Taaperon uniongelma

Alunperin miun piti postata kivoja viikonloppukuulumisia, enkä ole muutenkaan halunnut hetkeen kirjoittaa mitään negatiivista, mutta nyt on mammatilanne päällä ja kaipaan paikan jonne asiasta purkaa.

IMG_9549b

Pari viikkoa sitten olimme koko perhe Ikea reissulla ja hankimme sieltä Eetulle oman sängyn. Olimme asiasta innoissaan, ”voi meidän pieni on jo niin iso, ettei enää nuku pinnasängyssä” jne sellaista lässytiläätä. Nyt huvittaisi polttaa koko perkeleen sänky palasiksi.

Pari viikkoa sitten unille laittaminen oli iltapesujen jälkeen pusu, hyvän yön toivotus ja peittely. Nyt selkäpiitä karmiva huuto alkaa jo kylpyhuoneessa.

Teemme iltarutiinit aivan samalla lailla kuin pinnasänkyynkin nukuttaessa. Ja mikä tuskastuttavinta, minimies nukkui n. viikon ison pojan sängyssä kuin pieni enkeli. Mistä tälläinen yht’äkkinen takapakki johtuu? Mustat silmänaluset vain tummuu ja tummuu.

Viime syksyinen yöheräily ja siitä johtuva mieheni uniongelma toi perheemme siihen astisesti pahimpaan kriisiin, ahdistaa jos sama on taas edessä.

Tänäänkin huuto alkoi jo kylpyhuoneessa. Peittelimme pojan, mies poistui huoneesta ja mie jäin silittelemään selästä. Kaamea huuto. Silittelin, toivotin hyvää yötä ja poistuin huoneesta. Huuto alkoi samoin tein ja Eetu tuli alas sängystä. Kuulin miten pienet jalat tepsuttelivat oven taakse ja huuto vain yltyi. Menin takaisin huoneeseen, peittelin, silitin ja poistuin. Taas sama. Tätä rundia jatkui jokunen tovi.

Sitten odotin hetkeä kun Eetun silmät lupsuivat riittävästi kiinni, nousin hiirenhiljaa lattialta ylös ja hivuttauduin kohti ovea. Byääääääääääh. Ei taas. Annoin itkeä hetken ja takaisin huoneeseen. Pois huoneesta ja taas huuto. Annoin taas itkeä hetken ja sitten se lakkasi. Hallelujaa.

IMG_9542b

Jo nyt pelottaa tuleva yö. Monta kertaa se herää, miten kovaa se karjuu, miten pitkään menee että nukahtaa uudelleen. Viime yönä karjumis-heräämis tilanteita tuli pari kertaa ja 03.00 aikaan luovutimme ja otimme Eetun meidän sänkyyn. Sekään ei nimittäin yleensä ole hyvä vaihtoehto, minimies kun ei asetu ollenkaan vaan pyörii, hyörii ja mätkii meitä. Thänk gaad viime yö oli näköjään poikkeus ja poika nukkui kuin tukki sen jälkeen, joten sain muutaman tunnin katkeamatonta unta ennen herätyskellon pirinää.

Voin kertoa, että rikkonaiset yöunet on pikkuisen eri asia kun herätyskello soi kello 6.00 aamulla ja päivän aikana pitäisi olla skarppina ja pirteänä töissä. Viime syksynä rikkonaisen yön jälkeen pystyin olemaan pieruverkkareissa koko päivän niin halutessani ja kotona ollessa aivoja ei tarvinnut käyttää. Olen luonteeltani perus pirteä (joidenkin mielestä ehkä liiankin :D), mutta pelottaa  sekin, että jos tätä jaksoa kestää kauan, miten käy. Alkaako minunkin päänuppi kiristyä.

 

Kertokaa, onko teidän 1v10kk lapsilla ollut samaa? Kuinka kauan sitä kesti? Jos olet työssäkäyvä, miten jaksoit?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Kommentit (30)
  1. Sama juttu oli meillä ja samanikäisenä. Nukutus sekä päikkäreille että yöunille kesti kaks tuntia! Poika halus olla vaan sylissä eikä suostunu menemään makuulle uuteen sänkyyn ollenkaan, torkku mun sylissä ja aina heräs kirkumaan kun yritin laskea sänkyyn. Tätä kesti muistaakseni viikon verran. Tein sitten niin että juttelemalla rauhottelin, silitin aina kun suostu olemaan makuulla ja olin läsnä kunnes nukahti. Lähteä ei voinu todellakaan, siitä alko demonihuuto ja hullu riehuminen. Juttelin että sängyssä on turvallista ja oon siinä lähellä koko ajan, se tais auttaa läsnäolon lisäksi meillä. Nopeesti oppi nukahtamaan itsekseen kuten ennenkin eikä ihme kyllä koskaan ite noussut sängystä pois. Mutta jotain pelottavaa siinä selkeesti oli kun pinnasängystä luovuttiin.

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      16.7.2015, 06:29

      Kaksi tuntia, huhhuh :/. Eetullakin oli juuri tuota luokkaa huuto, kiljumista. Kiitos paljon, siun kommentti oli ensimmäinen kommentti tähän ja tuli jotenkin tosi kiva fiilis heti kun sai vertaistukea :). Niin siun kuin muidenkin kommentoijien kommenteista =)!

  2. Meillä samanikäinen tyttö, 1v 10kk. Nukkunut koko ikänsä huonosti, herätyksiä öisin pahimmillaan 20 x. Tällä hetkellä iltaisin tehdään iltahommat, juniorisänkyyn lukemaan iltasatu, vieressä hengailua kunnes neiti nukahtaa. Jos nousen seisomaan, itku alkaa. Jos sanon, että käyn pissalla, neiti hyppää heti pois sängystä. Vieressä on oltava siis, jos mielii, että toinen nukahtaa ennen puoltayötä. Ja yöllä ei osaa nukahtaa itsekseen, vaan pitää mennä huoneeseen rauhoittelemaan. Otankin viereen nukkumaan ekan kerran itkun alkaessa, en ole jaksanut juosta siellä nukuttamassa pitkin yötä. Tyttöä ei ole koskaan unikoulutettu. Nukkui perhepedissä tissi suussa aina 1,5 vuotiaaksi. Sen jälkeen siirtyi juniorisänkyyn ja tuo ilta/yökaava on ollut samanlainen. Ensi viikolla kokeillaan ”sänkyynpalautus-unikoulua”, koska mulla alkaa työt ja hoitovapaa loppuu. Olisi kiva, kun toinen nukkuisi omassa huoneessa silloin, kun itse herään jo klo 5 aamuhommiin. Joten jaan tuskan kanssasi, meillä ne joka öiset katkonaiset yöunet on vaan kestänyt kohta 2vuotta 😛

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      16.7.2015, 06:31

      20x, oivoi, Eetullakin pahimmassa vaiheessa pienempänä saatto olla silleen..onneksi on jo se pahin vaihe oli :D. Me tehtiin Eetulle unikoulua kun siirrettiin pinnasänky omaan huoneeseen, se rauhoitti öitä silloin. Hällä tuntuu olevan näitä vaiheita, että saattaa mennä pitkäkin aika todella hienosti kunnes sitten tulee takapakkia.

      Tsemppiä siulle hurjasti tulevaan työarkeen, toivottovasti pieni alkaisi nukkua niin jaksat töissä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *