Ida Jemina
Ida Jemina

3 VAIKEINTA ASIAA BLOGGAAMISESSA FOR SURE!

Sis.mainoslinkkejä

Ei ole aina ruusuilla tanssimista tämän rakkaan blogin pitäminen. Siihen, niin kuin kaikkiin muihinkin asioihin, liittyy aina joitakin haasteen paikkoja, jotka välillä nostavat päätään. Tässä kolme vaikeinta asiaa, joihin törmään!

1. VOISIKS OTTAA MUSTA KUVAN?

Kuvat! Siis ne ovat aina lopussa! Mistäkään ei löydy yhtään hyvää kuvaa siihen postaukseen, jota olen kirjoittamassa tai josta haluaisin kirjoittaa. Vaikka niitä kuvia pyrkii ottamaan sen minkä kerkiää, tuntuu silti, että ne loppuvat kaks kertaa nopeammin. En myöskään tykkää iskeä samoja just nähtyjä kuvia uudelleen ja uudelleen postauksiin, joten monesti pitää lyödä päätä seinään, kun uusia freesejä kuvia ei vain kerta kaikkiaan ole.

Monesti mulla on esim. ollut jokin vinkki tai kikkakolmonen, jonka haluisin teille jakaa treeniin tai johonkin liikkeeseen liittyen, mutta se vaatii kuvia salilta. Niinpä en pysty koko postausta julkaisemaan, ennen kuin olen raahannut persukseni sinne salille ja saanut myös kuvaajan samaan aikaan mukaan.

Kuvien ottaminen itse täällä himassa on tosi nopeeta – sen kun räpsii menemään, mutta sitten kun pitäisi olla sitä muutakin matskua, on mun kuvakansiot usein aivan tyhjät. Hassua sinällään, niitä treenikuvia on aina kaikista vähiten.

2. BLING! MINULLA ON IDEA!

Toi fiilis, oioioi! Se kun sulla putkahtaa mieleen jokin aihe, josta haluat kirjoittaa, on ihan super! Mulla käy usein myös niin, että kun keksin yhden aiheen, keksin myös toisen ja kolmannen. Joskus taas olen aikeissa kirjoittaa jostain ja avaan wordin, mutta alankin kirjoittaa jostain ihan muusta. Näin kävi just tänään!! Mutta fiiliksellä tuleekin niitä parhaita postauksia. Pitää antaa kirjoitussuonen pulputa silloin, kun on sellainen hetki.

MUTTA! Arvaa vaan onko niitä hetkiä 365 kertaa vuodessa. Ja sitä seuraavana vuonna ja sitä seuraavana vuonna. No ei todellakaan. Joskus haluaisi niin kirjoittaa, mutta ei vain kerta kaikkiaan tule mitään hyvää mieleen. Tässä voi myös helposti jäädä sellaiseen putkeen, että kun ei ole vähään aikaan mitään julkaissut, paineet tulevasta postauksesta kasvavat. Sen pitäisi olla jotenkin erityisen hyvä tauon jälkeen. Tai tällaisia fiiliksiä mulla aina silloin pyörii päässä.

Nyt ei ole onneksi ollut vähään aikaan ongelmia postausaiheiden kanssa, mutta kyllä mä sanoisin, että se on sellainen jatkuva haaste bloggaamisessa, joka kerta toisensa jälkeen pitää selättää. Eipähän homma käy liian helpoksi.

3. MILJOONA KANAVAA JA MILJOONA VIESTIÄ

Tämä ei sinällään ole mikään ongelma täällä blogissa, mutta siihen liittyvä asia kuitenkin, sillä somekavanat liittyvät osittain myös blogiin. Vitsit mua stressaa, jos en ehdi vastaamaan kaikkiin viesteihin. Ja kun en ehdi vastaamaan!

Rakastan kun jengi kommentoi postauksiin, koska teistä on niin kiva kuulla! Blogiin tulee kuitenkin sen verran sopivissa määrin kommentteja, että pystyn vastaamaan jokaiseen. Se ei ole mikään ongelma. Toki niitäkin tulee ympäri blogia vanhoihinkin postauksiin ja joskus harvoin kerralla hurja määrä, mutta silti ne ovat sen verran aisoissa, että en nyt sanoisi hukkuvani niihin.

Mutta! Sitten kun tähän yhtälöön iskee Instagramin, DM:n, Facebookin, Snapin ja sähköpostin, alkaa viestien määrä olemaan jo ylitsevuotava ja niihin vastaaminen todellinen haaste. Vaikka joka päivä viestittelen takaisin, se ei aina riitä. Viestejä on yksinkertaisesti yhdelle ihmiselle joskus niin paljon.

Ja niin kuin sanoin – on ihan mahtavaa, että jengi on aktiivisia, mutta monet näistä viesteistä erityisesti privapuolella ovat sellaisia, jossa pyydetään jotakin ja joihin vastaaminen vie ihan hurjasti aikaa. Esim. pyydetään tarkistamaan omaa ruokavaliota tai kommentoimaan treeniohjelmaa yms. Tämän tyyppiseen viestiin vastaamiseen saattaa oikeasti mennä aika paljonkin aikaa, ja kun viestejä tulee muistakin aiheista vuoden jokaisena päivänä useilta kymmeniltä ja monesti yli sadalta ihmiseltä, alkaa siinä hikipisarat kivuta selkään, kun en millään pysty vastaamaan kaikkiin – ellen monistuisi moneksi. Todellisuus on kuitenkin se, että arki ja duunit pyörii täällä täyttä häkää ja yhden ihmisen resursseilla ei pitkälle pötkitä. Suurin osa ymmärtää tilanteen, mutta hiffaan hyvin myös jos ei ymmärrä, sillä eihän viestien määrä näy ulospäin. Joka tapauksessa tää on yks asia, joka mua on aina stressannut vähän, mutta joka on tässä vuosien saatossa kuitenkin pitänyt hyväksyä.

Rikotut farkut TÄÄLTÄ / Neule TÄÄLTÄ

Tylsäähän tässä tulis, jos haasteita ei olisi! Eiks niin! Viime viikko on täällä ihan muista syistä ollut aika haasteellinen ja tässä kun uusi viikko on vasta alkanut, on valmiiksi jo aivan rättiväsynyt. Sisun tapaturma on aiheuttanut stressiä ja hänen masu ei oikein kestänyt määrättyjä lääkkeitä, joten tötterö päässä raukkalainen on oksennellut enkä ole voinut päästää sitä silmistäni. Vielä tämä viikko jalassa on tikit ja viikonlopussa sitten niiden poisto. Toivon niin, että haava olisi mennyt umpeen ja tulehdus hävinnyt. Sitä jouduttiin nimittäin uudelleen avaamaan, kun se oli niin syvä ja päässyt jo itsekseen pinnoiltaan umpeutumaan.

Be strong my friends ja tsemppiä tiistaihin!

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: 4 x DIY KASVONAAMIO OMAN KAAPIN AINEKSISTA!

 Seuraa snapchatissa: idajemina 
ja Instagramissa: @idajemina 

<3