Ida Jemina
Ida Jemina

KATSO KUULUTKO NIIHIN, JOIDEN ON VAIKEAMPI KYYKÄTÄ

Ass to the grass! Selkä pystyssä alaspäin ja kevyt kosketus kannikoilla lattian pintaan niin voi alkaa kutsua kyykyksi!

Vai onko näin?

Viime aikoina useampikin lukija on esittänyt tämänkaltaisia kysymyksiä kyykkäämisestä:

”Tarvitsisin vähän vinkkejä jalkatreenin suhteen. Olen käynyt salilla jo yli vuoden, mutta en vain ole vieläkään saanut hiottua kyykkytekniikkaa ihan kuntoon. Asentoni on jotenkin tosi etukenossa enkä saa vietyä peppuani kunnolla alas. Olen koittanut tehdä liikkuvuusharjoitteita mutta nekään eivät tunnu auttavan. Reiteni ovat melko pitkät suhteessa sääriini joten voisiko syy olla siinä?”

Eiköhän pureuduta tähän kyykkäämisen mystiseen maailmaan!

Kyykky on yksi kovista perusliikkeistä, jonka varaan on monet tuloksekkaat jalkatreenit rakennettu. Se on myös oma suosikkiliikkeeni kaikista salisuorituksista ja siinä pääsee parhaimmillaan todenteolla testaamaan sekä henkisesti että fyysisesti kuinka sokerista tai teräksestä sitä onkaan tehty. Turvallinen ja tehokas suorittaminen rutinoituu harjoittelun myötä, ihan niinkuin muissakin liikkeissä, mutta joillain juuri kyykky tuntuu aiheuttavan tavallista enemmän päänvaivaa treenistä toiseen. Olisi kiva laskeutua nätisti selkä pystyssä alas syvälle jalkojen väliin ja nousta ylös täydellisellä sujuvuudella, mutta onko kaikkien mahdollista saavuttaa sellaista suoritustekniikkaa?

Fakta on se, että yhdistäessä kyykyn biomekaniikan ja treenaajien yksilölliset kehon mittasuhteet, alkaa ns. oikeaoppisia suorituksia löytymään melko monennäköisiä. Säärien, reisien ja selän pituuksien keskinäiset suhteet määrittävät hyvin pitkälle minkälaisessa asennossa on mahdollista laskeutua tangon kanssa kyykistelemään. Esimerkiksi lyhyet sääret ja selkä suhteessa pitkiin reisiin tekevät kyykystä väkisinkin eteenpäin nojaavan eikä omalle rakenteelleen voi tehdä yhtään mitään. Toisaalta päinvastaisessa tilanteessa, eli pitkät sääret ja selkä suhteessa lyhyisiin reisiin, mahdollistaa jo huomattavasti helpomman kyykkäämisen.

Kehon mittasuhteiden lisäksi nilkan dorsifleksio on merkittävä kyykkysuoritukseen vaikuttava tekijä. Jos jalkaterä taipuu ylöspäin vaivatta, auttaa tämä luonnollisesti kyykkyyn pääsemistä selvästi. Toisaalta suotuisallakin kyykkyfysiikalla varustettu henkilö joutuu tuskailemaan liikkeiden kanssa jalkapäivinä, jos nilkat ovat jäykät kuin rautapatsaalla. Nilkan liikkuvuushaasteita voi tarvittaessa kokeilla helpottaa hieman esimerkiksi painonnostokengillä, joissa on pieni korko kantapäissä tai asettamalla jonkun muun korokkeen kantapäiden alle suorituksen ajaksi. Vanha kunnon laudanpätkä toimii tähän tarkoitukseen myös mukavasti.

On toki muitakin kyykkyyn vaikuttavia seikkoja, kuten vaikkapa tangon paikka suorituksen aikana. Kehonmuokkaustreeneissä voi onneksi aika joustavasti hyödyntää juuri itselleen sopivimpia suoritustapoja ja liikkeitä, sillä tavoitteena on treenata lihaksia liikkeiden sijaan. Jos rakennetta ei ole luotu kyykkäämiseen ja tuntuma reisissä jää treeneissä vähäiseksi selkään kasautuvien paineiden tuntuessa päällimmäisenä, voi asiaa hieman helpottaa esimerkiksi suosimalla high bar-kyykkyä, eli pitämällä tankoa low baria (tanko lapojen/takaolkapäiden alueella) ylempänä trapsien eli epäkkäiden päällä. Myös etukyykky on erinomainen vaihtoehto ja voi tuoda paljon kaivattua luontevuutta kyykkytreeneihin.

Katso myös: 5 loistavaa vaihtoehtoa kyykylle – ei painoa harteilla!

Näillä asioilla on ratkaisevasti vaikutusta treenaajan tapaan kyykätä. Jotkut eivät valitettavasti ole tehtyjä kyykkäämään yhtä paljon kuin toiset, eikä sille mahda mitään.

Näiden asioiden lisäksi tottakai myös heikolla suoritustekniikalla on joskus osuutta kyykyn sujumattomuuteen ja usein ihan vain perusteiden opetteleminen voi tuoda kaivattuja ahaa-elämyksiä, joiden myötä homma helpottuu kummasti. Tällöinkin kuitenkin vain yksilöllisten ominaisuuksien rajoissa. Kyykyn suhteen on myös usein syytä tarkastella henkistä kanttia, sillä moni liikerata jää vajaaksi myös ihan muista kuin fyysisistä syistä. Ego on hyvä pitää aisoissa kyykkytreeneissä ihan jo pelkästään turvallisuuden vuoksi, mutta myös parhaimman kehityksen saavuttamisen kannalta. Liian suurilla painolla höpöhöpö niiausten nytkyttämisen sijaan kehonmuokkaajan kannattaa suorittaa liikkeet sopivilla vastuksilla ja mahdollisimman raskaan kautta panostaen mm. sopivan maltilliseen suoritustempoon ja toivotunlaista tuntumaa tuottavaan liikerataan. Kunnon kyykkytreeni ei välttämättä tunnu kivalta tai mukavalta, mutta kipua tai muuta luonnotonta tuntumaa ei kuitenkaan tule sekoittaa tähän. Lue: 5 yleisintä virhettä kyykyssä

Trikoot TÄÄLTÄ

Tasan eivät siis käy onnen lahjat kyykkyjen suhteen. Yhdelle maailman helpoimmin luonnistuva asia voi olla toiselle huomattavasti haastavampi. Näistä kaikista syistä johtuen yhtä oikeaa suoritustapaa on turha yrittää tuputtaa kaikille.

Energistä viikonloppua karvapäät! Katso myös superkätsy ruokaidis edellisestä jutustani: HELPOSTI HYVÄÄ KOTIRUOKAA – MAUKAS UUNIMUNAKAS!

👻 Seuraa snapchatissa: idajemina 👻
ja Instagramissa: @idajemina 

<3

Kommentit (8)

  1. V

    Oon ite kokeillu nimenomaan tota lauta kantojen alla kyykkäämistä, mutta viime aikoina oon vaan jättäny peruskyykyn muille ja tehnyt smithissä vähän erilaisilla variaatioilla. Oon kävellyt monta vuotta pienenä päkiöillä ja luulen, että se on syy miks mun nilkat on hullun kireet ja estää normikyykkäämisen. 😀 Kävin viikko sitten ostamassa juoksukengät ja samalla tehtiin ne pohjalliset niin selvis, että mulla onkin supinaatiota jaloissa, mikä on ilmeisesti harvinaisempaa kuin pronaatio. Haaveilen, että joku päivä voisin vielä kyykätä kunnolla! Venyttely on kyllä jossain määrin auttanut, mutta tuntuu että jos sitäkään ei muista tarpeeksi aktiivisesti tehdä ollaan taas lähtöpisteessä 😀

    • Ida Jemina

      Aaaa voi hitsi! Onneksi niitä muita erilaisia variaatioita ja liikkeitä on vaikka kuinka vaikka perus takakyykky erinomainen liike onkin. Silti ilman sitäkin pärjää vallan mainiosti 🙂 Mutta hyvä että pohjallisten teossa samalla selvisi tuokin juttu!

  2. Jenna

    Mulla alkoi kyykkääminen sujumaan vasta kun aloin säännöllisesti venyttelemään, keskittyen kaikkeen polvesta alaspäin. Vieläkään ei ole supersujuvaa, mutta mitä enemmän oon jalkoja venytellyt niin sitä paremmin sujuu.
    Valitettavasti mun rakenne ei ole helpoin, mulla kun sattuu pituuteen nähden olemaan pitkät reidet. 😀 Lisäksi kävelen enemmän päkiällä kuin kannalla niin nilkka on ollut kireä. Nyt kun kireyksiin oon kiinnittänyt huomiota niin vähän kaikki alkanut rullaamaan helpommin.

  3. Maaria

    Hei!
    Jos kyykky asento tuntuu vaikealta ahkerasta harjoittelusta ja venyttelystä huolimatta, suosittelen lukemaan aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen blogitekstin ja lähteä kokeilemaan erilaista lähestymistapaa kyykkytekniikkaan korjaamiseen http://rautaajaravintoa.blogspot.fi/2015/03/kuinka-kyykata-syvaan.html

  4. Pauliina

    Hei Ida!
    Oot niin kaunis ja inspiroiva! Aika vastikään olen blogisi löytänyt.
    Minä kuulun niihin onnekkaisiin, joilta kyykky sujuu kepoisesti. Se onkin omia vahvuuksiani. Yläkroppa taas laahaa aina perässä lajitaustastani johtuen. Ja tuntuu ettei sinne puolelle kehitystä tule yhtä hyvään tahtiin.
    Saako kysyä noista viimeisimmistä tummanpunaisista trikoista, ne näyttää upeilta! Onko matsku napakkaa ? Jos omaa hieman enemmän niitä ei-niin kauniita muotoja vatsassa, niin tukeeko vyötärökaistale vatsaa ollenkaan?

    • Ida Jemina

      Moikka Pauliina ja voi kiitos! Ihanaa että löysit tiesi tänne! 🙂 Tottahan toki saa kysyä! Matsku on tosi joustavaa, kuin paksua sukkahousua eli istuvat aina tosi hyvin. Vyötärö ei kuitenkaan ole miteenkään supernapakka vaikka ei kyllä löysäkään. Paksua resoria siinä ei ole, mutta vyötärön korkeus taas on ihana kun se peittää ihan navankin 🙂

Kommentoi »

Vastaa