Kuka voisi kellot seisauttaa?

Tätä aihetta olen pyöritellyt päässäni jo pitkään, mutta olen kuitenkin kartellut siitä kirjoittamista. Joskus ajatukset on vain vaikea saada puettua sanoiksi ja vieläpä kirjoitetuksi tekstiksi. Nyt kuitenkin ajattelin yrittää ja kuulla myös teidän ajatuksianne aiheesta.

Nykykulttuurissa kiire tuntuu olevan useissa yhteyksissä pinnalla. Ja ihan ymmärrettävistäkin syistä, tuotteliaisuus ja aikaansaavuus ovat tiettyyn pisteeseen asti myönteisiä asioita. Näiden ominaisuuksien ansiosta ollaan päästy pitkälle ja ilman kunnon tekemisen meininkiä kehitystä on vaikeaa saavuttaa – niin kuntosalin puolella, kuin myös muualla.

Ainakin joissain yhteyksissä kiire on kuitenkin saattanut saada jopa itseisarvoa muistuttavia piirteitä. Aina toiminta ei välttämättä ole edes kauhean tuottavaa, vaikka kalenteri pursuaa ylitsevuotavasta määrästä velvotteiden hoitamista. Aamusta iltaan kun painaa tukka putkella aamulenkiltä palaveriin, palaverista toiseen, iltapäivätreeneistä kotiin jatkamaan töitä ja lasten harrastuksiin kuskaamisesta pikaiselle kalenteriin merkitylle kahvivartille kaverin kanssa, josta suoraan iltaluennoille tabletti kainalossa, voi jo aavistella olevansa asian ytimessä. Mitä täydempi päivä, sitä parempi – tai ainakin siltä joskus tuntuu.

kuka voisi kellot seisauttaa

Usein kuulumisia kysyttäessä kuulee vastaukseksi listausta työtehtävistä ja velvollisuuksista. Toki tämä voi toimia luontevana smalltalk-aiheena tai vaikkapa stressinpurkukeinona, siinä missä myös sosiaalisen arvostuksen kalasteluna. Töistä puhuminen onkin ehdottomasti luonnollista, onhan se iso osa elämää ja joillekin työ voi tarjota myös yhden elämän suurista intohimoista. Kuitenkin, kun vapaa-ajan tapahtumissa, juhlissa ja kotona, valitetaan vain työkiireitä, laittaa se toisinaan miettimään. Niin niin, mutta mitä sinulle kuuluu?

Itsekin koen olevani kiireinen ihminen ja siksi kai näitä juttuja tuleekin pohdittua silloin tällöin. Siinä missä on kiva saada paljon aikaan ja tehdä elämässä monia asioita, olen erityisesti viime vuosina pyrkinyt tunnistamaan olennaisimpia asioita keskittyen mahdollisimman paljon niihin. Samalla epäolennaisempia ja usein paljonkin aikaa vaativia tehtäviä on onnistunut vähentämään. Pakolliset ja velvoittavat jutut pyrin hoitamaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla ilman mähmimistä ja liiallista edestakaisin seilaamista. Päätöstentekoa ja lopputulosten kannalta olennaista toimintaa tehostamalla onkin pikkuhiljaa onnistunut vapauttamaan enemmän aikaa itselleni erityisen tärkeille asioille – vaikka kehitettävää riittää toki hamaan tulevaisuuteen.

Toisinaan vierailen sukuloimassa ulkomailla ja siellä tykkään tarkkailla kulttuurierojen esiintymisiä erilaisissa tilanteissa sekä asioissa. Muun muassa näillä reissuilla olen huomannut usean asian olevan valtavan hyvällä mallilla täällä kotimaassa, siinä missä jotkut havainnot ovat toimineet silmiä avaavina myös toiseen suuntaan. Pari vuotta sitten eräänä arki-iltana istuin sukulaiseni seurana tirisevän grillin äärellä kirkkaan tähtitaivaan alla ennen yhteistä isolla porukalla nautittavaa ilta-palaa. Totesin sujuvalla espanjan ja englannin sekoituksella “tranquilo life”, viitaten paikalliseen rentoon tapaan viettää yhteistä vapaa-aikaa. Keskustelukumppanini katse kääntyi rauhallisesti grillillä kypsyvistä vihanneksista minua kohti lempeästi hymyillen : “For suomalainen es tranquilo life. Here es just life.” Tämä laittoi tarkastelemaan kriittisesti omaa tilannettani, käytänkö aikaa riittävästi elämäni tärkeimpiin asioihin? Tekemisen tohinoissa sitä ajautuu helposti tilanteeseen, jossa pieni kalenterin siivoaminen on paikallaan.

kiire

Kun painaa tukka putkella menemään, voi olla myös vaikeaa hetkeksi vain pysähtyä ja rentoutua. Kuitenkin, kesä on rauhoittumisen, relaamisen ja vapaa-ajan aikaa. Nyt onkin hyvä hetki hieman löysätä ranteita ja nauttia kotimaan kauneudesta tai reissaamisen elämyksistä, viettää ikimuistoisia hetkiä hyvässä seurassa tai pysähtyä omaan rauhaan nauttimaan hiljaisuudesta, vetää kovia treenejä ja lepäillä järven rannalla tai vaikka kotisohvalla.

Mitäpä jos sitä ensi kerralla jonkun kysyessä kuulumisia, kertoisikin myös vapaa-ajan asioita? Kertoisi mitä on tehnyt ystävien ja perheen kanssa, millaisia treenejä on vetänyt, mitä kirjaa on lukenut, mitä ruokia on kokkaillut ja ylipäätään mikä fiilis on ollut. Tai sanoisi vaan, että en ole mitään ihmeellistä tehnyt, kunhan vain relaillut – ei ole ollut kiire ollenkaan!

Oletko sinä huomannut samaa, elämän kovatahtista tempoa tai ehkä kiireen ihannointia? Mitä sinulle kuuluu?

Edellisessä postauksessa 7 fitnessmyytin murtaminen

Kommentit (19)
  1. Näinhän tää on, nykyään. Koko ajan on kiire ja paine. Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota, joskus hyvällä, joskus huonolla menestyksellä.
    Ja kiitos kysymästä. Nyt kuuluu hyvää. Mutta minä olenkin lomalla 😀 Tavoitteeni on, että hyvää ja rauhallista oloa kuuluisi myös normiarkeen. Ehkä joskus 🙂

    1. Pikku hiljaa pienin askelin kohti paineettomampaa ja kiireettömämpää elämää 🙂 Ja loistavaa, että kuuluu hyvää! Se on aina kiva kuulla! Nautiskele senkin lomalainen 🙂

      1. Ihana päivitys! Tuntuu pahalta nähdä kuin ihmiset juoksevat päättöminä edestakas aamusta iltaan. Juhlissa huomaa usein että ihmiset eivät ole läsnä ja ajattelevat jo seuraavat asiat tai ovat jo lähdössä hetken päästä pois koska täytyy lähteä kotii nukkumaan tai stressavat seuraavan päivän herääminen. Tekee aina mieli sanoa ” hei nyt ollaan juhlimassa, keskity tähän kivaan hetkeen”. Joskus näkee tuttuja ja todetaan että piti lähteä kahveille jo 2 vuotta sitten. Suomessa on aika armotonta joskus. Kumpi mekin omaksutaan joskus se sama tapa mitä ulkomailla on.

        1. Kiitos! Hyviä havointoja. Se on totta, että puolin ja toisin eri kulttuureista voi ottaa oppia. Tässä asiassa sen kultaisen keskitien löytäminen olisi ihan tervetullut juttu tänne Suomeen 🙂

  2. kiirettä pukkaa aina vaan :/
    25.6.2015, 17:39

    kiire kiire kiire. Sitähän se.
    Mutta kiitos, kuuluu hyvää. Salit kulkee erinomaisesti. Lihaserottuvuutta alkaa näkymään vaikka paino ei (piru vie) meinaa millään enää laskea. Johtuu osittain varmasti kovasta stressistä.
    No onneks painoa ei ole kuin ”onnettomat” 5kg liikaa.
    Huomenna vielä kiirettä ja sit alkaa loma. Sunnuntaina Portugaliin ja ajattelin olla tekemättä mitään siellä 😀 no ehkä jotain mutta en ole suunnitellut mitään muuta kuin auringon ottoa ja ehkä sallin itselleni lasin (pullon) tai pari viiniä 😉
    Hih. Ihanaa kesää sinä ihanainen päivien piristäjä!

    1. Kiirettä siis pukkaa sielläkin! Hienoa, että lihaserottuvuutta alkaa näkymään, mikäs sen parempaa! Onneksi nyt sitten pääset oikein kunnolla rentoutumaan ja laskemaan stressitasoja! 🙂 Varmasti ihana päästä lämpöön ja vähän parempiin säihin! Nauti oikein kunnolla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *