Fit you too
Fit you too

Oonko mä ainoa, jolla on hemmetinmoinen…

Tatti otsassa? Virtsatietulehdus? Vauvakuume?

No ei onneksi mikään noista. Vaan VÄSYMYS! Nyt tää pitkä syksy alkaa kyllä painaa askeleessa. Vai oonko mä ainoa, jolla mikään määrä unta ei tunnu riittävän ja aamulla ylös nouseminen on ihan tuskan takana? Mä oon unelmoinut jo pitkään siitä, että päivällä olisi mahdollisuus ihan vaikka sellaisiin mukaviin parin tunnin päikkäreihin, niin kuin lapsilla dagiksessa!
Olin eilen Kauneus ja Terveys -lehden kuvauksissa A-Lehdillä ja pelkäsin, että niistä kuvista paistaa kilometrin päähän mun silmäpussit.. Onneksi kuitenkin jaksoin aika hyvin, vaikka 4h staattisessa kyykyssä seisominen otti kyllä vähän voimille (kuvattiin jumppajuttuja)!

Yleensä mä olen (ainakin omasta mielestä) todella reipas ja energinen. Heräsin lähes koko syksyn 06.30 aamulla ja lähdin ulos lenkille. Aamulenkki on aivan loistava tapa aloittaa päivä ja kun on ottanut vähän omaa aikaa niin tämä show jota myös lapsiperhearjeksi kutsutaan, lähtee helpommin käyntiin äidin osalta. Usein lenkin jälkeen vielä venyttelin, koska meillä lapset herää vasta siinä 7.30 jälkeen.
Nyt on ollut kyllä aivan turha toivo, että saisin itseni sängystä noin aikaisin ylös. Harmittaa, koska aamulla reippailu käynnistää päivän niin mukavasti. Silti uskon siihen, ettei kroppaa voi pakottaa. Pitää ymmärtää ero ”kun vaan saan sängystä itseni ylös niin piristyn!” -olon ja ”kroppani on kuin kivireki ja tarvitsee hitaan käynnistymisen” -olon välillä.

Väsymys ei ole pelkästään fyysistä, vaan myös henkistä. Mulla on ihana ja inspiroiva työ jonka tekemisestä nautin, mutta väsyneenä on vaikea pitää ajatuksia kasassa ja sen takia tämä blogikin on päivittynyt harvemmin. Mun on pakko priorisoida asioita ja tehdä ns.tärkeimmät ensin. Nytkin tuntuu, että järkevien lauseiden muodostaminen klo.19.00 on aivan sula mahdottomuus!
Toinen ongelma on stressin hallinta, tai siis se hallitsemattomuus. Väsyneenä vaipuu helposti synkkyyteen ja alkaa draamailemaan. 5 ja 2 vuotiaan taloudessa ei tarvita enää yhtään aikuista päälle, joka vetää kilarit siitä kun mikään ehdotetuista kolmista talvihanskoita ei käy. Väsymys vaikuttaa myös parisuhteeseen, kun toiselle ei jaksa aina olla niin mukava ja ystävällinen. Toisaalta, kun on tarpeeksi poikki iltaisin, niin ei tule liikaa juteltua. 😀

Väsymykseen tietysti paras lääke on lepo! Olen mennyt nyt joka ilta ihan viimeistään klo.23 nukkumaan ja usein jo paljon ennen sitä.  Yöunta tulee siis vähintään 8 tuntia, mutta mietin onko se liian vähän…? Toisaalta, olen nukkunut viikonloppuisin 9 tuntiakin, enkä tuntenut olevani yhtään sen pirteämpi. Nyt kyllä tein itseni kanssa sopimuksen, että klo.22 sängyssä on oikein hyvä aika! Ehkäpä oikeasti vaan keho tarvii sitä yöuntakin nyt pimeään vuodenaikaan enemmän.

Nyt olisikin kiva kuulla teiltä vinkkejä tämän väsymyksen selättämiseen! Itse käytän jo rautalisää ja D-vitamiinia. B-vitamiinia käyn ostamassa perjantaina.

Aurinkoterapiaa on tiedossa 10 päivän päästä. Halleluja!

Kommentit (5)

  1. Ninni

    Syötkö millaista määrää D-vitamiinia? Tuon D25-vitamiiniarvon muuten voi helposti käydä tsekkauttamassa monessa labrassa ilman lääkärin lähetettä. Mun täytyy syödä 100mq, että arvot pysyisi edes jonkinlaisessa kunnossa. Mä kaivoin kaapista kirkasvalolampun, ja valaisee muuten käsittämättömän kivasti hämäriä päiviä, ihan kuin olisi normaali kevät päivä. 😀

    Onneksi pääsette pian lomailemaan! Piristää varmasti sekä henkisesti ja fyysisesti! <3

    • katrigruner

      Mä syön päivittäin kans 100mq! Ellen aivan väärin muista, niin multa taidettiin mitata D-vitamiinitaso ton allergiatestin yhteydessä… Pitääpä heti kaivaa sen lappu jostain!

  2. Daria

    Onko sinulta koskaan mitattu ferritiini-arvoa – siis varastorauta-arvoa?
    Jos ei, kehoittaisin mittauttamaan.
    Minulla todettiin kesällä vakava raudanpuutostila. Joo-o, vaikka hemoglobiinini on ihan ok, 134. Raudanpuutostilassa on hervoton väsymys, joka ei nukkumalla parane, ja iso kasa muita oireita!
    Itselläni lisäksi löytyi vielä D-vitamiini puutos, foolihapon ja B12-vitamiinin puutos.

  3. Sara

    Täällä ollut ihan sama! Itsellä alkoi noin kk sitten. Tuntui just tuolta, ihan sama kuinka paljon nukkui niin aamulla ihan tuskaista nousta sängystä. Liikunta tuntui ihan ylitsepääsemättömältä. Mieli oli maassa ja kaikki hankalaa. Iltapäivisin iski oikein kunnon väsymysaalto. Aloin ottaan tuplat d- vitamiinia ja syömään myös b12 ja aloin mennä just ajoissa nukkuun, että tulis vähintään se 8 tuntia unta. Ja tsädäm nyt oon taas elävien kirjoissa ja jaksaa taas nauttia liikkumisestakin! Eli toivoa on 😀

  4. Anni

    Kuolisin jos joutuisin olemaan hereillä vielä klo 23 aikoihin arkena! Kun samantyyppinen väsymys kuin mitä kuvailit alkoi olemaan jokapäiväinen vieras tuossa puolisen vuotta sitten, tein ihan tylyn päätöksen mennä petiin viimeistään yhdeksältä. Toki minulla ei ole lapsia huollettavana, mutta kuitenkin tämä kohtalainen setti akselilla omakotitalo-remontointi-fyysisesti rankka työ-kilpaurheilu, joka puristaa välillä mehut aivan kokonaan. Kahdeksalta alan sammuttelemaan valoja ja hiljentelemään aatoksia, jotta voin viimeistään yhdeksältä tarttua tylsähköön kirjaan jota saan lukea max puoli tuntia. Kello soi seitsemän ja kahdeksan välissä, joten sänkyaikaa tulee aivan julmetusti ja jonkun mielestä elämä menee hukkaan nukkuessa. Itse koen kuitenkin tärkeämmäksi olla elossa ja pirteänä ne hereilläolotunnit kuin vaappua väsyneenä vain siksi ettei ole tullut menneeksi ajoissa nukkumaan. En tosiaan ole mikään uniasiantuntija, mutta vannon suurnukkumisen nimeen. Joinain öinä valvon useita tunteja, välillä unettomuus kalvaa niin että meinaa pää räjähtää, välillä turvaudun unilääkkeisiin, keväisin kärsin kevätmasennuksesta joka vie ne viimeisetkin unet ja niin edelleen, mutta kaikkien näiden univammojenkin keskellä yritän silti mennä samaan aikaan nukkumaan, eli käytännössä heti siinä Pikku Kakkosen jälkeen 😀 Joinain aamuina askel on niin raskas, että ainoa ajatus on että ”jos selviän tämän työpäivän, niin huomenna en mene töihin, olen vaikka muka kipeänä,” mutta koskaan kuitenkaan ole tarvinnut soittaa pomolle ja sanoa että sori, en tuu. Mikä tahansa itsepetos auttaa silloin kun on tahma-aivoaamu. Silti ne päivät vaan rullaa eteenpäin ja viikot vierii, vaikka joskus ajattelee väsymyksen keskellä että tämä hiton viikko ei lopu koskaan. Tsemppiä!!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.