Paska Äiti fiiliksiä

Tänään miulla tuli totaalinen Paska Äiti aalto, itseasiassa monta kertaa. Olimme sopineet mammamiitin, joka sitten peruuntuikin ihan ymmärrettävistä syistä. Olin jo hehkuttanut Eetulle, että tänään pääset leikkimään kavereiden kanssa. Kun sain tietää, että leikkitreffit peruuntui, romahdin jotenkin ihan täysin. Rupesin itkeä vollottamaan kun tuli niin paska fiilis siitä kun olin Eetulle jo kerennyt hehkuttaa että hän pääsee leikkimään. Ja sitten ei päässytkään. Eihän vuoden ikäinen vielä ymmärrä kaikkea sanomaani, mutta silti tunsin pettäneeni pojan. Hölmöä ajatella näin, mutta minkäs teet. Pikku-Tiinan aivot surisee ja syyllistää välillä ihan vaikka mistä.

Vollotus ei tullut todellakaan pelkästään miitin peruuntumisesta, vaan rupesin yleisesti miettimään Eetun viihtyvyyttä. Mie en ole Äiti joka jaksaa istua tuntikausia hiekkalaatikolla lapikon kanssa pam pam pam. Mie olen sellainen Äiti jonka keskittymiskyky ei riitä sellaiseen. Jos käydään hiekkalaatikolla tai muuten vaan leikitään, tarkastelen sillon tällöin, välillä vähän väliä kännykkää. En osaa olla riittävästi läsnä ja miulla on siitä välillä tosi paha mieli.

Jos olen pari tuntia poissa Eetun luota, huomaan heti jaksavani elää hetkessä paremmin ja olla läsnä. Silloin käsi ei hakeudu jatkuvasti puhelimelle tarkistamaan facebookki-insta-blogi-s-posti osastoa.

Kotona ollessa laitan monesti netistä jonkun sarjan päälle, laittelen ruokaa tai leikin samaan aikaan Eetun kanssa lattialla. Minimies kuitenkin jatkuvasti menee telkkarin luokse töllöttämään ja miun pitää varta vasten hakea hänet sieltä pois. Monet sanoo ettei heidän lapset jaksa keskittyä televisioon, mutta meidän poika se vaan töllöttää. Aina en jaksa Eetua roudata pois telkkarin luota ja siitäkin miulla on tullut Paska Äiti fiiliksiä. Ei Eetun aivot muutu muusiksi sen takia, eikä hänestä tule mikään ameeba, mutta en silti haluaisi hänen töllöttävän sitä niin paljon.

Rehellisesti sanoen odotan todella paljon tulevaa arkea, sitä että kävisin itse töissä ja Eetu hoidossa. Tänäänkin kun kävimme leikkipuistossa ja siellä oli toisia lapsia, Eetun silmät kirkastuivat. Hän katseli toisia innoissaan ja kävellä töpötteli lähemmäs katsomaan. Vaihdoin aikuisten kanssa muutaman sanan ja sitten heidän pitikin jo lähteä poispäin. Eetu jäi katselemaan lapsien lähtöä. Tuli tosi paha mieli pojan puolesta. Hän selkeästi nauttii muiden lapsien seurasta. ”Äitin seura on parasta lapselle” ei miun mielestä pidä aina paikkaansa. Kyllähän Eetuakin alkaa varmaan vituttamaan aina sama Mutsin naama, aina samat leikit ja arki. Leikkipuistossa tuli Paska Äiti fiilis siitä kun mietin, tarjoanko lapselleni tarpeeksi aktiviteetteja? Kävimme vauvauinnissa ja vauvajumpassa, mutta kummatkin loppuivat jo aikoja sitten. Nään yleensä viikottain erästä ihanaa mammakaveriani jolla on 1½ kk nuorempi tytär kuin mitä Eetu on. Eetun tyttöystävä <3. Se piristää varmasti Eetun arkea hirmuisesti. Ollaan muutenkin sosiaalistuttu huomattavasti siitä mitä arki oli pojan alkutaipaleella. Osaahan hän nyt paljon enemmän asioita. Mutta silti mietin: tarjoanko lapselleni tarpeeksi? Onko hänellä usein tylsää?

eetuihana

Nyt kun luen tekstiä, tuntuu vähän tollolta. Eetuhan on kuitenkin vasta 1-vuotias! No, mutta tuli sellainen fiilis jota halusin päästä purkamaan.

Mutta miten paljon on tarpeeksi aktiviteettia 1-vuotiaalle? Olenko ainoa joka ei jaksa aina hiekkalaatikko nökötyksiä? Muilla Paska Mutsi fiiliksiä?

ps. Huomenna pitkästä aikaa treenijuttuja!

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa
Kommentit (13)
  1. Ihan samoja asioita mitä itse poden ja kirjottelinkin niistä sillon aikasemmin. 🙂 Just toi pihalla olo kännykkä kädessä, kuulostaa liiankin tutulta. Mä poden melkein päivittäin huono äiti -fiilistä siitä huolimatta että oon palannut jo töihin. Nimittäin iltapäivät menee samalla kaavalla, en keksi mitään tekemistä Elikselle ja sen huomaa siitä sen jaksamisesta. Se kiukuttelee kotona ihan hirveästi, se tietty kaipaa tekemistä mut äiti ei jaksa tehdä mitään. Välillä nähdään kavereita mutta ei varmaan edes viikottain.. Harmi kun asutte niin kaukana!!!

    1. Niin mie luinkin sen siun tekstin, pystyin hyvin samaistumaan! Tänään kun käytiin leikkipuistossa, unohdin puhelimen kotiin. Pitää jättää puhelin useamminkin kotia pihalle lähtissä niin keskittyisi paremmin :).

      Todellakin harmi! Meillä vaikuttaa olevan paljon yhteistä :)!

  2. Ymmärrän aivan täysin. Itse tosin olen nyt paska mutsi sen takia että vuoden ikäinen VAUVANI on jo hoidossa… vain 2-3 tuntia päivässä mutta silti.
    Jouduin siis rahatilanteen takia menemään takaisin töihin kun poika oli 11 kk. Tätä ennen kirosin kotona olemista, mutta samaan aikaan olin hyvinkin huolissani juurikin siitä, saako poika tarpeeksi virikkeitä, huomioinko häntä tarpeeksi yms. Nyt kun olen töissä, huomioin poikaa huomattavasti enemmän, koska vietän paljon vähemmän aikaa hänen kanssaan. Aamupäivät ollaan yhdessä, poika hoitoon, minä töihin, isi hakee pojan ja on hänen kanssaan illan.
    Silti se yhdessäolo on edelleen sitä samaa joka päivä; hetki hiekkalaatikolla, kylvyttelyä ja samoja auto-/junaleikkejä päivästä toiseen. En ota siitä ressiä että aina pitäisi olla eri aktiviteettia ja hirveästi seuraa muista lapsista. Poika saa niitä kokemuksia päiväkodissa. 🙂 vaikka ei se luultavasti ymmärrä siitäkään touhusta vielä yhtään mitään 😀

    1. Ei tee missään nimessä paskaa äitiä jos lapsi on pari tuntia päiväkodissa! Ei missään nimessä. Miun mielestä lapselle tekis just hyvää se, että saisi säännöllisesti seuraa muista lapsista :)!

      Mutta tekee niin tai näin, äidit potee huonoa omatuntoa vähän väliä vaikka mistä :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *