LIFE UPDATE

Oh my goodness! Mistä sitä aloittaisi.

Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista rumbaa niin töiden kuin yksityiselämänkin puolesta. Upeita ja hienoja juttuja työrintamalla, mutta taas sitten raskaita asioita perheen sisällä.

En ole kahteen ja puoleen viikkoon ollut kotona kuin muutaman hassun yön ja sitten olen taas lähtenyt milloin millekin reissulle. Lähdetään vaikka niistä upeista jutuista liikkeelle, jotka kummatkin olivat aivan huikeita monen päivän kuvauksia! Ensin sain kunnian olla mukana Polarin kuvauksissa mikä oli enemmän kuin just meikäläisen juttu! Menoa, meininkiä, hikeä ja hengästymistä – huh! Siinä painettiin menemään ihan oikeasti niin salilla kuin ulkona piippuun asti ja sitten sama juttu taas uudelleen uudelleen ja uudelleen. Aivan huikeeta! Törkeen makeeta settiä ja aivan kingi porukka!

Samoihin aikoihin mua sitten pyydettiin lentämään Itävaltaan Women’s Bestin kuvauksiin. ”Pääsetkö parin päivän päästä tänne?” No kaipa mä pääsen!

Mulla oli yksi päivä aikaa pakata eräälle Pohjois-Suomen reissulle, hautajaisiin (näistä kerron kohta), Itävallan kuvausmatkalle ja Ruotsin reissulle. Kaikki nää tapahtuivat putkeen, joten tässä alkaa päänuppi olemaan pikkaisen sekaisin. Hyvin on mennyt, mutta pieni hengähdys, joilloin ei tarvitsisi tehdä mitään, tekisi ihan terää.

No mutta reissuun sitten lähdettiiin Itävaltaan ja oli kyllä aivan huikea kokemus. Oli taas kunnia olla mukana ja meikäläinen ylpeästi edusti meidän pientä Suomea siellä! Jee! Kaikki tytöt ketä tapasin olivat tosi kivoja ja muutenkin koko muu Women’s Bestin porukka. Mun kieli alkoi viimeisinä päivinä olemaan aivan sekaisin, kun olin vääntänyt enkkua menemään sen minkä kerkesin aamusta iltaan! Viimeisenä tehtävänä monen päivän pitkien kuvaussessareiden päätteeksi sain sitten vielä spesiaalihomman ja jouduin ainoana tyttönä kameran eteen vielä puhumaan. Olin siinä vaiheessa jo aivan tööt ja puhuin kuin kuuma peruna suussa ja varmaan 15 kertaa yritin sanoa sanan the heart, kun se ei vain mitenkään enää luonnistunut!! Toivottavasti päästään näkemään myös näitä pieleen menneitä kohtauksia meikäläisen sekoiluista hahaa.

Nää ihanat treenivaatteet on nyt taas saatavilla TÄÄLLÄ!

Ihan huikea reissu oli, mutta myös tosi rankka ja kiireinen. Samaan aikaan, kun kävin hotellilla suihkussa, soittelin Suomeen ja sitten taas mentiin. Kun pääsin kotiin, olikin sitten seuraavana päivänä lähtö Ruotsiin. Ei kun matkalaukun sisältö kaatamalla keittiön pöydälle ja uudet vaatteet sisään. Tää Ruostin reissu oli onneksi kuitenkin luonteeltaan erilainen ja päästiin myös shoppailemaan, syömään ja nollaamaan. Ihanaa.

Nyt täällä kotona ollaan taas sitten vähään aikaan ja voi että oma sänky tuntuu hyvältä! Ympäripyöreiden päivien ja reissaamisen jäljiltä on kuitenkin vielä aika poikki ja pieni hengähdys vapaapäivän muodossa tekisi kyllä terää. Tähän hätään en kuitenkaan sellaista pysty ottamaan, joten täytyy yrittää vain tehdä hommia rennolla kädellä.

Vaikka tässä on tosi huikeita kokemuksia takana, on viimeiset pari kuukautta olleet henkisesti tosi raskaita, koska mun rakas ukki sairastui ja lähti pois tästä meidän maailmasta. Meillä oli hautajaiset juuri Itävaltaa edeltävänä päivänä.

On ollut rankka mennä joihinkin työtapaamisiin, kun olen juuri sitä ennen saanut viestin äidiltä, että nyt kannattaa tulla katsomaan ukkia, koska tunneista on enää kyse. Ihan hirveetä. Ukki ei enää paljon pystynyt puhumaan, mutta kun tulin paikalle ja sanoin moi ukki, hän vastasi ihan reippaasti silmät kiinni mulle takaisin ”MOIII!”. Samoin kun lähdin kotiin sairaalasta, halasin ukkia ja sanoin moimoi ukki, niin hän vastasi mulle takaisin ”moimoi”. Ne jäivät meidän viimeisiksi sanoiksi ja se oli vika kerta, kun näin mun ukin elossa. Hän oli paras ukki ikinä ja sanoi mulle lapsena mökillä kuuta katsellessamme, että antaisi mulle vaikka kuun taivaalta, jos pystyisi. Hän oli aina superkiltti ja kaikki rakastivat häntä.

Niin sitä ei koskaan tiedä miten elämä yhtäkkiä heittää päälaelleen tai mitä asioita kukin käsittelee. Siksi kannattaa aina olla muille ystävällinen. Mä oon ikikiitollinen mun lukijoista, koska te ootte oikeesti parhaita ihmisiä ikinä. Kun menin viimeisen kerran sairaalaan katsomaan ukkia, mun lukija tunnisti mut hississä ja kysyi olenko Ida Jemina sekä kehui vuolaasti blogia. Arvatkaa vaan kuinka paljon tuollaiset kauniit sanat auttoivat jaksamaan vaikeana hetkenä vaikka toinen ei tilanteestani mitään tiennytkään. Sellaisia enkeleitä te juuri olette <3

EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA: MONTA LIIKETTÄ KANNATTAA TEHDÄ PER TREENI?

🔥 Katso valmennukseni TÄÄLTÄ 🔥

Seuraa Instagramissa: @idajemina 

Kommentit (3)
  1. Huh! Hurjalta kuulostaa! Otan osaa sun ukin poismenon puolesta <3 Oli varmasti rakas ja läheinen ihminen.Uskomatonta, miten olet jaksanut tsempata kaiken keskellä!
    Toivottavasti saat kaivatun vapaapäivän pian. Kotona lökäreissä vietetty päivä ja koiraterapia tulee varmasti tarpeeseen <3

  2. Tsemppiä kiireiseen aikaan ja voimia surutyöhön! ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *