Ida Jemina
Ida Jemina

NYT STRESSAA

Tämä alkuvuosi on ollut varsinaista vuoristorataa ja alkanut taas sellaisella rytinällä että! Mulla on tavoitteena asettaa tiettyjä rajoja itselleni töiden suhteen, jotta myös vapaa-aikaakin tulisi oikeasti pidettyä. Viime vuosi meni aikalailla niin arki-iltoja kuin viikonloppujakin myöten töiden parissa ja tiettyyn pisteeseen asti se ei haittaa ja sitä jaksaa. Tykkään ihan hirveästi työstäni ja olen kova paiskimaan hommia, MUTTA ne pitämättömät vapaat alkavat pikkuhiljaa painaa niskassa.

Muistan kuinka vuosia sitten mietin minkälaista työtä haluaisin tehdä. Tuolloin unelmanani oli, että voisin tehdä töitä koska vain vuorokauden ajasta riippumatta. Niin, että vapaa-ajalla ja varsinaisella duuniajalla ei olisi niin suurta eroa. Voisin tehdä vaikka jonkin homman päivällä kenties jossain toisessa työssä ja illalla ihan hyvin taas hoitaa jonkin toisen keikan. Ei sillä niin väliä olisiko viikonloppu vai arkipäivä. Eikä olisi haitannut yhtään vaikka ne duunit eivät olisi liittyneet toisiinsa tai sitten ne olisivat. En tiedä. Tämä oli vain sellainen ajatukseni, että työ ja vapaa eivät olisi niin selkeitä omia ajanjaksojaan – olisi vain elämää.

Hyvin sekavaa sepustusta I know! On vaikea pukea sanoiksi sellaista ajatusta, johon ei edes ollut mitään selkeää ratkaisua, jota lähteä tavoittelemaan.


Alitajuisesti vähän sinnepäin saattoi kuitenkin käydä sillä huomaan vuosia myöhemmin löytäväni itseni tilanteesta, jossa työskentelen monenlaisten hommien parissa ja teen duunia vuorokauden ajasta tai päivästä riippumatta. Mutta joku asia tässä palapelissa ei aina täysin mätsää! Ja se on just se vapaa-aika. Huomaan, että siinä missä ennen haaveilin kellonajasta riippumattomasta työskentelystä, löydän itseni haikailevan juuri niiden rutiinien, selkeiden työ- ja vapaa-aikojen sekä viikonloppujen perään. Ja tästä päästäänkin siihen, miksi niitä rajoja on asetettava. On ihan ok olla ahkera ja niin sanotusti kova tekemään töitä, mutta työ kaipaa kaverikseen myös sen balansoivan tekijän. Tietyn ajan jaksaa porskuttaa, mutta omasta hyvinvoinnista ei kannata lähteä tinkimään. Silloin niin tuotteliaisuus kuin mielialakin kärsii ja loppupeleissä asia, johon normaalisti levänneenä menisi vähän aikaa, ottaakin lopulta tupla-ajan.

Pidin itseasiassa viime viikonloppuna ihan oikean viikonlopun tiedä sitten kuinka pitkään aikaan. Se oli ihan superhassua ja niin tarpeellista. Tähän vuoteen asetankin nyt aikataulullisia rajoja, mikä tarkoittaa sitä, että jotkut asiat saavat odottaa ja yhä useampaan on sanottava ei. Näen kuitenkin tämän pelkästään positiivisena asiana ja oikein odotan, että tuo helmikuu starttaa. Blogin suhteen on ihan hirveästi hauskoja idiksiä ja alankin enenevissä määrin tuottamaan just sellaista sisältöä, joka mua erityisesti kiinnostaa. Uskon, että myös teitä! 😉

Trikoot täältä / Kengät täältä

Tällä hetkellä täällä eletään kuitenkin vähän stressaavia aikoja, kun Sisu menee huomenna leikkaukseen kastraatioon. Säälittää etukäteen jo niin paljon, kun pikkuinen pelkää lääkärissä niin hirveästi. Toivottavasti kaikki menee hyvin toipumisineen päivineen. Äh ajatukset on koko ajan siinä! 😓

KATSO EDELLISESTÄ POSTAUKSESTA: VÄHÄHIILARINEN JA SUPERMAUKAS RUOKAIDEA – MYÖS VEGAANIVERSIO!

👻 Seuraa snapchatissa: idajemina 👻
YouTubessa: Ida Jemina 
Instagramissa: @idajemina 
Facebookissa: Ida Jemina

Kommentit (2)

  1. Surullista

    Mikset vastaa kommentteihin? Valikoitko niistä vaan tietyt? Luulin että haluisit aidosti auttaa ihmisii ku sun blogi keskittyy muutenkin fitnekseen, ruokaan ja treeniin yms. Mutta ehkä autat vaan sillon ku saat vastineeks jotain (rahaa).

    • Ida Jemina

      😀 voi kun vastaamisesta aina kilahtaisikin kolikoita pankkiin sillä käytän siihen joka päivä useita tunteja. Kurja jos et ole saanut vielä vastausta tai en ole vielä nähnyt kommenttiasi. Niitä tulee päivittäin monia kymmeniä niin tänne blogiin uusiin kuin vanhoihin postauksiin, snäppiin, directiin, IG:seen, Faceen kuin mailiinkin. Viestien hurja kokonaismäärä ei välttämättä välity ulospäin ulkopuolisille, mutta pyrin vastamaan jokaiseen parhaani mukaan. Todellisuus on kuitenkin se, että arjen ja töiden rullatessa ihan kaikkiin viesteihin ei aina pysty millään vastaamaan vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi. Voit lukea aiheesta lisää tästä postauksesta: MIKSI ET VASTAA MUN KOMMENTTIIN?

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *