Hauva-vauva saapui!

Huh! Hauva-vauva on päässyt kotiin! Tuossa se nyt tuhisee vieressä, välillä vähän harjoittelee haukkumista ja juoksua unissaan sekä maiskuttelee tyytyväisesti suutaan.

Tämän veijarin nimi on Urho. Urho on puoliksi saksanpaimenkoira ja puoliksi bernhardilainen-tanskandoggi-labbis. Isohkoksi herraksi on siis kasvamassa vaikka tällä hetkellä sitä on vielä vähän hassua kuvitella.

urho-kolmas

Urho on kaikinpuolin ollut mitä sydämellisin tapaus. Ystävällinen, kiinnostunut, rauhallinen mutta leikkisä ja reipas. Jotkut asiat ovat vielä kovin jännittäviä ja uusia, mutta poika muuttuu selvästi koko ajan enemmän ja enemmän omaksi itsekseen, kun uusi koti alkaa tuntua tutulta. Urho on kova kaveri juttelemaan ja sillä tuntuu olevan paljon kerrottavaa.

Automatka uuteen kotiin meni täysin relaillessa. Urho olikin viisas poika, kun ennen lähtöä paukautti vielä lörtsyt vanhan kodin parketille ja olikin koko kotimatkan siististi. Hieman ulkoilma jännitti ensimmäisella pihareissulla ja yöllä olisi mieluusti halunnut huomiota sekä leikkiä 1-2 tunnin välein. Silmäpussit onkin tällä hetkellä sitä luokkaa, että parempi pitää aurinkolasit vaan suosiolla päässä.

Kotimatka meni mukavasti koisiessa.
Kotimatka meni mukavasti koisiessa.

Muutenkin rutiinit ovat nyt tietysti hieman muuttuneet uuden tulokkaan myötä ja omat tarpeet jääneet vähän taka-alalle. Pikkuvauvaherra vaatii nyt paljon huomiota ja opastusta. Täytyy kyllä sanoa, että aamulla olo oli kuin katujyrän alle jääneenä vajaiden ja katkonaisten unien jälkeen. Myös syömiset ovat menneet nyt vähän sinne päin, kun ei tuota poikaa voi vielä yksin jättää kauppareissujen ajaksi. Treeneistä puhumattakaan. Täysin olen kuitenkin kaikesta nauttinut, sillä pentuaika menee ohi niin äkkiä. Kaveri saa kyllä hymyn huulille ja sydämen pakahtumaan onnesta, kun miettii että, tuossa se nyt on – oma pikku Urho.

urho-viides

Urho

Ennen pennun valintaa ja etsimistä tuli mietittyä minkälaisen koiran sitä haluaisi. Toiveena oli hieman isompikokoinen leppoisa, koiramainen rontti, jonka luonnetta ja olemusta kuvaisi hyvin nimi Urho. Kasvattajan kanssa pentua valittaessa kävi ilmi oman pennun kohdalla hänen nimenneen koiran Urhoksi. Voi vitsit mikä sattuma! Nimivalinnasta ei nimittäin ollut mitään puhetta. Kaveri vaikutti siis jo heti ensimmäisillä viikoillaan ihan Urholta ja nyt tämä samainen veijari hengailee täällä vieressä tyytyväisenä.

Mutta nyt alkaa liikkeet näyttää siltä, että poika alkaa virkoamaan – täytyykin siis taas suunnata pihamaalle. Hauvaaiheeseen liittyen voit vielä lukea: Perheenlisäystä – haaveesta todeksi. Kivaa keskiviikkoa ja palaillaan taas pian entistä isommat silmäpussit päässä!

urho-toinen

Katso edellisestä postauksesta herkullinen resepti proteiinijäätelöön

Kommentit (43)
  1. Aivan ihana Urho!! <3 Oma hauva on "jo" puolivuotias ja tuntuu jo niin kovin kaukaselta ajatukselta nuo ihan ensimmäiset hetket pikkusen kanssa. Aika on kullannut jo muistojakin tuon pissa-kakka rumban osalta 😀 Onnea uudesta perheenjäsenestä, itse en osaisi enää kuvitellakkaan millaista olisi ilman tuota karvanaamaa 🙂

    1. Tsihii on se kyllä veitikka <3 ai että, te ootte jo mukavilla vesillä! 🙂 juurikin tuo rumba-sana kuvaa tätä menoa hyvin 😀 Kiitos ja rapsutukset sinne karvanassukalle!

  2. Tsemppiä vauva-arkeen! Se on niiiiiin raskasta, mutta menee myös nopeasti. On kyllä sellaiset rodut pojassa, että varmasti ruoka maistuu ja älliä löytyy :)! Vaikka olisi aiempaa koirakokemusta, niin kantsii mennä jonnekin pentukurssille sen kanssa, niistä saa paljon irti.

    1. Kiitos Eikku! Toivotaan ainakin!:) Ehdottomasti, pentukurssille ollaan menossa:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *