Fit you too
Fit you too

Varo mitä toivot!

Olet varmaan joskus kuullut sanonnan ”Varo mitä toivot, koska se voi toteutua!”.

Mä oon osoittanut itselleni viimeisen vuoden aikana, että asia todellakin ON näin! Siksi haluan nyt jakaa tämän kokemuksen teidän kanssa. Mä en koskaan olisi voinut uskoa, millainen voima omilla ajatuksilla on kun haluaa jotain todella paljon!
Vielä viime vuoden syksyllä mulla ei ollut tarkkaa visiota siitä mitä tekisin työkseni tänä vuonna. Tiesin tavallaan mitä halusin: Halusin työn, jossa voin vaikuttaa työaikoihin itse. Halusin työn, jossa en joutuisi joka päivä tuhlaamaan työmatkoihin yli tuntia. Halusin työn, jossa voin suoraan omalla panoksellani vaikuttaa menestykseeni ja käyttää kykyjäni. Yksi tosi tärkeä kriteeri oli myös ihmisten auttaminen ja ylipäätään ihmisten kohtaaminen. Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli se, että halusin työn, jossa voin tienata mukavan toimeentulon. Olin todella väsynyt siihen, että lainan lyhennyksen ja laskujen jälkeen käteen ei jäänyt juuri mitään. Mielestäni elämässä pitää olla mahdollisuus myös matkustella ja välillä hemmotella itseään (ei aina tietenkään, vaan joskus).

Aloin tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa kuvittelen itseni siihen tilanteeseen, kun mulla on jo tuollainen työ. En tietenkään tiennyt, mikä se työ on. Mutta kuvittelin sen tunteen… Laitoin silmät kiinni vaikka junassa istuessa ja menin sisään siihen oloon, joka mulla on kun teen sitä unelmieni työtä. Saatoin tuntea konkreettisesti, miten tyytyväinen olin sillä hetkellä.
Ja kappas vain! Nyt, juurikin tällä hetkellä istun kotitoimistossani, tehden juuri sitä työtä mistä unelmoin. En missään nimessä sano, että tämä olisi (tai on edelleenkään) helppoa, koska mikään asia ei tule vain unelmoimalla. Mutta kun itse uskoo johonkin, niin on valmis näkemään myös vaivaa sen eteen!
Toinen hyvä esimerkki on iho-ongelmat, jotka ovat olleet tänä vuonna aivan helvetilliset. Vielä alkukesästä mun kaula, silmäluomet, käsivarret, kainalot, vatsa ja polvitaipeet olivat aivan ihottuman peittämät. Jokainen atoopikko tietää, että kortisoni, takrilomuusi tai mikä tahansa muu rasva ei oikeasti paranna tai lopeta sairautta, vaan hillitsee (hetken) oireita. Aloin taas tekemään ”ajatustreeniä” jossa kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa ihoni on parantunut.
En toki tiennyt miten kaikki muuttuisi, mutta halusin uskoa muutokseen (jopa näin 34-vuoden sairastamisen jälkeen)! Tästä sain voimaa ja tsemppiä niin, että aloin muuttaa ruokavaliota maidottomaan ja gluteenittomaan suunteen. Aiemmin en jaksanut pitää kiinni muutoksesta kuin viikon tai kaksi ja kaikki tuntui niin työläältä. No, ilmankos se muutos oli vaikeaa, kun omat ajatukset muistuttivat jatkuvasti ”Tuskin tämä auttaa, liian iso muutos, liian iso uhraus, jään niin paljosta paitsi…”. En voi liikaa sitä alleviivata, miten tärkeää on itse uskoa siihen, että asiat voivat muuttua ja ne muuttuu!
Ja pikku hiljaa, ehkä kuukauden jälkeen iho alkoi rauhoittua. Se on toki vielä kuiva ja pahimmilla kohdilla kestää viikkoja parantua. Mutta ihoni ei ole ollut ehkä vuosiin näin hyvä.

Muistakaa, että muutos lähtee siitä, että uskoo itseensä. Omien unelmien ääneen sanominen (ja jatkuva toistelu) on todella tehokas keino saada ne toteutumaan. Äläkä lannistu jos alussa olosi on vähän tyhmä tai koko homma tuntuu turhalta, koska ennen pitkää sinnikkyytesi palkitaan!

Kommentit (3)

  1. Kaisu

    Juuri aivan täysin samat ajatukset työnteon suhteen mitä kirjoitat! Kun vain vielä tietäisi mitä asialle tehdä! Ihanaa, että sinulla on jo onnistanut ja suunta varmasti oikea!

  2. Tiltu

    Ootko muuten kokeillut sitä korealaista tyyliä kerrostaa kosteuttavia ohuita tuotteita ihonhoidossa? Mä oon ihan koukussa siihen! Koskaan ei ole naama ”tuntunut näin vähän” 😀
    Mä oon soveltanut käytettävissä olevilla tuotteilla, esim tällä hetkellä Dermosilin E-vitamiinisarjan kasvovesi (vähän paksumpaa, ei ns vesimäistä), Xylidermiä (koska resepti ;)) ja joku kosteuttava kasvosuihke. Eli kosteutan naaman edellämainituilla, taputtelemalla useamman kerroksen (myös kasvoveden) niin kauan kun tuntuu, ettei iho enää ime ja sitten lukitsen sen joko jollain öljyllä tai kosteusvoiteella. Kosteusvoidepurkki tuntuu kestävän ikuisuuden koska en enää hiero sitä rutikuivaan naamaan. Ja nyt kun iho on hyvässä kunnossa, ei noita litkujakaan tarvi ihan loputtomiin kerrostella. En käytä nykyään edes silmänympärysvoidetta erikseen. kun taputtelen edellämainitut myös silmänympärysiholle.

    • fityoutoo

      Hei hyvä vinkki! Kokeilin jo eilen ja tässä voi tosiaan olla ideaa. Tosin nyt mulla on kasvoissa iho tosi hyvässä kunnossa ruokavaliomuutoksen ansiosta. Mutta kai toi vois toimia vaikka käsiinkin. Tuollaista kosteuttavaa suihketta vois kokeila niihinkin!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.