Päivä kun huvitti myydä lapset torilla

Voi hevon perse mikä päivä takana. Nyt annan paukkua tekstiä mitä mieleen juolahtaa ihan intuiitiolla. Tuntuu, että olen vanhentunut yhden päivän aikana varmaan 10-vuotta.

Joskus on niitä päiviä kun lapset on niin lutuisia, että ne huvittaisi laittaa purkkiin ja pusutella puhki ja joskus niitä päiviä kun huvittaisi myydä muksut torilla. Tai antaa vaikka ilmatteeksi. No vitsi, vitsi, mutta tiedätte varmaan sen fiiliksen joilla on niitä päiviä.

Kun komentaa sataviiskymmentä kertaa päivässä samasta asiasta, kumpikaan ei usko mitään, väittää vastaan, vaatii, valittaa ja koko perkeleen päivän, se alkaa ottaa pannuun. Nyt fiilis on sellainen, että kiskon kohdun irti ettei vaan noita kultanassukoita tule enää ikinä lisää.

 

Kaupassa herkkujen tai lelujen vaatiminen joka hemmetin kerta. ”Äää miks mie en saa tota?”. ”Karkkipäivä on lauantaisin”.

Äää en haluu kerhoon. Ja kerhossa kuitenkin leikkii onessaan ja aina on ollut kiva päivä kun kysyy jälkikäteen miten on mennyt.

Hain lapsen kerhosta ja hän paineli edeltä päin paukku pakkaseen. Juoksin itse autolle toisen lapsen kanssa ja huhuilin sälliä pari kertaa. Kolmannella kerralla korotin ääntä jo kunnolla ja jätkä ilmaantui jostain nurkan takaa. Just silloin kun on paukku pakkanen ja sovittu meno.

Ajoin auton parkkiin ja lähdettiin kävelemään kirpparille. ”No miekin haluun sit jotain!” Vaatiminen vol satamiljoonaa. Kerroin, että se riippuu siitä miten käyttäydyt ja löytyykö mitään järkevää.

16 ruuhka, autoja ajaa paljon tiellä ja pyysin, että kävelisi rauhallisesti. Ei korvia päässä ollenkaan ja painelee ihan miten sattuu.

Mentiin kirpparille. Sanoin heti, että laita hanskat kärryyn ettei ne häviä. Hetki ja muksu katosi toiseen hyllyväliin. Hetken kuluttua tuli takaisin valomiekan kanssa. ”Mie haluun tän!”. Sanoin, että katsotaan.

Sälli pinkaisi taas ja tuli jonkun uuden tavaran kanssa. En edes muista mikä se oli, mutta joku ihan turhuus ja pyysin viemään pois.

Löysin Taaperolle kengät ja kokeilin niitä neidin jalkoihin. Nostin muksun kärrystä jotta näen miten kävely niillä sujuu. Neiti hyökkäsi heti penkomaan lelukoria ja huusi raivona kun nostin takaisin kärryyn. Yritin lahjoa naksuilla, mutta karjuminen vaan jatkui. Great.

 

No, mini onneksi vaikeni. Jatkoin kirpparikierrosta ja hetki meni ihan jees. Kunnes tuli aika mennä sovituskoppiin. En uskaltanut jättää Taaperoa kärryyn ettei hän nouse seisomaan, tipahda alas ja murra tyyliin kalloa. Otin minimimmin pukukoppiin mukaan. Virhe sekin. Hirveä kiukkuaminen, pukukopista karkaaminen x 3 ja sitten vielä 5veekin tuli kurkkimaan verhon takaa. Onneksi sentään oli housut jalassa niin en vilautellut persettä koko kirpparille.

Sitten palauttamaan vaatteita omille paikoille jotka ei ollut hyviä. Valintakirpparilla on jotenkin tosi hankalasti löydettävissä olevat paikat ja yritin löytää kiireessä, neidin kitistessä oikeat paikat.

Tavarat paikoillaan ja sitten suunnittelemaan kassaa kohti menoa. No missäs se sälli taas on? Eikun Eetua huhuilemaan.

”Missä siun hanskat on?” . ”No en tiiä, löysin toisen mutta en toista”. ”Eikös äiti sanonut heti kirpparille tullessa, että laitat ne kärryyn etteivät häviä”.

5vee lähti vielä hetkeksi etsimään toista hanskaa, mutta yritäpä löytää kirpputorilta mustaa talvihanskaa.

”Nyt et kyllä valitettavasti saa tuota valomiekkaa, kun äitihän sanoi että laita hanskat kärryyn ettei ne häviä”.

Siitähän se helvetti ratkesi.

Huutoa, raivoa, potkimista. Selällään kirpparin lattialla ja toinen kenkä potkittu irti. Yritin hetken selittää tilannetta rauhallisesti, mutta kun homma ei edennyt mihinkään, muksu kainaloon. Kannoin potkivaa ja riuhtovaa spagetti minimiestä. Vein valomiekan paikalleen, sällin huutaessa koko ajan täyttä kurkkua. ”Päästä irti”. Päästin välillä irti, huuto kun ei loppunut ja spagettimeininki jatkui, kainaloon taas. Tuossa tilanteessa jos olisi halunnut mennä sieltä mistä aita on matalin ja välttää julkinen raivari -olisin ostanut miekan. Mutta mitenkäs kasvatuksen laita? Olisin syönyt sanani.

Menin kassalle. 5vee viuhtoi käsillä ja jaloilla huutaen samalla kuin palosireeni. Siinä rytäkässä hujautti jonkun toisen asiakkaan ostoskärryä.

 

kuvat viime kesältä

Joku iäkkäämpi nainen tuli tilanteeseen auttamaan ja rupesi juttelemaan Eetulle rauhallisella äänellä. ”Mikäs siun nimi on, minkäs ikäinen sie oot, mikäs pikkusiskon nimi on ym?”. 

Jätkä rauhoittui hetkeksi ja vastaili naisen kysymyksiin samalla kun makasi edelleen lattialla. Kiitin naista avusta.

Sain maksettua ostokset ja kun vein ostoskärryt omalle paikalleen, huuto alkoi taas. Ja sitten Miinakin rupesi huutamaan. Kokeilin harhautusta ”hei, onkohan ukilla jäätelöä pakkasessa?”.

Otin Miinan kainaloon ja kokeilin vielä ”heippa” keinoa. Avasin kirpparin oven, vilkutin Eetulle heippa jää sie tänne (tuo keino toimi miulle lapsena monesti jos kiukuttelin enkä halunnut lähteä jostain paikasta pois). Sälli paineli perässä ja ulkona vielä rupesi makaamaan lumeen ja huutamaan.

Jälleen huutava muksu kainaloon. Toinen lapsi toisessa kainalossa ja toinen toisessa. ”Päästä irti”. Eipä jalat vieläkään kannatelleet ja uudestaan kantoon. Tuossa vaiheessa alkoi mennä jo hermo ja ärähdin ekan kerran kunnolla, että nyt riittää. Kirpparilla sain pidettyä mielen ihmeen dalai lamana, eikä edes ruvennut ahdistamaan muiden ihmisten mahdollinen tuijottaminen.

Autossa kävin jälleen kerran tilanteen läpi. Ymmärräthän, että äiti sanoi heti alussa, että laita hanskat kärryyn. Et laittanut, toinen hanska hävisi, joten sen takia valomiekkaa et saanut. Äiti ymmärtää, että sinua harmittaa, mutta se ei tarkoita, että voit huutaa niin kovasti, että koko kirppari raikuu. Sitten yritin kääntää vitsin puolelle ja höpötin jotain, että poliisi olisi vielä tullut ja vienyt siut putkaan kun niin kovasti huusit. Äidille olisi tullut hirveä ikävä ja mitä Aatukin (unilelu) olisi sanonut?

Porukoilla vielä vastaanväittämistä herkkujen suhteen ja pieni iltaraivari kotona kun en enää antanut iltaohjelmaa. Sitten toki vielä päivän mittaan 500 x kiellot taaperolle ettei saa kiivetä keittiön tuolille. Loppu illasta se, ettei anna koko ajan koiralle keksejä.

I’m done. Huh. Anteeksi avautuminen, mutta däm teki hyvää. Tuollainen päivä viime viikolla.

 

 

SEURAA MAMAA

Facebookissa / Instagramissa

 

 

Kommentit (16)
  1. Lapseton lukija
    30.1.2019, 12:45

    Ai kaamea, kuulostipa hirveältä! Tsempit ja hyvä, ettet ostanut valomiekkaa. Minun pitäisi lukea vain tällaisia juttuja, niin ei haittaisi lapsettomuuteni enää yhtään. Hitto kun alkoi itseäkin suututtaa, kun luin tätä.

    1. Kiitos tsempeistä ja joo todellakin oikein etten ostanut valomiekkaa, ei ollut todellakaan ansaittu :D.

  2. Voi ei! 😀 Täällä poika 1.v 4kk, ”innolla” odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Tällä hetkellä paha mieli on vielä helposti taltutettavissa. 🙂

    1. Uhma on kiva ikä, not :D. Siellä kuukauden ikäero siis meijän neitiin, Miina 1v 5kk <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *