Vaimoni Tiina.

Meillä oli tiistaina 2-vuotis hääpäivä. Sain mieheltä lahjaksi Polarin aktiivisuusrannekkeen, mutta sen lisäksi hän yllätti minut itsetehdyllä mansikkapiirakalla, ruusulla ja mitä parasta; kirjoituksella minusta.Tekstin, jossa Tuomas kertoo minusta ja myös yhden syyn, miksi meidän arki ei ole tämän parin vuoden aikana ollut mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista…

Taulub

Millainen vaimo Tiina on?

Lyhyesti sen voisi tiivistää lauseeseen: Tiina on tulta ja tappuraa ja hempeää hölmöläistä samassa paketissa.

Koska kyse on juuri tästä Tiinasta, ei se yhteen lauseeseen tiivistäminen oikein riitä, tai tee oikeutta.

Meillä rakastetaan välillä aika siirappisesti (eräs on sanonut ettei ole normaalia aikuisen käytöstä meidän touhu :D) ja kun meillä riidellään, siinä saavat naapurit käyttää korvatulppia ja ovenkarmit pelätä henkensä puolesta.

Olemme olleet naimisissa nyt kaksi vuotta, ja siihen on mahtunut aivan liikaa ikäviä asioita. Minun masennukseni teki Tiinan elämästä välillä silkkaa helvettiä, ja olin silloin sellainen kusipää, että hävettää niin perkeleesti näin jälkeenpäin. Takaisin en tuota aikaa kuitenkaan saa, ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että Tiina jaksoi pysyä lujana, ja on edelleen vierelläni.

Masennus meni onneksi ohi, ja valoa näkyikin jo tunnelin päässä. Se valo tosin oli vain  vastaan tuleva juna, joka keskenmenon muodossa jyräsi kohti.

Viimeistään se kokemus avasi taas silmäni ja muistutti siitä, kuinka upea nainen (ja poika!) minulla onkaan.

Olimme molemmat rikki, mutta Tiina oli kuitenkin se vahvempi tälläkin kertaa. Kun minä en saanut suutani surulta auki, Tiina oli huolissaan oman vointinsa sijaan minusta!

Se jos jokin on sitä rakkautta.

Vaikka tämäkin piti muistuttaa ikävimmällä mahdollisella tavalla, oli siinä jotain hyvääkin. Otin opikseni, ja pyrin omalta osaltani siihen, että jatkossa Tiina saa sen mitä ansaitsee.

Ehkäpä ovenkarmitkin saavat olla nyt vähän aikaa rauhassa ja kiinni seinissä.

Olivatpa ihmiset mitä mieltä tahansa, bloginsa takana Tiina on aidoin ja hienoin ihminen jonka olen ikinä tavannut.

_MS_6468bc

Valoa päin. Kaikki kuvat Markus Sotikov/Kuvavelhot
Valoa päin. Kaikki kuvat Markus Sotikov/Kuvavelhot

Pääsi itku kun luin tämän.Masennus on mieheni henkilökohtainen asia, josta en edes miettinyt kertovani täällä. Olikin ylläri, kun hän mainitsi asiasta kirjeessään, ja antoi luvan julkaista sen. Näin pähkinänkuoressa; arki oli välillä yhtä helvettiä. Kun hänellä alkoi vointi parantua, itse romahdin. Joskus lukija kommentoi kiukkupostaukseeni että ”hyvä jos sulla ei ole isompia ongelmia”, niin hän oli aika väärässä. Kaikista ongelmista ei vaan voi heti kertoa haavojen ollessa vielä auki.

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Kommentit (30)
  1. <3 Ei vaan voinu poistua kommentoimatta. Hyvin usein ihmisistä oletetaan jotain sen perusteella miltä ulospäin näyttää ja luullaan että itse ollaan ainoita, joilla on ongelmia. Meillä kanssa eletään varmaan ulospäin ns. helppoa elämää vaikka taustalla on sellasia murheita ja kokemuksia mitä moni ei todellakaan osaa arvatakaan. Teille kaikkea hyvää, ootte ihanan oloinen pari!

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      11.8.2016, 20:57

      Kiva kun tulit kommentoimaan <3. Tuo on varsinaisen totta. Senkin takia olen halunnut kertoa myös täällä blogin puolella aika avoimesti niitä ikäviä juttuja, kun ulospäin olen aina ollut kaikille se aina iloinen&tomera Tiina. Haluan näyttää, että ihmisiä ne pirteetkin on. Sisällä voi kuohua vaikka ulos ei kaikkea näytä.

      Toivottovasti teillä asiat alkaa mennä paremmin, kaikkea hyvää teillekin <3

  2. Huh, tässä tulee jo lukijallekin tippa linssiin! Kauniita sanoja mieheltä. Toivon teille paljon auringonpaistetta ja onnellisia hetkiä yhdessä <3

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      11.8.2016, 20:57

      Kiitos Jenni <3. Tuomas kyllä osasi osua tunteeseen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *