PAKKO vai HALU liikkua?

Ensin haluan kiittää teitä ihanista kommenteista meidän First Look-kuviin <3. Tuli onnellinen fiilis muistella sitä päivää ja oli ihana huomata, että teidänkin mielestä kuvista huokui Onni isolla Oolla <3.

Ja sitten itse juttuun:

Kun hääpukua sovittaessani huomasin sen olevan liian tiukka, miulla oli selkeä motivaatio liikkumiseen ja terveellisempään ruokailuun. Oikeastaan oli PAKKO. Pakko liikkua, että en näyttäisi makkarapötköltä puvussani. Niin monta kertaa +30 asteen helteillä jumpatessani mietin, että kaikkeen sitä joutuukin yhden päivän tähden. Mutta jos en olisi tehnyt sitä, niin eipä olisi ollut kiva katsoa kuvia harmistuneena omaan makuuni liian plösöstä ulkomuodosta.

Toukokuu
Toukokuu

Nyt kun häät on juhlittu ja sain tavoitteeni kasaan, olo on ollut tosi outo. Pari päivää häiden jälkeen miulla oli kaamea wedding blues. Itkeä vollotin kotona mennyttä päivää. On jotenkin vaan niin outoa kun päivä jota odotti pari vuotta, meni niin nopeasti. Itkin sitä kun kaikki ei mennyt 100% nappiin. Sitten itkin sitä, että mitä väliä:vieraat viihtyivät ja ruoka oli hyvää -joka on mielestäni tärkeintä juhlissa. Mikään ei huvittanut. Ei huvittanut siivota, ei huvittanut treenata, eikä todellakaan tehnyt mieli syödä terveellisesti. Rahkaan en koskenut moneen päivään, puuroa sentää olen vedellyt entiseen malliin.

20140513_175711

Liikunnasta ja muustakin voi lähteä hohto hetkeksi jos on PAKKO. Pakko ei ole hyvä motivaatio buusti, vaan nimenomaan se HALU. Liikun yleensä siksi koska haluan, en siksi kun on PAKKO. En tarkoita että olisin inhonnut ”morsiusdiettiäni”, mutta tuntui jotenkin todella ahdistavalta kun tiesin, että jos en tee asioita tietyllä tavalla, puku on liian kireä.

jeeee puku istui!
jeeee puku istui!

Nyt on niin helpottunut olo kun puku istui ja tunsin oloni hyväksi. Mutta mitäs nyt? Kirjoitin aikaisemmin, että ruipelo haluaa lihasta -ja niin haluankin. Pitää vaan saada takaisin enemmän sitä treenin iloa ja halua. En halua liikkua, koska on PAKKO. En halua syödä terveellisesti, koska PAKKO. Eilen kun ostoskorissani oli vauva-lehti jossa kerroin treenaamisesta sekä karkkipussi, tuli jotenkin tosi morkkis olo. Mikä mie oon kertomaan treenaamisesta kun en ole käynyt salilla 2-viikkoon. Kaksi viikkoa! Tiedän ettei se ole ihmiselämässä pitkä aika, mutta tuntuu niin laiskalta. Ihan kuin olisin pettänyt lukijat kun en ole liikkunut entiseen malliin ja syönyt miten sattuu. 

1401175662490

Mietin syksylle eri vaihtoehtoja treeni innon nostamiseen ja harkinnassa on mm. nettivalmennukseen lähteminen. Osa teistä tietääkin, että olen ”hieman” kärsimätön enkä jaksa kitkuttaa samoilla ohjelmilla tai ruuilla kovinkaan pitkään, joten en tiedä olisiko sekään fiksu veto. Toisaaltaan olisi kiva haastaa itseensä.

Eilen kun Eetu kiukkuili, tuli pitkästä aikaa ikävä salille. Ikävä lihaskipua, tekemisen tunnetta ja musan pauhantaa. Omaa aikaa. Toivottovasti ensi viikko toisi entiset kujeet ja salifiiliksen taas takaisin!

10610986_541458339293293_1170366407_n

Edit: Kirjoitin tekstin eilen. Kävin tänään 2-viikon tauon jälkeen salilla ja ai prkl teki gutaa!!! Repäsin jalka-olkapää treenillä ja oi että! Lihaskipua oli niin ikävä! Huutomerkkejä huutomerkkejen perään, mutta olen niin onnellinen kun salilla tuntui, että en ole täällä PAKOSTA,vaan koska HALUSIN. Salin jälkeen olin paljon pirteämpi :)! Ostin myös omega 3 purnukan eli enköhän pääse taas treenimuudille :). Halusin silti julkaista tekstin ja näyttää etten miekään aina ole Puntti-Pirkko fiiliksillä.

Liikutko aina itse sen takia koska HALUAT vai siksi kun on PAKKO? Oliko itselläsi häiden jälkeen mieli maassa?

 

-Tiina

Kommentit (12)
  1. Hei!

    Halusin kommentoida, että tuo häiden jälkeinen masis- fiilis on vieläkin muistissa, vaikka omista häistä on jo muutama vuosi! Kesti melkein 2 viikkoa, että sain taas jonkinlaisen perspektiivin elämään ja arkeen, olin kuin lamaantunut siitä tyhjästä olosta! Kukaan läheinen ei tajunnut mun ajatuksia, mutta myöhemmin olen parilta tutultakin kuullut vastaavasta. Onneksi se menee ohi! 🙂

    Jos ei loukkaannu kysymyksestä, niin vieläkö imetät? Jos et, niin onko treeniteho parantunut imetyksen lopettamisen jälkeen? Tai vaikuttiko ylipäätään sulla treenitehoihin?

    Vauva- lehden juttu oli hyvä ja turha olla noin ankara itselleen! Ihan normaalia on syödä herkkuja välillä, vaikka olisikin valinnut pääasiassa terveellisen ja liikkuvaisen elämäntavan. Epänormaalia on kahlita itsensä kaiken maailman rajoituksilla ja joustamattomalla diettaamisella.

    1. Okei, hyvä tietää etten ole ainoa jolla tuli apea olo häiden jälkeen! Tuomaskin jo ihmetteli miten mie yht äkkiä rupesin vaan itkemään vähän väliä, vaikka takana oli meidän rakkauden päivä. Onneksi olo meni jo ohi!

      Aina saa kysyä ja en tietenkään loukkaannu :)! Joo imetän vielä. Oon vähentänyt pikkuhiljaa ja kuukauden päästä kun Eetu täyttää vuoden, on tarkoitus lopettaa kokonaan. Vähän haikea olo. Eli en vielä tiedä onko imetyksestä vaikutusta treenitehoon, mutta en usko sillä olevan kovinkaan suurta -jos mitään vaikutusta. Ainoa asia joka imetyksestä + salista tuli mieleen, niin se kun alussa piti olla aina liivinsuojat salilla :D.

      Liian rajoitettua ruoka-juttua en ainakaan pitemmän päälle edes pystyisi noudattamaan. Elämä on nauttimista varten ja ite en ainakaan jaksaisi aina samoja ruokia :).

      Kiitos paljon kommentista <3!

  2. Mulla ei ole kokemusta naimisiinmenosta, mutta mä luulen, että sen kaltaisten isojen asioiden jälkeen voi monellakin olla vähän aikaa tyhjä olo, vaikkei siitä ääneen puhuiskaan. Häiden suunnittelu voi olla iso projekti ja se täyttää elämän pitkäksi aikaa, ja sitten kun hääpäivä on ohi, se odottaminen ja valmistautuminen ja suunnittelu ja kaikki on yhtäkkiä ohi… Pitkä valmistautuminen ja sitten se päivä kuluukin ihan hujauksessa. Teidän first look -kuvat viime postauksessa on upeita, niistä välittyy voimakkaita tunteita! 🙂

    Joskus aikaisemmin oon kovat laihdutustavoitteet mielessä ajatellut, että täytyy liikkua, koska on pakko. Viimeisen puolentoista vuoden aikana vasta oon löytänyt liikkumisesta ilon ja oon useimmiten (jos ei nyt ihan aina niin ainakin melkein) liikkunut siksi, että haluan, en siksi, että oisi pakko.

    1. Niimpä. Meillä oli melkein parisen vuotta tiedossa se ajankohta jolloin mennään naimisiin ja suunniteltiin juttuja pikkuhiljaa. Nyt ei ole päällä mitään projektia tai suunnitelmia, niin senkin takia harmitti ja tuntui niin tyhjältä :/.

      Kiitos <3! Kuvat on muistoja ja tunnetta täynnä :)!

      Miulla on viimeiset pari vuotta ollu lähes kokoajan tahto liikkua, mutta ton morsius"dietin" aikana oli tietty paine ja sen takia tuntui varmaan pakolta. Nyt kuitenkin jo parempi fiilis :).

      Kiitos kommentista :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *