Fit you too
Fit you too

Kannattaako yli kolmekymppisenä vielä havitella huippukuntoa?

Yksi asia, joka mua on harmittanut elämässäni näin jälkikäteen on se, että miksi annoin itseni mennä niin huonoon kuntoon alle kolmekymppisenä? Silloin kun aikaa oli itselle yllin kyllin ja olisin laittaa oman hyvinvointini numero ykköseksi, niin annoin itseni lihoa, kuntoilin hävettävän vähän ja käytin alkoholia reippaasti! Päiväni täyttyivät makoilusta ja pikaruoasta ja ajatusmaailmani oli suoraan laiskan ihmisen päiväkirjasta. Jos voisin puhua sille reilu parikymppiselle Katrille niin sanoisin, että ota nyt helvetissä itseäs niskasta kiinni, ennen kuin paisut kuin pullataikina ja kuntosi on pohjamudissa (tai no, oli jo)! Kai sitä tuli elettyä silloin niin ”hetkessä”, ettei halunnut myöntää tilannetta itselleen. Paljonpa mua silloin kiinnosti jaksanko juosta vai en.

Ruuhkavuosien vallatessa oman kunnon ylläpitäminen ei osoittautunutkaan ihan niin helpoksi kuin mitä se olisi ollut silloin villeinä sinkkuvuosina! Se vaatii kaksin verroin suunnittelua, järjestelyä ja kompromisseja. Usein energiat ovat vähissä, yöunet saattavat olla rikkonaisia pitempiäkin aikoja ja vaaditaan todellista selkärankaa, että jaksaa pitää itsestään huolta. Tietysti se kannattaa, koska kuntoilu ja terveellinen ruokavalio auttaa selviämään ainakin itseäni paremmin arjessa. Nykyään liikunta antaa energiaa enemmän kuin ottaa mutta epäilen, että jos en olisi aiemmin liikkunut, niin sen aloittaminen NYT olisi todella vastenmielistä. Tuntus hemmetin työläälle lähteä ihan nollakunnolla salille, saati vetää lenkkikengät jalkaan. Mä oon just se ihminen, joka siirtää sitä aloitusta huomiseen ja sitten taas ens viikkoon.
Nyt koitan itse vaan ylläpitää kuntoa, ilman mitään sen suurempia tavoitteita. Ja olla syödä kulutuksen mukaan.

Moni ajattelee, että kyllä sitä lasten jälkeen sitten ehtii kuntoilla! Ongelma on kuitenkin se, että jos fyysisen kunnon antaa romahtaa vuosikausiksi, niin sieltä nouseminen ei käykään käden käänteessä. Tai sitten kroppa voi olla jo niin vaivainen, ettei liikunta onnistu! Olen nähnyt työssäni 40-vuotiaita ihmisiä, jotka eivät enää pääse kunnolla konttausasentoon, koska ovat niin kankeita ja koordinaatiokyky hukassa. Tämä taas aiheuttaa sen, ettei sinne lattianrajaan sitten enää mielellään menekään ”enää tässä iässä”.
Jos kolmekymppisenä ei enää saa yhtään kunnollista varpaat maassa punnerrusta tai vaikka jaksa juosta kilometriä putkeen niin hälytyskellojen täytyisi soida LUJAA ja tämä sanon kaikella rakkaudella. Silloin kuntorempan pitäisi ihan viimeistään alkaa, koska kolmekymppisenä meidän juuri pitäisi olla huippukunnossa – siis fyysisiltä ominaisuuksilta!

Huippukunto oli kyllä hyvin kaukana minusta vielä 10-vuotta sitten. Olin ennen kolmeakymmentä ikävuotta n.15-20kg ylipainoinen, mutta luojan kiitos sain ylipainon pois ennen lapsien syntymään. Synnytyksen jälkeen normaalipainoon palaaminen oli melko helppoa – tai no, helppo on todella huono sana. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei yleensä tule helpolla ja itse ainakin huomaan omasta kropastani, että vuosi vuodelta kilojen karistaminen muuttuu haastavemmaksi. Etenkään painon pudotuksen suhteen ei kannata jäädä odottelemaan niitä parempia aikoja, koska niitähän ei tule. Yleensä painon laskiessa kuntokin nousee ja huomaa itse, kuinka lenkillä ei heti 100m päästä tee mieli kävellä ja yksi vähänkin kovempitehoinen treeni ei vie voimia koko loppupäiväksi pois (kuten alussa ainakin itsestäni tuntui).
Sen kokemuksen perusteella, mitä mulla on omasta elämästä ja työn puolesta liikunta-alalta, haluan rohkaista kaikkia meitä yli kolmekymppisiä tähtäämään siihen OMAAN huippukuntoon! Kannattaa pitää itsellään tiettyjä mittareita, joilla testaa kroppaa. Yksi hyvin helppo ja yksinkertainen juttu esimerkiksi testata jaksatko hyppiä minuutin putkeen X-hyppyjä? Tai kuinka monta kyykkyä saat 30-sekuntin ajan niin, että kantapäät pysyy maassa ja kädet osuu sivuilla lattiaan (tätä kuntotestia tehdään monissa firmoissa asiakkaille ja yli 20 pitäisi ainakin pystyä saamaan)?
Jos teitä kiinnostaa, niin mä voin koota blogiin pienen ”kuntotestin” jonka liikkeitä voi kotona testata!

Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä siitä, onko teistä ihan realistista vielä päästä yli kolmekymppisenä huippukuntoon fyysisesti? Oletteko nyt paremmassa kunnossa kuin 10-vuotta sitten?

Kommentit (11)

  1. Ninni-e

    Kestävyysurheiluun ominaisuudet kolmekymppisellä on mainiot vrt. parikymppiseen. Jos lähdetään esim. hiihtämään 30-60km, niin sitkeä kolmekymppisen lihas jaksaa venyä hyviin loppurutistuksiin. Väitän, että kuntourheilija joka treenaa samanverran 2- ja 3 -kymppisenä, niin kolmenkympin ylittänyt vetää kovempaa. Huippu-urheilussa tämä nyt ei ihan päde, paitsi ehkä triathlonissa.

    • fityoutoo

      Just näin! Vielä kun innostus hiihtämään sen 30-60km. No joo, pienistä lenkeistä aloittaa eikä heti laita tavoitetta älyttymäksi. Itse olen esim aika huono, no surkea hiihtäjä ja teen tällä hetkellä vain puolen tunnin lenkkejä.
      Maratonissa taitaa olla myös huipputasolla paljon yli kolmekymppisiä…?

  2. Helkky

    Minä olen ollu huippukunnossa viimeksi yläasteella. Edelleen luotan siihen että lihas muistaa ja pääsen helposti takaisin kuntoon. Enhän mie muuta tee kun huijaan itseäni… Sain ensimmäisen lapseni 20v ja toinen syntyi kun olin 27v. Nyt pienempikin on jo 8v ja aikaa löytyisi urheiluun mutta en yhtään tiedä mistä aloittaa. Koen edelleen pystyväni yli mainittuihin asioihin mutta kankeammaksi olen kyllä muuttunut. Aiemmin tavoite oli hottis 30v mut se meni jo joten seuraava on hottis 40v. Pelottaa että vanhenen epämukavasti ja koko ajan miettien että haluaisin olla jotain toista ulkopuolelta…

    • fityoutoo

      Liikkuvuuden säilyttäminen on todella tärkeää! itse huomaan, että kangistun kyllä aikaisempaa nopemmin. En itse usko pelkkään venyttelyyn, vaan teen youtubesta ja Yogaiasta helppoa avaavaa joogaa – sitä kyllä lämpimästi suosittelen! Ei tarvi olla yhdessä asennossa minuuttitolkulla ja koko kroppa saa aivan loistavaa liikkuvuustreeniä! Huono liikkuvuus vaikuttaa todella moniin asioihin, esim. huono liikkuvuus voi altistaa enemmän urheiluvammoille tai vaikka liukastuessa loukkaantumiselle herkemmin.

  3. Nuori

    Oon nyt itse kohta kakskymppinen ja itsestä huolta pitäminen liikkumalla ja paremmat valinnat ruokailussa on osa mun arkea 🙂 Mutta näin ei ole 30 vuotiaalla siskollani eikä 50 vuotiaalla äidilläni, vaikka oon sitä yrittäny sanoa että miten tärkeetä olis VIIMESTÄÄN nyt alkaa pitää huolta kunnostaan… ollaan liikuttu yhdessäkin, mutta heillä se ei oo säännöllistä ja sillon ruokailutkin menee siten mitä huvittaa syödä. Itse aion pitää 100÷ huolta itestäni, jotta se elämäntapa kestää ja tulee näkymään mussa vielä vanhanakin ☺

    • fityoutoo

      Jotkut eivät koskaan löydä liikunnan kipinää, eivätkä samalla tavalla pidä kunnon ylläpitämistä tärkeänä. Se on asia, joka pitää vain hyväksyä ja jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään. Itse toivoisin, että vanhempani pitäisivät kunnostaan paremmin huolta, mutta olen huomannut, että saan vaan hirveän väännön aikaan ja juupas eipäs väittelyn. Siksipä keskityn oman kunnon parantamiseen 😀 .

  4. Cindy

    Itselläni kävi lähes samoin kuin sinulla. Olin teini ikäisenä laiha, n. 18 vuotiaana liioin jolloin en edes tavallaan huomannut sitä. Jälkeenpäin katsoessa sen ajan kuvia sitä tajuaa miten kamalalta näytin.
    Ostin parikymppisenä ensimmäisen oman hevosen jolloin liikuntaa kertyi tavallaan huomaamatta ja laihduin
    25 vuotiaana sain ekan lapsen, sen jälkeen jossain vaiheessa aloin käymään enemmän salilla, ryhmäliikunnoissa olen käynyt koko elämän enemmän ja vähemmän. Olin kyllä omasta mielestäni elämäni kunnossa tuossa vaiheessa.
    Nyt toinen lapseni on kohta 8kk, imetän edelleen ja minulla edellisen kanssa paino laski kunnolla vasta sen loputtua. Nyt kyllä tuntuu mahdottomalta että pääsisin samaan kuntoon takaisin. Painoa on n. 5 kg enemmän kuin ennen raskautta mutta jotenkin kroppa on niin löysä. Tiedän kyllä että ruoka vaikuttaa eniten, mutta tällä hetkellä syön karkkia jos siltä tuntuu 😁
    Kiitos kivasta blogista!

    • fityoutoo

      Kiva, kun tykkäät 🙂 !
      Tottakai pääset vielä samaan kuntoon! 8kk synnytyksestä on kuitenkin varsin lyhyt aika, eikä kroppa ole vielä ihan 100% edes palautunut synnytyksestä (esim. nivelet). 5kg ei ole paljon, mutta tiedän itsekin mistä puhut. Siitä sitä vain pitää lähteä pikku hiljaa rakentamaan lihasta, joka syrjäyttää rasvaa :), Ei siihen tarvita mitään kireitä fitnessdieettejä!

  5. Heidi

    Kiitos Katri kivasta blogista, saattaakin olla eka kerta kun kommentoin 🙂
    Kyllä ehdottomasti kannattaa pyrkiä huippukuntoon ja lisäisin tuohon vielä sen, että jos omassa repertuaarissa on liikkeitä voimistelumaailmasta (esim. kärrynpyörä, käsiseisonta) niin niitä kannattaisi tehdä USEIN, koska muuten ne saattavat vuosien tauon jälkeen aikuisena pelottaa! Olen itse juuri taistelemassa pelkojäätymistä vastaan, kroppa tietää mitä tehdä mutta mieli haraa vastaan – raivostuttavaa! Kunpa pääsisinkin sanomaan teini-itselleni että alahan ämmä tehdä nämä jutut edes muutaman kerran viikossa niin tatsi säilyy, vaikka kroppa muutttuisikin matkan varrella.

    • fityoutoo

      Ou jes, nyt olen kyllä todellakin samaa mieltä! Luin jutun joskus suomalaisesta aivokirurgista ja hän sanoi, että seisoo joka aamu käsillään ja testaa toimiiko vielä koordinaatio 😀 . Mullahan on ollut pitkään haaveena se aikuisten telinevoimistelu, koska joskus olin aika hyvä kaikenmaailman volteissa sun muissa, mutta nykyään tuntuu, ettei uskalla enää mitään! Käsilläseisontakin olisi hyvä taito opetella!

  6. Ulla

    Todelakin kannattaa!! Itse olen paremmassa kunnossa kuin ikinä ja täytän…oh god.. ens vuonna 40! Poikieni ollessa pikkulapsia (nyt teini-ikäisiä) liikuin kyllä, mutta lasten kanssa &ahdoilla..mahdollisuutta lapsiparkkiin salilla ei ollut, joten sit lenkkeiltiinja lenkkeiltiin ja..joko sanoin..lenkkeiltiin.. ja kestävyyskunto kyllä oli ok, mutta voi luoja, olin laiha :/ poiken kasvettua, kun uskalsin jättää heidät yksin kotiin tms (olen yh) , siirryin salille ja sillä tiellä ollaan..!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.