SEKASIN

Henkiseen hyvinvointiin, mielenterveyteen ja pään sisällä tapahtuviin asioihin on huomattavasti vaikeampaa suhtautua, kuin fyysisiin. Jos ranne menee poikki, korjaaminen ja tervehtymisprosessi on simppeli. Laitetaan vaikka lasta ja noudatetaan lääkärin ohjeita. Fyysisen ongelma myös ulkopuoliset huomaa helpommin. Kaikki huomaa jos jalkasi on kipsissä ja tiedostaa, ettei toi kaveri se maratonia jolkottele. Mutta mites ne pälli ongelmat?

Halusin senkin takia kirjoittaa aiheesta, koska itselläni rupesi menemään taas huonommin. Jotenkin niin raivostuttavaakin, kun luulin ylimääräisen tekemisen karsimisen ja parin psykologin kanssa juttelun pyyhkivän ahdistuksen jo pois simsalabim. No, ei niin käynytkään. Jotenkin tämä muutto ja pari muutakin asiaa starttasi taas alamäen rajummin kuin viimeksi.

Kävin lääkärissä ja määrättiin sairaslomaa sekä pari lääkettä. Käyn myös tällä viikolla verikokeissa joissa testataan ainakin kilpirauhanen. Tuntuu todella oudolta. Tavallaan jopa hävettää, nolottaa. Mutta minkäs voi..Tämä on sellainen asia, jonka koen helpommaksi kirjoittaa tänne ylös, kuin soittaa varta vasten ja kertoa että hei, tilanne on nyt näin… Miten voin? No en nähtävästi ihan hirveen hyvin. Mutta ei hätää, kyllä tämä tästä.

Kenelläkään ei ole röntgenkatsetta jolla näkee henkilöiden päiden sisälle ja mitä siellä liikkuu. Tietynlaista ihmistuntemusta toki on olemassa, mutta ihminen pystyy tarvittaessa peittämään aika helvetin hyvin oman paskan olonsa. Sen olen huomannut läheltä.

Myönnän itsekin aikaisemmin suhtautuneeni henkisiin sairauksiin ajatusmailmallisesti liian suppeasti. En yksinkertaisesti ymmärtänyt sitä. Ihminen on voi olla niin pahassa suossa, niin henkisesti paskana ettei edes sohvalta nouseminen onnistu. Se ei ole laiskuutta, se on sairautta.

Pikkuhiljaa tästä tabuaiheesta on alettu puhumaan enemmän ja se on mielestäni erittäin hienoa. Karhupoikani Koda vinkkasi facebookissa SEKASIN kampanjasta, joka pyörii yle.fi sivulla ja on saanut myös somessa huomiota.

Joka toinen suomalainen kohtaa elämässään mielenterveyden häiriön, 700 000  syö mielialalääkettä, opiskelijoiden yleisin lääkärikäynnin syy on mielenterveys. Muutamia faktoja ylen SEKASIN sivulta. Aika pysäyttävää.

Naapuri, ystävä, kaupan kassa -jonkinlaisia mielenterveysongelmia voi olla kellä vaan. Sitä ei monesti huomaa ulospäin. Henkiset ongelmat vaatii samalla lailla hoitoa kuin fyysisetkin ja ellei vielä laajemmin. Jos paskaa kerää vuosia ja vuosia kasaan, ei ole ihmekään jos niin monet romahtaa. Suomalaiset on vaan tunnetusti juroa kansaa, ”ei puhu eikä pussaa” sanontakin on, mikä on mielestäni idiotismia. Kyllä maahan puhetta ja tunteita mahtuu perkele! Ehkä se on siitä kiinni, että ei haluta myöntää olevansa heikko.

Harmittaa myös kun en ole vastannut ahdistuspostauksen kommentteihin. Jotenkin en osaa kirjallisesti vastata niihin ja ahistaa, että rupeaa ahdistamaan niihin vastaaminen. Tong. Arvostan jokaista kommenttia ihan hirmu paljon, itku silmässä niitä olen lukenut <3. Ihana miten kerroitte myös omia kokemuksia, avointa keskustelua aiheesta -kyllä kiitos!

Kuten Kuu haastoi seuraajansa osallistumaan SEKASIN kampanjaan, suosittelen teitäkin liittymään mukaan! Tehdään henkisestä sairaudesta helpommin lähestyttävä ja ei niin tabu! Kannattaa käydä SEKASIN sivulla jossa on myös ilmainen chat palvelu 23-29.5 jossa voi anonyymina keskustella ongelmista. Erittäin, erittäin hienoa tälläinen prokkis.

Ei ole häpeä pyytää apua.

sekasin

Miten suhtaudut mielenterveys ongelmiin? Onko itselläsi tai lähipiirissäsi jotain henkistä sairautta? Oletko kokenut vähättelyä sairauteesi liittyen? Nolottaako myöntää muu kuin fyysinen ongelma?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Kommentit (29)
  1. Puhut todella tärkeästä asiasta ja olet rohkea kun uskallat myöntää sen. Monet eivät uskalla. Minä yritin vuoden auttaa ihmistä ylös masennuksesta ja burn outista. Oli todella rankkaa katsoa vierestä toisen vain kuihtuvan pikku hiljaa pois. Kunnes viimeinkin myönnettiin ongelma ja haluttiin apua, apua oli kelan jonoon laittaminen terapiaan. Jono ei auttanut. Päätti hän lopettaa tuskansa itse. Työpaikka ei kustantanut terapiaa kuin kolme kertaa. Siitä mistä pitäisi puhua on myös ennaltaehkäisevä työ. Siihen pitäisi satsata paljon enemmän. Tiedän ihan hulluja tapauksia kuten: tyttö veti ranteet auki ja laitettiin päivystyksestä kotiin. Mikä olisi estänyt tekemästä uudestaan? Ennaltaehkäisevä työ on myöskin halvempaa yhteiskunnalla kun pitkäaikaisia masentuneiden hoitaminen. Tämä meidän yhteiskunta kun vaan on niin.. Jos olet päästä pipi olet hullu sinut leimataan. Sitä läheisenikin pelkäsi kuollakseen hulluksi leimaantumista.

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      23.5.2016, 21:05

      Olen myös kokenut masennuksen sivusta seuraajan roolin ja se ei ollut helppoa. Ihan yhtä helvettiä, joten ymmärrän täysin tunteesi. Itselläni se romahtaminen alkoi vasta sitten kun toinen sai prosessia parempaan suuntaan. Näissä, kuin muissakin asioissa on valitettavaakin se, että avun vastaanottaminen pitää oireilevan tehdä itse. Pakotettuna auttaminen ei oikein onnistu toivotulla tavalla.

      Järkyttävä tuo, että ranteet auki vetänyt on laitettu suoraan kotiin. Käsittämätöntä. Henkinen sairaus pitää ja kannattaa ehdottomasti hoitaa alusta loppuun. Kiitos kommentistasi!

    2. Tiina / Fit Fat Mama
      23.5.2016, 21:20

      Hei nyt muuten tajusin kuka olet. V oli miun työkaveri…uutinen järkytti koko työyhteisöä ja itseäni myös tosi paljon. Kerro vaan jos voin jotenkin olla avuksi!

      1. Kiitos. Tulee aina lueskeltua siun blogia kun joskus siitä tuli puhetta 🙂

  2. Selviytyjä
    23.5.2016, 20:30

    Moikka.

    Itse masennuksen sairastaneena tiedän kyllä nuo tunteet. Sekä toisille et voi selittää mikä on ja vaikka kuinka selität niin eiväthän he ymmärrä asiaa.

    Sekä mua aina suututtaa kun joku kertoo että masentaa. Voikun ne tietäs ite että mitä se oikein on. Syvä ja musta kuilu josta pääsee ylös, mutta vaatii läheisiä ympärille sekä omaa halua.

    Kyllä mä sitä välttelen että kelle kerron että oon sairastanu masennuksen ja kelle en.

    Omassa lähipiirissä on ollu vähättelyä ja sitä ei ymmärretä. Jopa oma verisukulainen, on pistänyt välit poikki ja välttellyt mua kuin jotain tautia ja jättänyt tuen pois kun sitä tarvii eniten.

    Raskas, mutta siitä selvii.

    Onnellinen oon että pärjään nykyään ilman lääkkeitä 🙂 tsemppiä, tiedän mistä puhut.

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      23.5.2016, 21:10

      Aikaisemmin en kunnolla edes ymmärtänyt mitä masennus on, mutta tuttavalla sairautta valitettavasti oli joten opin huomaamaan. Sanojesi mukaisesti musta kuilu.

      Järkyttävä kuulla, että läheisesi on pistänyt välit poikki SAIRAUDEN takia! Eihän kukaan pistä välejä poikki jos on vaikka jalka poikki. Henkiset sairaudet on vaan niin vaikeita käsittää, henkilö ei ole sama, oma itsensä silloin kun tauti on pahimmillaan. Tuki ja apu ovat ehdottomasti tärkeitä. Läsnäolo ja miten voit kysymykset merkkaa jo todella paljon.

      Hyvä kuulla, että olet tervehtynyt <3. Kiitos kun kerroit kokemuksesi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *