Kisalavoille 2016?

Sis. mainoslinkkejä

punahousut

Kisaamiseen liittyen sulle on varmaa aiemminkin tullut kysymyksiä, ja tässä vielä yksi. Millanen sun oma suhtautuminen kisaamiseen on , ja minkä sarjan valitsisit itsellesi, jos joskus päättäisit kisata? 🙂

Kisalavoille 2016?

Aika ajoin kisaamiskysymys nousee pintaan ja eikä ihme. Kirjoitan blogia treenistä, ravitsemuksesta ja kehonmuokkauksesta. Lisäksi olen saattanut joskus salin puolella pyörähtää. Miksi jaksaa panostaa, jos ei suuntaa kisalavoille?

Olen tätä hommaa tehnyt aika kauan (vanha muija kyseessä) eikä aloittaessani esim. IFBB bikinifitnesstä ollut olemassakaan. Aloitin saliharrastuksen muistaakseni vuonna 05. Muutenkaan tyttöjä ei salillani edes käynyt ja yleisesti tuon aikaista tyttöjen treeniä kuvasti ”lähentäjälaitteessa pienillä painoilla 50 toistoa niin lihakset ei kasva”. Miehetkin saattoivat tuolloin tulla kyselemään, että miksi käyn salilla. Kysymys voi kuulostaa nyt urpolta, mutta siihen aikaan salitreeni ”bodausmielessä” ei ollut yleistä tyttöjen keskuudessa. En tuolloin osannut edes antaa kunnon vastausta. Tykkäsin vain salilla treenaamisesta, kehityksestä painoissa ja siinä ohella kroppaan tuli myös muutoksia. Tavoitteenani ei kuitenkaan suoranaisesti ollut olla lihaskimppu, vaan pikemminkin atleettinen ja suorituskykyinen urheilija. Ennen kaikkea rakastin kovaa treenaamista – tekemisen meininkiä.

kisalavoille
Superdry-takki täältä

Tulokset ja kehitys on se mikä itseäni motivoi eniten. Kun tuloksia alkoi näkymään myös kropassa, alkoivat treenitkin muuttumaan kehonmuokkauksen tehostaminen mielessäni. Enää ei ollutkaan ensisijaisesti tärkeintä saada liikutettua rautaa vaan muovattua fysiikkaa. Edelleenkään en kuitenkaan tavoittele mahdollisimman massiivista ulkomuotoa, vaan esteettistä ja urheilullista lookia. 

No mutta siis takaisin kisaamiseen. Se ei ole oikeastaan koskaan ollut mielessäni tai toiminut määränpäänä omalla kohdallani. En osaa ainakaan tällä erää vastata itselleni kysymykseen: miksi ryhtyisin kisaamaan? Mielestäni siihen pitäisi löytyä vastaus. Ja vahva sellainen.

Jos lavoille todella haluaa, on valitussa lajissa kilpailemista kohtaan löydyttävä myös voimakas palo. Minulta ei löydy tarvittavaa paloa kilpailemiseen fitness-lajeissa. En siis näe omalla kohdallani syytä lavoille suuntaamiseen. Sarjaa taas en lähde sen enempää spekuloimaan, koska en tähtää minkään tietyn sarjan vaatimuksiin. Se on sitten sen ajan juttu, jos kisakipinä syttyy!

kilpaileminen

Kuntoa voi kehittää ja tavoitteita saavuttaa ilman kisaamistakin. Nautin salitreenistä suunnattomasti – se riittää ainakin tällä erää. Minulla ei kuitenkaan missään nimessä ole yhtikäs mitään kilpailuja vastaan, vaan päinvastoin eri sarjoja tulee seurailtua ja paikanpäälläkin toisinaan käytyä katsomon puolella kannustusjoukoissa. Olen kuitenkin muodostelmaluistelu-urani aikana saanut kisata ihan tosissaan pienestä pitäen. Tällä hetkellä kisakokemukset luistelun puolella riittävätkin minulle. Se mitä kuitenkin on ikävä, ei ole niinkään kilpaileminen, vaan esiintyminen, jota rakastan! Ja se fitnesskisoissa onkin mielestäni parasta!

Edelliseen postaukseen pääset tästä.

Kommentit (24)
  1. Hienoja ajatuksia! Ei kaikkien täydykään kisata. Mutta jos joskus ryhdyt kisaa niin täältä tulee kyllä kannustusta 🙂

    1. Ihana olet <3

  2. Moi, olen hieman eri mieltä tuosta, ettei vuonna 2005 vielä tytöt käyneet kuntosalilla. Kyllähän hyvin monet treenasivat myös kuntosalilla. Myös ihan peruskuntoilijat. Kuntosalit löytyi lähinnä uimahalleilta ja eri ketjut rantautuivat Suomeen silloin 2000-luvun alussa. Yläasteikäisenä (olen 5 vuotta vanhempi) meillä oli liikuntatunnillakin kuntosalia ja muistan treenanneeni useamman kerran viikossa salilla juoksumatolla ennen juoksutestiä.

    1. Moikkis Heidi! En ole missään nimessä sanonut etteivätkö tytöt olisi käyneet kuntosaleilla. Sanoin ettei omalla salillani käynyt pahemmin tyttöjä ja bodausmielessä treenaaminen oli harvinaisempaa tyttöjen keskuudessa kuin nykyisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *