Tältä paniikkikohtaus tuntuu

Paniikkikohtaus pitkästä aikaa. Se alkoi kiukusta, itkusta ja lopulta päätyi siihen, että en saanut henkeä. Potkin ja raavin itseäni täysin holtittomasti samalla kun en saanut henkeä. Mies piteli kiinni ja yritti rauhoitella. Tuntui, että hengen haukkominen ei lopu koskaan.

Ootko syöny sun lääkkeitä?”  kysyi mies. Edellisenä päivänä lääkettä en ollut ottanut enkä myöskään sinä päivänä. Olin jo miettinyt onko paniikkikohtaukset kokonaan ohitse, koska niitä ei ollut pitkään pitkään aikaan.

Näköjään edelleen jos tunnetila on todella voimakas se altistaa paniikkikohtaukselle. Tuntuu typerältä, että miksi oma psyyke ei kestä ilman paniikkikohtausta esimerkiksi riitatilanteita. Uutena elementtinä paniikkikohtauksessa oli tuo potkiminen ja itsensä raapiminen. Jalka meni kipeäksi ja siihen tuli naarmuja sekä mustelma tuosta episodista.

Pääseekö paniikkikohtauksista ikinä kokonaan eroon?

Paniikkikohtauksen jälkeen on todella väsynyt  olo. Päätä särkee ja tuntuu kuin olisi juossut maratonin. Väsyttää. Otin kokonaisen lääkkeen pitkästä aikaa kun yleensä olen syönyt puolikasta annosta.

Kun paniikkikohtaus on päällä tulee tunne, että eikö tämä lopu koskaan? Miten pitkään menee, että voin hengittää normaalisti?Ja juuri kun se loppuu, hengityksen haukkominen ja sydän tykytys jatkuu. Tuntuu ettei saa henkeä. Kuin olisi jossain kuplassa josta ei pääse pois. Epätoivoinen ja inhottava olo kun oma pää sanoo ”lopu jo” ja kroppa vaan jatkaa.

Vaikka kohtaus kesti ehkä viisi-kymmenen minuuttia se tuntui tunnilta.

Pitäisi jaksaa olla pirteä ja tsempata kun oikeasti huvittaisi vaan mennä pimeään huoneeseen ja nukkua.

Tuo oli fiilis pari viikkoa sitten kun sain pitkästä aikaa paniikkikohtauksen. Onneksi noita kohtauksia ei todellakaan tule enää usein. Ei ole ikävä aikaa kun paniikkikohtaukset oli viikottaisia.

 

Jos olet kärsinyt/kärsit paniikkikohtauksista tai ahdistuneisuushäiriösta oletko päässyt vaivasta eroon?

 

Lue myös

Diagnoosi

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja raskaus

Elämää yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa

Kommentit (10)
  1. Täällä kohtalotoveri😞 ymmärrän täysin mistä puhut. En ole pitkilleen saanut paniikkikohtauksia vaan kokenut lähinnä ahdistusta ja pelkoa kohtauksesta. Vaikka moni sairaus on vaarallisempi niin kyllä tämäkin tekee olosta raskasta. Lisäksi mulle on rankkaa syödä lääkettä sillä häpeä ja pettymys itseään ja kroppaa kohtaan on suuri: miksi näitä vaan tulee, miksi tästä ei parannukkaan. Taustalla ei ole mitään traumaa tms. Näin vaan reagoin😥 paljon voimia että tuo kohtaus unohtuisi ja arki taas luistaisi ilman että mietit ph:ta. Pitää vaan muistaa että pahempia sairauksia on että onneks ”vaan ph”😅

    1. Tuo häpeä on valitettavasti varmaan aika yleistä :/. Itellä tulee häpeän tunteita aika harvoin, koska se kuitenkin auttaa niin mikä ettei. Sillon tosin kun olin raskauden lopussa ajanut lääkkeen alas ja jouduin neidin ollessa 3kk aloittamaan sen uudestaan tuntu vähän pettymykseltä, että eikö tää ikinä lopu.

      Kiitos kommentista 🙂

  2. Rautaa syömällä olen päässyt paniikin fyysisistä oireista eroon. Katastrofiajatuksia pyörii kohtauksen aikana mielessä mutta ne menee ohi kun alkaa tehdä jotain ihan muuta. Itse ajattelin pahempana aikana paniikkikohtauksesta, että tule vaan, ihan sama,ei pelota. Toimi välillä.

    Turvattomuus ja stressi aiheuttaa itsellä paniikkia, joten koitan ajatella jotain mukavaa paikkaa, tai vaikka sitä miltä kodin karvalankamatto tuntuu. Tai jos tuntuu että stressin takia alkaa ahdistaa niin keskeytän kaiken tekemisen ja pidän lyhyen tauon.Yleisesti ottaen täytyy muistaa levätä ja nukkua tarpeeksi.

    Tämä häiriö kulkee meidän suvussa, valitettavasti.

    1. Ai tuosta raudan syömisestä en olekaan kuullut että auttaisi 🙂
      Stressi on itselläkin se mikä kohtauksen monesti laukaisee. Kiitos kommentista, harmi että teillä kulkee suvussa tää :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *