Kurittomat Kakarat

Lapsen kasvatus on asia, joka herättää itsessäni yhä enemmän ajatuksia. Lapsemme tajuaa yhä enemmän ja enemmän asioita, vaikka hänen omasta suustaan kuuluukin vielä enimmäkseen täättää ja äättää. Ymmärtäminen ja muisti on kuitenkin jo kehittynyt Taaperollamme melkoisesti ja meidän pitää alkaa pikkuhiljaa miettimään myös niitä kasvatusasioita. Eihän kukaan halua lapsestaan tulevan kuritonta kakaraa, ostarilla räkijää tai mummojen tönijää.

Rajoja ja rakkautta. Kaksi sanaa, jotka kulkevat nyt ja varmasti tulevaisuudessa käsi kädessä mitä tulee meidän ajatusmaailmaan lapsen ”koulutuksessa”. Äitiys ei ole aina vaan leikkejä tai lepertelyjä, äidin ei tarvitse käyttäytyä aina kuin kaveri. Äidin tehtävä on myös asettaa rajat ja tietyt käyttäytymismallit, joita lapsen on noudatettava. Meillä myös kirotaan ja komennetaan sen lisäksi, että iltaisin ilokiljutaan ja juostaan hippaa ympäri kämppää.

IMG_2426

 

Me pidetään rytmeistä melko tarkasti kiinni ja meillä on tiettyjä sääntöjä joita noudatetaan. Ruokapöydässä ei leikitä leluilla, eikä ruualla. Pari ruuannakkelua lattialle on ihan fine, mutta jos perseily jatkuu ja lautaset lentää, se on leikin loppu. Leluilla paukuttaminen Isin ja Äidin päähän, raapiminen ja nakerohampailla näykkiminen on muksusta myös välillä hirmuisen hauskaa. Me tehdään hyvin selväksi se, ettei toista saa satuttaa. Siinä vaiheessa kun Eetu paukauttaa täysillä päähän kaukosäätimellä, kyllä meidän volyymi nousee ja komennetaan. ”Ei saa satuttaa, pyydäpä anteeksi” ja Eetu halaa nolon näköisenä Iskää tai Äiskää. Lässytyksellä ja piipertämisellä ei pitkälle pötkitä.

Muistan kun näin sairaalan odotushuoneessa Äidin ja hänen n. 3-vuotiaan lapsensa. Lääkäri huuteli ovelta heidän vuoroaa ja lapsi vaan jatkoi leikkimistä. Äiti toisteli hennolla äänellä pojalleen ”tule nyt”. ”lopettaisitko jo leikin”. ”tulisitko nyt” ”mentäisiinkö jo”. Lääkäri seisoi ja odotti, lapsi senkun jatkoi leikkejään ja  Äiti piipersi vieressä.  Jokainen hoitaa oman lapsensa kasvatuksen ja komennon, mutta ai perkele minua ärsytti katsoa vierestä. Vanhemmilla on oltava myös pokkaa olla se angry biatch, joka määrää.

IMG_2427

Jos ei ole mitään sääntöjä, en yhtään ihmettele joitakin ongelmanuoria jotka ajautuu vaikeuksiin. Tottakai ongelmat johtuvat monista eri asioista, mutta jos lähtökohtana perheessä on se, että lapsi saa mitä haluaa, eikä häntä komenneta tai kasvateta ollenkaan, syyllä on varmasti seurauksensa.

Tietenkin lapsella on oikeus päättää tietyistä asioista, mutta loppupeleissä vanhempi on se, joka päättää rajat. Kaikki ei voi olla aina ihanaa ja apinoimista, onhan aikuisillakin tiettyjä pelisääntöjä joita pitää noudattaa. Miksi sitten lapset saisivat tehdä mitä huvittaa?

 

Komennetaanko teillä? Kumpi määrää;lapsi vai vanhempi?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Kommentit (22)
  1. No komennetaan! 😀 Mua rupes ärsyttään kans toi lääkäri esimerkki, vaikken sitä oo itte nähnytkään. :DDD

    Mää nappaan aina lapsen kainaloon, enkä piiperää että tuuppas nyt jos ei muuten tottele, enkä rupia piipittää mitään tulisitko.

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      1.2.2015, 20:20

      Haha ihanaa myötä lukemista :D. Joo sitä oli kyllä ärsyttävä seurata vierestä.

  2. Mie niin arvasin tuosta otsikosta jo, että mie tykkään tästä postauksesta! 🙂 Teillä on kyllä hyvä linjaus kasvattamisessa, aika paljon samantyyppistä kuin meilläkin. Rajat pitää tosiaan lapsellakin olla, mutta pitää silti muistaa että lapsi on lapsi, varsinkin kun ikää on vasta tosi vähän. 🙂

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      1.2.2015, 20:20

      Hehe, kiva kuulla :)! Joo tottakai näin pienillä tosi moni asia on vielä sellanen mitä ei vaan he voi vielä ymmärtää 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *