Fit you too
Fit you too

Millaista on työskennellä liikunta-alalla ja kenelle sitä suosittelisin?

Mun ura liikunta-alalla alkoi 2007, jolloin ohjasin ensimmäisen ryhmäliikuntatuntini. Ryhmäliikunnan ohjaamisessa mua kiehtoi alunperin musiikin mukana liikkuminen, sekä ihmisten edessä oleminen, joka sopii hyvin mun luonteelle. Lisäksi mulla on varmaan joku salainen tarve johtaa isoa porukkaa. Hommahan natsasi sitten heti alusta asti ja sain ohjata tunteja mielin määrin. Ajattelin, että tää on parasta mitä voin tehdä housut jalassa. Tiesin, että olen löytänyt oman juttuni!

Vuonna 2011 mua alkoi kiinnostamaan jumppatuntien ohjaamisen lisäksi personal trainerin työt käytyäni Varalan Liikunopistossa liikunnanohjauksen peruskurssin. Aloin samaan aikaan opiskelemaan ruotsinkielisessä AMK:ssa liikunnanohjaajaksi. Hain PT:ksi kolmeen paikkaan yhtä aikaa ja koska minut valittiin kaikkiin (mulla oli jo aika kivasti työkokemusta eri paikoista), niin valitsin Fressin työnantajakseni. He tarjosivat heti alkuun vielä lisää koulutusta, vaikka siinä työssä tietysti se paras oppi tulee tekemällä ja ihmisiä ohjaamalla. Mun mielestä mulla oli etuna se, etten ollut enää parikymppinen ja mulla oli hyvin kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta jo ennestään. Ymmärsin heti, että parhaimmillaan PT kuuntelee ihmistä sen sijaan, kuin keskittyy vaan jonkun treenin vetämiseen laput silmillä. PT uran aloittaminen kuntokeskuksesta oli siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, että siellä pääpaino on ohjaamisessa, eikä aikaa käytetä niin paljon sähköpostin paukuttamiseen, joka sitten kyllä myöhemmin tuli ihan tutuksi.

Olen tämän kymmenen vuoden aikana tehnyt liikunta-alalla oikeastaan kaikkea, paitsi ohjannut joogaa, toiminut esimiehenä tai perustanut omaa salia 😀 . Työtehtäviä on siis ollut hyvin monipuolisesti ja tällä alalla suhteiden luominen on todella tärkeää. Oma-aloitteiset ja luotettavat työntekijät joilla on hyvä asenne saavat yleensä aina työkeikkoja. Mun mielestä kaikista parasta liikunta-alalalla työskennellessä on ollut vetää erilaisia yritystunteja tai tyky-päiviä. Paras työpaikkani on tähän mennessä ollut Varalan Urheiluopisto. Laskin joskus, että oon ohjannut ainakin 15 eri työnantajalla.
Nykyään mulla on enää pari vakkarituntia viikossa ja nautin edelleen ohjaamisesta, mutta en tee sitä enää niin intohimoisesti kuin ennen. Huomaan, että se suurin palo on hiipunut.

Yrittäjänä vai palkkatyöläisenä?

Itse toimin yrittäjänä vajaa neljä vuotta tästä kymmenestä vuodesta. Osaksi siksi, että halusin ohjata omia PT asiakkaita. Sen lisäksi halusin ohjata ryhmäliikuntaa monessa paikassa samaan aikaan ja se ei välttämättä kaikilla kaupallisilla saleilla ollut ainakaan silloin sallittua.
PT-yrittäjyys ei ole helpoimmasta päästä, koska kilpailu on todella kovaa. Mulla apuna oli jo silloin suosittu blogini, jonka avulla sain aika helposti asiakkaita. Osan kanssa olen edelleen tekemisissä! Työssä vaikeinta on mielestäni sen iltapainotteisuus, jonka takia se sopii vähän huonosti perheelliselle. Toinen juttu on omien rajojen vetäminen, eli minunkin kohdallani homma lähti vähän käsistä; Luin sähköposteja joskus keskiyöllä ja iltaisin puhelimeeni sateli what’s up viestejä. Olisi pitänyt olla omasta ajastaan tiukempi ja ymmärtää, että jatkuva päivystäminen ei voi olla asiakkaalle ilmaista. Muuten työssä ajaa helposti itsensä loppuun kun joutuu tekemään valtavasti töitä saadakseen itselleen edes kohtuullisen tulon. Nykyaikana PT:llä täytyy olla joko asiakkaita sen verran jonossa, että voi nostaa hinnat sellaiselle tasolle, jotta pystyy elättämään sillä itsensä hyvin. Toinen ja ehkä helpompi vaihtoehto on hankkia useampia rahavirtoja. Tällaisia voi olla esim. nettivalmennus tavallisen valmennuksen lisänä, e-kirjat, tai vaikka joku muu sivubisnes.

Työn kuormittavuus

Yksi asia, joka rohkaisi mua perustamaan aivan toisen alan yritykseni on se, että liikunnanohjaus on hyvin kuormittavaa ymmärrettävästi. Riippuu ihan toki tyypistä, eli kyllä jotkut jaksaa vielä neli- tai viisikymppisinä tykittää 10, 15 tai jopa 20 tuntia viikossa. Jos elämässä ei ole muita stressitekijöitä, niin aikaa jää hyvin levolle, koska ilman riittävää lepoa ja ruokavaliota harva selviää viikoista ilman että kroppa tai pää hajoaa! Itse huomasin ekan lapsen saatuani, että pienen lapsen äitinä jumpat alkoivat ottaa minusta enemmän kuin antoivat. Olin viimeisen vuoden ajan jo todella väsynyt välillä, koska en yövalvomisen takia enää palautunut riittävästi työpäivien välillä (silloin meillä oli toki jo kaksi lasta). Vaikka ohjatut tunnit eivät olisi superrankkoja, niin silti jatkuva liikkeessä oleminen on kropalle yllättävän kuluttavaa. Nuorena siihen jaksaa päälle treenata jotain omaakin, mutta itse olin välillä aivan rättipoikki työpäivien jälkeen. Tässäkään ei voi yleistää, koska tiedän kyllä minuakin vanhempia ohjaajia, jotka edelleen treenaa lähes päivittäin työn lisäksi.

Terveys

Olen hemmetin iloinen siitä, että mulla oli kymmenen vuoden aikana vain kaksi rasitusvammaa! Plantaarifaskiitti on monelle sellaiselle ohjaajalle tuttu vaiva, joka ohjaa paljon askelluksia ja hyppyjä sisältäviä tunteja. Sen sai onneksi parin viikon levolla paranemaan. Toinen vamma olikin sitten jo paljon hankalampi. Mun takareiden kiinnityskohta vasemmasta jalastani repesi 1,5-vuotta sitten liian voimakkaan venytyksen seurauksena kahden kovan tunnin jälkeen. Kuului vain rusaus ja siitä alkoikin sitten tosi pitkä paranemisprosessi (lähes vuoden). Tunnen paljon ohjaajia, joilla on jatkuvasti jotain kremppaa: Yleensä ekana joku nivel tulehtuu liiasta rasituksesta ja tällä alalla aika moni sortuu siihen, että jumppaa tai ohjaa kipeänä. Moni kärsii myös pitkittyneistä flunssasta, kun ei malta olla pois (ja joskus valitettavasti työnantaja saattaa myös syyllistää saikulle jäämisestä, niin hullua kun se onkin!).

Kenelle suosittelen alaa?

Liikunta-ala sopii ymmärrettävästi sporttiselle tyypille, joka tykkää ohjaamisesta ja ihmisten edessä olemisesta. Koulutus on hyvä, mutta hyvä ohjaajaa opiskelee jatkuvasti itse lisää ja käy lisäkoulutuksia. Itse opiskelin mm. avoimessa yliopistossa ja kävin lukuisia lyhyempiä ohjaajakursseja. Alalla täytyy olla usein miten myös valmis tekemään sekä ilta- että viikonlopputöitä. Parasta on, jos työssä voi yhdistää sekä ohjausta että ns. toimistotyötä, koska vaikka alussa tuntuu, että 15 raskasta tuntia menee ihan kivasti, niin jossain vaiheessa se alkaa painamaan. Siksi ala on vähän riskialtis sellaisille duracel-pupuille, joiden on vaikea pysähtyä. Hyvä ohjaaja pitää myös omasta jaksamisestaan ja terveydestään huolta. Aina iloisena ja pirteänä oleminen ei myöskään ole helppoa, mutta kuuluu osana asiakaspalveluun. Parasta minusta työssä oli ehdottomasti työkaverit, jotka on usein saman henkisiä ihmisiä, sekä tietysti se, että perse ei leviä istuessa (kuten nykyään) haha. Liikunta-alalla voi parhaimmillaan tehdä myös todella vaihtelevia töitä!

Onko mulla lukijoissa liikunta-alalla työskentelevistä ja oletteko samaa vai eri mieltä?

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.