Voiko liika positiivisuus olla haitallista?

Inhoan ihan turhaa negatiivisuutta, tappelua epämiellyttävää tunnetta ja oloa. Jos tulee esimerkiksi riitatilanne yritän päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Yritän mahdollisimman nopeasti saada selvitettyä fiiliksen ja yritän mahdollisimman nopeasti aina saada oman mielen takaisin posin puolelle.

Olen miettinyt tässä viime aikoina että onko liika positiivisuus sittenkään ihan joka tilanteessa hyvä juttu?

Jos negatiiviset tunteet lakaisee liian nopeasti maton alle eikä käsittele niitä, niin tunteet voi räjähtää sitten ihan yhtäkkiä liian isolla pommina.

Lähiaikoina on nimittäin käynyt muutaman kerran niin, että en ole käsitellyt ahdistavia asioita tarpeeksi. Olen lakaissut ne maton alle ja kääntänyt ajatukset liiankin nopeasti positiivisuuden puolelle. Lopputulos on ollut käsittämätön räjähdys eikä siinäkään ole mitään järkeä. Huusin niin kovasti, että lapsi säikähti ja rupesi itkemään.. Ja arvatkaa tuliko siitä huono omatunto. Pyysin tottakai anteeksi kovaa ääntäni. En siis huutanut lapselle, mutta hän säikähti kovaa ääntäni.

Välillä voi itkeä, välillä voi huutaa ja välillä välillä voi kiukutella. Sitten kun tunteen käsittelee, niin sitten se on käsitelty ja mieli voi vapautua siitä ajatuksesta.

Meidän 5-vuotiaan ottamat nämä kuvat <3.

Jos pahan mielen, ahdistuksen ja ikävät asiat survoo joka kerta aivojen takanurkkaan niin voi tulla se räjähdys.

Sain kuulla todella huonoja uutisia vähän aikaa sitten ja heti kun kuulin sen uutisen ensireaktio oli melkein itku – mutta sitten huomasin taas tekeväni sitä että yli tsemppasin itseäni. Tottakai pitää miettiä positiivisesti eikä pelätä pahinta, mutta olisi myös tärkeää antaa pelolle ja surulle hetken vallan. Tärkeää on ettei ahdistukseen tai negatiivisuuteen jää liikaa muhimaan. Tärkeää myös se, että oppisi käsittelemään eikä vaan lakaisemaan ikäviä tunnetiloja maton alle.

Kun olin viikko sitten kotona yksin, lamaannuin työpäivän jälkeen ihan täysin. En tehnyt mitään muuta kuin möllötin sohvalla ja katsoin salattujen elämien pihlajasatua. Itkua ei tullut, mutta mieli oli turta. Möllötyksen jälkeen kävin musiikit pauhaten juoksemassa ja siitä sain taas uutta virtaa.

Mitenköhän oppisi tasapainon positiivisen ajattelun ja ikävien tunteiden käsittelyyn järkevästi.

Samaistutko, onko sinulla myös ongelmana että et käsittele ikäviä asioita vaan lakaiset ne liian nopeasti pois ajatuksista ja käännät posi-vaihteen päälle?

 

Lue myös

 

Tältä paniikkikohtaus tuntuu

Entä jos uupumus iskee uudelleen?

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *