Fit you too
Fit you too

Elämäni pullistui

Sain viime viikolla kuulla, että mulla on melko todennäköisesti välilevyn pullistuma. Pieni, mutta kuitenkin. Siihen viittaa tietyssä asennossa selässä oleva vihlova kipu, mutta selkää ei ole kuvattu (pitäiskö??). Mulla on ollut selän kanssa ongelmia tässä jo pari kuukautta, joka on mennyt välillä ohi kun selkää on manipuloitu eli rusauteltu. Olen rullaillut lähes joka päivä kotona ollessa, mutta sekään ei auta.

Mä ehdin olla liikunta-alalla lähes 10 vuotta, ennen kuin mulle tuli ensimmäinen urheilusta johtuva vamma. Silloin vasemman puoleisen takareiden kiinnityskohta repesi pakarasta kun venyttelin liian rankasti ohjattuani juuri kaksi jumppaa putkeen. Epäilen, että jalka on ”ei normaali” varmaan koko mun loppuelämän, koska se edelleen kiristää. Tänä keväänä/kesänä on sitten ollut sekä polvi omituinen, että tämä selkäongelma. Alkaa pahasti kuulostamaan siltä, että vanhuus ei tule yksin! Toisaalta osa porskuttaa menemään ilman krempan kremppaa vaikka elintavoissa ei olisi hurraamista. Ehkä mulla on ollut myös huonoa tuuria matkassa. Yksi syy voi olla myös se, että lopetin liikunnan ohjaajan työt. Liike kun on usein lääke.
Välilevyn pullistumat on todella yleisiä, eikä kaikki välttämättä saa koskaan edes tietää vaikka heillä olisi ollut pullistuma tai useampi! Lisäksi pullistuma voi vetäytyä itsekseen, tai siis fyssarin mukaan sille todennäköisesti käykin niin. Mulla kipu tulee, kun laitan leuan rintaan, eli kun rintaranka pyöristyy. Kun kokeilen tehdä vaikkapa suorin jaloin maastavedosta tuttua asentoa selkä suorana, niin kipu ei tunnu. Koetan kuitenkin nyt välttää kaikenlaista painetta selässä. Olo vähän sellainen, että mitäs tässä uskaltaisi tehdä ja kelle pitäisi soittaa. Nykyään on fyssareita, OMT fyssareita, naprapaatteja, osteopaatteja, jäsenkorjaajia ja mitä vielä?!

Kun ei oo ollut juurikaan loukkaantunut tai kärsinyt vammoista, niin helposti tulee helposti sellainen fiilis, että pääseekö näistä koskaan eroon ja alkaako tästä joku kierre? Vammojen kuntoutus on toisille arkipäivää, mutta itsestäni tuntuu, että peli on menetetty (vaikkei tietenkään ole). Tuntuu, että kroppani pettää minut, vaikka totuus taitaa olla, että minä teen sen kanssa jotain väärää. Polvikipu esimerkiksi taisi aiheutua liian pitkistä ja raskaista lenkeistä, joihin jalat eivät olleet valmiit ja sen seurauksena mulle on tullut ns. juoksijan polvi. Onneksi vaivaa on helpottanut paljon reisien ja etenkin sivukalvon rauhallinen rullaus.
Selän ongelmiin osasyy on varmasti lisääntynyt istuminen, vaikka en sitäkään tee mitenkään tuntitolkulla päivittäin.
Tässä sitä sitten ollaan ja ihmetellään miten selän kanssa elämä jatkuu. Otan teiltä erittäin mielelläni vastaan suosituksia hyvistä selän huoltokikoista, hoitajista ja ylipäätään kaikesta joka voi ennaltaehkäistä pullistuman pahenemista!

Kommentit (6)

  1. Elsa

    Moi! Tosi harmi että olet saanut pullistuman 🙁 minulla on niistä ihan liikaa kokemusta. Ekan kerran sain kolme välilevynpullistumaa samaan akkaan 17-vuotiaana ja olin aivan valtavissa kivuissa lokakuusta maaliskuuhun. Hermosärky takareidessä omi niin valtavaa että suihkussa valuva vesi tuntui puukon iskuilta ja yöllä lakana tuntui painavan 1000kg. En voinut istua, en maata, en seisoa… kuitenkin kävin samalla lukiota ja yhdet kirjoituksetkin istuin jo silloin keväällä, vahvojen lääkkeiden voimalla toki (joilla ihana sivuvaikutus, ummetus…). Kun selkä alkoi pikkuhiljaa parantua, kipeytyi pullistumapuolen akillesjänne tosi pahasti ilmeisesti vääränlaisesta rasituksesta kun kävelin könkäten. Sitä kesti sitten vielä pari kuukautta. Kävin samalla fysioterapeutilla melkein viikoittain, jossa vahvistettiin vatsa- ja selkälihaksia sekä tosi varoen venyteltiin. Kivun ollessa hurjimmillaan pääsin alaspäintaivutuksessa n. 10cm taivuttamaan alas ennenkuin kipu iski päälle. Ihan vihoviimeisenä fyssarikertana pääsin lopulta hipaisemaan lattiaa sormenpäilläni, se oli mahtava tunne 🙂
    9v oli välissä kunnes oireet alkoivat taas. Olin opiskelemassa yliopistossa viimeistä kevättä, ja kirjoitin kahta gradua eli istuin todella paljon. Jossai kohtaa huomasin, että jalkaa puuduttaa tosi usein ja pian kävellessä alkoi takareittä koskea tosi paljon. Nautin kuitenkin opiskeluajasta loppuun asti, vedin mm. appron ja erään ryyppysuunnistustapahtuman läpi välillä 90 asteen kulmassa kävellen ja jalkaa perässä raahaten. Jostain syystä kävely oli tuskaa mutta hölkätä pystyin kyllä. Kesä meni jotenkuten mutta elokuussa kivut menivät niin pahoiksi etten saanut enää nukuttua joten menin kuvauksiin: kaksi pullistumaa samoissa nikamaväleissä kuin ekallakin kerralla. Sain syksyllä töitä ja työmatkani omi autolla 1h15min ja se oli välillä tosi tuskaisa, koska kytkinjalassa oli suurimmat kivut. Töissä (opettaja) pääsin kuitenkin vapaasti seisomaan/istumaan/kävelemään sen mukaan miltä itsestä tuntui, joten pärjäsin ja kipu vähän helpottikin muttei missään kohtaa loppunut kokonaan. Keväällä toiseksi viimeisellä kouluviikolla kävin luokkani kanssa superparkissa ja hölmö menin pari kertaa hyppäämään trampoliinillä.. tästä kaksi päivää eteenpäin yskin voimakkaasti ja naps, valtava kipu alkoi heti. Olimme samana iltana löhdössä pidennetylle viikonlopulle Prahaan, ja itkin lentokoneessa kun selkää sattui niin kovin (huom! En siis ehtinyt lääkäriin ennen reissua, joten reissun menin pelkillä 400mg buranoilla). Voin kertoa että reissu oli todell tuskallinen, käveltiin paljon ja jouduin koko ajan istumaan ja myös makaamaan julkisilla paikoilla kipujen muututtua tosi pahoiksi. Aamuisin konttasin suihkuun ja suihkun jälkeen könkkäsin taas sänkyyn ja mieheni joutui pukemaan minulle sukat ja alushousut jalkaan minun maatessani sängyllä. Hän toimi kyllä ihanana omaishoitajana ja harmittaa tosi paljon että reissu meni miten meni, sillä hän oli jo kauan halunnut Prahaan 🙁 reissun jälkeen taas kuvauksiin ja samat pullistimat siellä oli kuin syksyllä, mutta ISOMPINA. Onneksi pian alkoi pitkä kesäloma, joka menikin tuskissaan sohvalla lääketokkurassa maatessa ja telkkaria katsoessa. Kävin kuitenkin kaksilla festareillakin könkkäämässä ja fyssarilla viikotttain, ja sainkin kyllä noottia että festarointi ja pitkät autossa istumiset ovat tosi pahasta. Lopulta kipu eräs aamu oli niin kova että jouduin menemään päivystykseen ja olin aivan sekava kun en voinut kivuiltani puhua muuta kuin hönkäillen ”sattuu, sattuu, sattuu…” sain vain lisää vahvoja lääkkeitä ja jäötiin odottelemaan, josko lähtisivät itse pikkuhiljaa kutistumaan pois. Leikkaukseen en olisi missään nimessä halunnut. Olin myös juuri saanut uuden työpaikan ja ihan viran, joten en myöskään suostunut ottamaan sairaslomaa.
    Ihme ja kumma, sillä pöivystysreissun jälkeen n. 2 viikon päästä selkäni oli paremmassa kunnossa mitä se oli ollut puoleentoista vuoteen. Siitä se parantuminen lähti (tämä oli siis elokuuta 2017), ja nyt olen elänyt ihan normaalia elämää siitä asti. Vieläkin selkä ilmoittelee itsestäön ajoittain, mutta sitten vain teen fyssarin antamia jumppaliikkeitä. En kuitenkaan voi lähteä mihinkään rientoihin ”huonoissa” kengissä, vaan aina on oltava hyvät ja tukevat lenkkarit. Korkkarit ei tulisi kuuloonkaan! Lisäksi autossa tai esim lentokoneessa minulla on aina selkätuki tukemassa alaselkää. Suuria hyppyjä ja pomppuja välttelen ja kaikkia ”hallitsemattomia” liikkeitä, esim. jos kävellessä aivastuttaa, pysähdyn aina ja laitan kädet polville ja tuen näin selkääni. En uskalla treenata niin kovaa että jalat menisivät jumiin, sillä jalkalihasten ollessa jumissa kävelen väärin ja tämä aiheuttaa selälle kipuan. Minulle on sanottu, että pullistumat johtuvat selän rakenteestani ja minulla on pullistumiin taipumusta, eli niitä tulee vielä lisää. Nyt vain on elettävä sellaista elämää selän ehdoilla, että pitäisi selästä mahd hyvää huolta. Syvät vatsalihakset kuntoon, se auttaa jo paljon! Pilateksessa käyn viikottain, mutta se on nyt kesätauolla ja huomaa kyllä että kipuja on ollut enemmän..
    Anteeksi valtavan pitkä viesti, mutta päätinpä nyt oman tarinani kertoa. Toivotaan että sinun pullistuma ei koskaan äityisi niin pahaksi kuin omani, mutta mene nyt jo äkkiä hyvälle fyssarille, joka neuvoo liikkeet jotka ehkäisevät pullistumaa tai auttavat kipuun! Tsemppiä 🙂

    • fityoutoo

      Moikka ja kiitos viestistä! Siis ihan kamalaa mitä oot joutunut kestämään 🙁 . En voi ikinä kuvitella millaisia tuskia sulla on ollut! Mä toivon kyllä täydestä sydämestäni, että sun kivut on historiaa ja vaikka selkä ei koskaan olisikaan 100% terve niin että voit treenata ainakin jossain määrin ja että pilates auttaa. Mieheni veljillä ja isällä on kaikilla tosi huonot selät ja melkein kaikilta leikattu pullistumat. Eli kyllä se varmasti on rakenteellinen juttu kelle niitä tulee herkästi ja kelle ei. Joku pieni liike voi sitten aiheuttaa pahat oireet. Tsemppiä ja voimia sulle ja sun perheelle <3 .

  2. Kerttu

    Luepa Robin McKenzien kirja Kuntouta itse selkäsi. Oma fyssarini hoiti minua McKenzie -menetelmällä ja neuvoi muutaman itsehoitoliikkeen (löytyvät myös kirjasta). Yksinkertaista mutta tehokasta. Häntä pystyyn, peli ei siis todellakaan ole vielä menetetty! 😊 Toki kannattaa ensin käydä McKenzie-menetelmään vihkiytyneen fyssarin pakeilla.

    • Wivvy

      McKenzie menetelmän puolesta liputan myös. Nimimerkki 1,5 vuotta pullistuma kanssa ja tämä on ollut ainoa mikä oikeasti auttoi.

  3. Mrs G

    Jos etsit hyvää fyssaria joka on perehtynyt juurikin alaselän/ lantion ongelmiin niin Ulla Parviainen. Tosin helpolla et pääse ja noottia tulee jos sluibailee jumpan kanssa:) Ja kyllä niitä liikkeitä pitää tehdä silloinkin kun selkä ei oireile= koko elämäsi ajan jos haluaa pysyä kunnossa. Taisin käydä kolmella fyssarilla (tekemässä jokaisen kanssa eri liikkeitä…) ennen kuin päädyin Ullalle.
    Itse ”opin” teknisesti juoksemaan uudestaan oikein kun olin siihen asti melkein kaiken työn tehnyt etureisillä. Samoin askelkyykyt olin huijannut= lantion alueen lihaksisto oli toispuoleinen ja olematon ja pakaralihaksien hermotus oli ööö ei ollut? No, nyt kun olen yksin jumppaillut jo pari vuotta niin enää kävelemiseen ei tarvitse keskittyä (etten taas ala huijaamaan).
    Mulla on pitkä selkä ja oireillut alle 10- vuotiaana ekat kerrat. Raskaudet eivät tehneet hyvää ja myös hotjooga taisi olla huono juttu kun en silloin tajunnut kuinka yliliikkuva mun alaselkä on….Olin vaan että hitto, nyt löyty mun laji kun olin ihan spagetti. Välillä selkä kyllä muistuttelee, viimeksi lensi pyykinpesuaineet lattialle kun kumarruin jotenkin huonosti ja oli pakko saada selkä suoraksi.
    Mua jotenkin hirvittää ajatus siitä että selkä kuvattaisiin ja saisin tietää totuuden. Olenkin siis valinnut tämän jumppaamisen ja jos jossain vaiheessa siitä ei selkeästi enää saa helpotusta niin ehkä sitten.

    • fityoutoo

      Kiitos kommentista! mullakin on pitkä selkä, mutta ihme ja kumma, oon selvinnyt ilman ongelmia (jopa raskaudet!!). Menen heti googlaamaan tuon suosittelemasi fyssarin. Olisi mielenkiintoista tietää mitä hän sanoo!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.