Iltalehden haastattelu minusta: Näin sovitan treenin arkeeni

Toimittaja kysyi minua artikkeliin, jossa kerrottiin kuinka liikunnan saa upotettua arkeen. Juttuun haastateltiin minun lisäksi lapsetonta liikkujaa ja artikkelin voit lukea täältä.

Tässä blogipostauksessa kerron oman osuuteni jutusta;

”Pienetkin hetket riittävät”

Ruokatunnillaan Tiinan löytää työpaikkansa alakerrassa sijaitsevalta kuntosalilta. Kahden pienen lapsen äiti ottaa liikuntaa aikaan pienistä hetkistä ja kirjoittaa Fit Fat Mama -blogia, jossa kertoo muun muassa aktiivisesta arjestaan.

– Käyn kuntosalilla tavallisesti neljä kertaa viikossa. Joinain päivinä menen vain juoksumatolle, joinain kertoina teen taas muuta treeniä, se vähän vaihtelee, Tiina kertoo.

– En treenaa tavoitteellisesti, joten se ei ole niin justiinsa, vaan voin mennä fiiliksen mukaan.

Tiina pyrkii tuomaan päiviinsä liikunnallisia hetkiä aina kun pystyy:

– Aina tilanteen salliessa poljen pyörällä töihin. Työmatka on suuntaansa viisi kilometriä, joten päivän aikana tulee tuolloin poljettua kymmenisen kilometriä.

Tiina liikkuu myös näyttääkseen lapsilleen esimerkkiä.

Tiina aloitti hiljattain uudelleen lapsuudessa ja nuoruudessa tutuksi tulleen ratsastusharrastuksen.

– En pidä kuntosalilla käyntiä harrastuksena, se kuuluu rutiineihini ja on pikemminkin osa arkea. Ratsastus on eri asia, se tuntuu oikeasti harrastukselta, omalta ajalta.

Tiinan esikoinen on viisivuotias, kuopus taas alle kahden. Lapsiperheen arkeen mahtuu siis vilinää ja vilskettä, eikä omaa aikaa ole yltäkylläisesti. Tiina kuitenkin löytää aikaa kuntonsa ylläpitämiseen.

Ajanhallintaa helpottaa, että kuntoilu työpäivän aikana on Tiinalle mahdollista. Mahdollisuudesta päästä kuntosalille työpäivän aikana kelpaa olla kiitollinen, Tiina iloitsee. Jos tällaista mahdollisuutta ei olisi, Tiina todennäköisesti osaisi nipistää aikaa muualta:

– Lyhyetkin treenit ovat tärkeitä. Moni ehkä käyttää tekosyynä sitä, ettei voi liikkua, koska ei ole aikaa, mutta oikeastihan pienetkin hetket riittävät, Tiina muistuttaa.

– Pienikin treeni on hyvä treeni ja jokainen liikuttu minuutti on kotiin päin. Ei kannata siis asettaa itselleen liian isoja tavoitteita.

Tiina saattaakin kotonaan pistää Youtubesta pyörimään treenivideon. Lasten kanssa leikkipuistossa ollessaan hän joko puuhaa lastensa mukana tai treenaa samalla kun katsoo pienokaistensa perään.

– Etten vaan istua möllötä penkillä! Samalla näytän lapsille esimerkkiä siitä, että liikunta kuuluu elämään ja nimenomaan osaksi arkea.

Tiina povaa, että liikuntaharrastukset muuttuvat, kun lapset saavat lisää ikää.

Tiina muistelee, että nuorempana hän liikkui ulkonäkökeskeisistä syistä.

– Toki edelleen haluan, että omat vaatteet tuntuvat hyvältä päällä, hän kertoo.

Nyt Tiina hakee liikunnalta kuitenkin myös henkistä hyvinvointia. Se on auttaa jaksamaan, ja onnistumisen kokemukset tuovat hyvän fiiliksen.

– Ja jos esimerkiksi lähden koiran kanssa metsälenkille, se auttaa samalla myös rauhoittumaan.

Lapset kasvavat nopeammin kuin uskoisikaan. Kuinka Tiina uskoo, että hänen liikuntarutiininsa tulevat muuttumaan, kun lapset saavat lisää ikää ja äiti lisää omaa aikaa?

– Haluaisin aloittaa joskus jonkun aktiivisemman lajin. Crossfit on yksi sellainen, joka kiinnostaisi, Tiina pohtii.

– Kyllähän silloin olisi helpompaa harrastaa, kun ei tarvitsisi miettiä, missä vuorossa mies on ja milloin lapset pitää hakea päiväkodista. Sitten kun lapset ovat isompia, niin haluan ottaa enemmän aikaa itselleni.

Toistaiseksi pienet liikunnalliset hetket arjen keskellä riittävät kuitenkin vallan hyvin.

iltalehden artikkelin kirjoittaja Noora Vilen

Jutusta poiketen en ihan joka arkipäivä pyöräile töihin, riippuen miten kiire tulee aamulla haha :D. Kiire tulee silloin jos miun pitää viedä lapset päiväkotiin ennen töitä ja mikäli aamu ei mene niinkuin strömsössä. Jos aikataulu menee nappiin niin vien heidät pyöräkärryllä hoitoon.

Oli mielenkiintoista osallistua juttuun ja toimittaja kertoi tuon todella hyvin. Haastattelu toteutettiin puhelimitse ja sain kirjallisen version ennen julkaisua sähköpostiini.

Tiivistettynä; liikun todella paljon lasten ehdoilla tässä elämäntilanteessa. Kuntosalilla käyn työpäivän aikana, se ei ole sekuntiakaan pois lasten luota. Ratsastustunnilla käyn n. 2-viikon välein ja sen lisäksi heppastelen n. kerran viikossa kuvassa näkyvällä hevosella. Siellä tallilla joko kummatkin lapset on ollut mukana tai sitten pelkkä Taapero esikoisen ollessa esikoulussa. Youtubetreenejä teen kotona ihan silloinkin kun lapset on sisällä myös. He välillä osallistuvat, välillä vähän härväävän ja välillä jumppa pitää ehkä keskeyttää hetkeksi. Koen tärkeänä sen, että lapseni näkee liikuntaa ihan siinä perusarjessa. Matalan kynnyksen treeniä, oli se sitten leikkipuistossa askellusta hiekkalaatikolle tai sitten youtubejumppaa kotona olkkarissa.

Miten sinä sovitat treenin arkeesi?

Lue myös

5-minuutin tehokas treeni leikkipuistossa

Äitiys -tekosyy lihavuuteen?

SEURAA MAMAA
Facebookissa / Instagramissa

Kommentit (4)
  1. Tosi hyvin tehty juttu👌 mua jäi vaan vaivaamaan,miksi tuolla välissä lukee yhtäkkiä kahdesti Tuomas Parviainen?
    Kiinnostaisi myös ratsastus-aiheiset postaukset ihan tunneiltakin,mitä teitte,menikö omasta mielestä hyvin/huonosti ym perusjuttua,edes välillä? 🙂

    1. Huomasin iteki ne,kuvan ottajan nimi siis,otin pois :D.

      Joo voin toki tehdä joskus koulutunnilta,meen itseasiassa lauantaina taas niin voisin postata siitä :)!

  2. Oi kiva! Mitä taapero puuhaa sinun ratsastaessa?

    Tuli mieleen että kirjoittaisitko joskus painosta, kehon kuvasta ja ulkonäköpaineista? Onko sinulla millainen itsetunto?

    1. Jos käyn kouluratsastustunnilla on Miina isänsä kanssa kotona, mutta kuvassa näkyvällä Olivia-hepalla jos käyn heppailemassa niin miun kaveri on ollut tallilla yhtä aikaa ja viihdyttää Miinaa sen aikaa :). Edellisen kerran oltiin koko perhe tallilla joten silloin mies oli lasten kanssa. Miina on sitten päässyt myös ratsastamaan :).

      Noista aiheista olen kirjoittanut vuosien varrella varmastikin, mutta voisin pitkästä aikaa kirjoittaa. Pähkinänkuoressa itsetuntoni ei ole mikään hirmu hyvä aina ja vertaan välillä itseäni muihin liikaa ulkonäöllisesti. Sekin riippuu kyllä vähän omasta mielialasta ja päivästä; joskus oon todellakin ihan jees-fiiliksillä itsestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *