja vielä olisi paljon tehtävänä. Näitä samoja ajatuksia pyörii joskus myös mun päässä! Se kertoo siitä, että treenissä on oikeasti haastetta. Ei se ole aina helppoa ja naama saattaa olla sellaisessa irveessä, että johan rypyt oikein jurtuu siihen naamatauluun!

Tänään siinä kun pistin menemään viikon vikaa treeniä ja treenin viimeistä osuutta, oli voimat ja puhti kertakaikkisen loppu. Silloin pää koittaa keksiä kaikkia mahdollisia tekosyitä, miksi kantsisi jo luovuttaa ja mielessä pyörii vain ”uh ei jaksa, ei jaksa”. Mistä saan silloin voimaa jatkaa, kun tekisi mieli lopettaa?

Alan olemaan crazy! Mietin päässäni, että ole hullu äläkä ajattele mitään muuta! HIITissä kuntopyörän selässä ryhdyn taistoon sitä saamarin spurttia vastaan! Psyykkaan niin perkuleesti ennen sitä, puuskutan, irvistän, tuijotan intensiivisesti tyhjyyteen suoraan silmiin sitä pirun spurttia ja sanon, että katotaan kumpi on kovempi! Kun on hullu, ei välitä muusta! Ei se kuule nätin näköistä ole, mutta ei sen treenin aina pidäkään mitään taidetta olla. Tää hulluksi psyykkaaminen saa mut kaivamaan jostain sellaiset energiat kehiin, joista ei hetki sitten ollut tietoakaan. Se sama energia löytyy myös susta! Just niissä tilanteissa, joissa tekisi mieli luovuttaa, ryhdy taistoon hullunkiilto silmissä! Be crazy! Siis se tunne, kun on voittanut sen spurtin, on ihan mieletön! Monesti nostan oikeesti toisen käden ylös tuuletukseen – ihan kuin ylittäisin jonkun maaliviivan.

Tänään kuitenkin oli erilainen tilanne ja pistin kuntopiiriä menemään. Viikon vika treeni, vikat setit ja uh ei jaksaisi. Sieltä ne ajatukset alkoivat päähän hiipimään ja se alkoi näkymään meiningissä, tahdissa ja tehossa. Luovuttamaan ei kuitenkaan oltu tultu, joten aloin väkisin vääntämään suutani hymyyn siinä pomppiessani, kun aiemmin se oli ollut tuskan irveessä. Kelasin, että huijaan aivojani. Mielellä on nimittäin ihan hirveästi väliä! Siinä katsoin itseäni peilistä, hiki päässä hymyilin ja mietin taas, että kyllä tää olisi jonkun ulkopuolisen mielestä varsin hullun näköistä. Muija painaa menemään ja hymyilee, kuin olisi lavalla esiintymässä. Ja just sitä aloin kuvittelemaan! Ajattelin, että nyt jumatsuikka esiinnytään! Ei siinä voi silloin laahustaa menemään vaan pitää tehdä kunnolla, jämäkästi ja energisesti. Aloin tekemään ylimääräisiä moovsejä käsillä silloin kun se oli mahdollista, kiristin tahtia, heilutin päätä ja katsoin hymyillen mielikuvitusyleisöön. Siis arvaatkaa vaan kuinka suuri ero siinä meiningissä, tehoissa ja tahdissa oli ennen kuin heittäydyin tähän rooliin.

Minä tänään:

Ja mikä mun pointti tällä sepustuksella on! Ole rohkeasti vähän ekstrampi versio itsestäsi äläkä välitä siitä miltä se muiden silmissä näyttää! Kuinka paljon se meitä jarruttaakaan. Tässä maailmassa on ihan liikaa tuomitsevaisuutta siitä mitä joku jonkun mielestä pitäisi olla ja mihin muottiin mahtua, mitä saisi tehdä ja miten pitäisi olla. Me voidaan ihan hyvin olla just sellaisia kuin halutaan ja vieläkin enemmän! Se, että meikäläinen heittäytyy hulluksi, poistaa kaikki estot. Kuinka paljon se auttaa niin treeniin tuomalla sitä ekstraenergiaa, kun sitä tarvitaan, mutta myös ihan normaalissa elämässä tää mentaliteetti auttaa tekemään niitä asioista mistä oikeasti nauttii ilman himmailua. Ollaan siis rohkeesti vähän hulluja, niin voittajafiilikset sen kun kertaantuu niin niissä treenien tuskaisimmissa hetkissä kuin ihan normaalissa elämässäkin!

Ihanaa viikonloppua murut! Ole just sellainen kuin haluat olla!

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA:

HUULET TURVOKSIIN! LIP PLUMPER..KANNATTAAKO OSTAA?

🔥 Katso valmennukseni TÄÄLTÄ 🔥

Seuraa Instagramissa: @idajemina 

Kommentit (6)
  1. Huh kiitos tästä päivän piristyksestä ja motivaation nostatuksesta, tuli kuin tilauksesta!<3 Olen merkannut kotitreenit kalenteriin, mutta nyt lipsunut parista treenistä ja on tuntunut todella vaikealta päästä treeneihin takaisin kiinni. Kotona kun riittää hommia 3kk vauvan kanssa ja välillä sitä vaan tuntuu hukkuvansa kaikkii kotitöihin… Olen silti huomannut olevani energisempi niinä päivinä kun olen treenannut. Päädyin kotitreeneihin, muutaman salillakäynti yrityksen jälkeen, kun aina oli kauhea kiire ja stressi kotiin kun mies soitteli ja laitteli viestiä perään paniikissa vauvan kanssa, vaikka todellisuudessa hän pärjäsi ihan hyvin eikä mitään hätää ollut:D Josko tämä taas tästä kunhan vain saa heti aamusta sen grazy bitch moodin päälle:p

    1. Haha hullut muijat kunniaan! 😀 Ihan mahtavaa ja kiva että diggasit postauksesta! Voin vaan kuvitella, että hommia varmasti riittää pikkuisen kanssa! Se on kyllä just niin kuin sanoit, että energiat on heti paljon paremmat kun on päässyt treenaamaan. Vaikka vois tuntua just päinvastaiselta ennen treeniä, mutta aina sitä on vaan niin super fiilis, kun on onnistunut ja ylittänyt itsensä! Se palkitsee hyvällä ololla onneksi samantien 🙂 Superisti tsemppiä sinne sulle Mira ja pistetään tuulemaan! 😍💪

  2. Mahtava paljastus! Just oikein! Elämässä pitää vähän hullutella ja heittäytyä!
    Mäkin hulluttelen treenatessa. Ihana kun joku muukin! Mulla on sellanen elokuvakuvitelma, jolla tsemppaan itteäni. Kuvittelen, että oon elokuvakohtauksessa, jossa päähenkiö treenaa jotakin kisaa tms. varten. Kuvittelen, että mun treeni on vähän kuin montage sen päähenkilön matkasta vaikeuksista voittoon. Tsemppaa kummasti. Tulee ihan semmoinen Rocky-fiilis 😀

    1. Hahaa kiitos! Oon aivan samaa mieltä! Tylsäksihän tää muuten kävisi jos ei vähän hullu olisi 😘 Ei vitsit mulla meni ihan kylmät väreet sun elokuvakohtauksesta! Ihan parasta!! Siis tuollaisilla mielikuvaharjoitteilla saa ihan älypaljon lisää virtaa treeniin ja jaksaa oikeasti puristaa vieläkin vähän enemmän! Huikeita treenejä sulle!!🙌🙌

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *