Fit Fat Mama
Fit Fat Mama

HELVETIN HERKUNHIMO!

Tiedättekö ne ihmistyypit joille riittää herkutteluun 100g karkkia ja joille tulee paha olo yhden suklaapatukan jälkeen?  Tai ne joilla se makeanhimo lähtee parin päivän jälkeen veke? Mie en todellakaan ole niitä ihmisiä.

Pienestä pitäen ruoka on maistunut ja paljon. Yläasteen kotsan tunnilla minä olin se roskasankko joka veti jämät jos muut ei jaksanu. Teininä vedin suklaalevitettä suoraan lusikalla purkista ja aamupalaksi suklaamuroja sokerillisessa banaanijogurtissa. Olin ystäväni kanssa yläasteella Mc Donaldsissa työharjoittelussa ja syötiin isoimmat hampparit, isoimmat ranskalaiset, isoin juoma ja jälkkäriksi jätski ja se upposi vielä aika helposti. Seuraavana päivänä mäkkärin työntekijä tokaisi ”söit eilen kuulemma aika paljon” -joo. ”siis söitkö sie sen kaiken” -joo ”siis ihan kaiken?!” -niin!

Siskoni sanoo aina, kun sanoo sanan SUKLAA, niin Tiinan silmät alkaa säihkimään. Eikä se varmasti ole kaukana totuudesta. Siinäpä muutama ruokakokemukseni, joten uskotte varmaan ettei minulle se tarkka linja ole aina niin helppoa.

Kuukauden herkuttomuuden jälkeen ote on meinaan lipsunut ja pahasti. Kun antaa pikkusormen se vie koko käden, niin tälläkin kertaa. On niin naurettavaa, kun tiedän miten teoriassa pitäisi toimia, mutta en silti tee niin. ”Vältä napostelua, syö tasaisin väliajoin, juo paljon vettä”. Totta maar niitä ohjeita noudatan arkisin, mutta auta armias kun tulee viikonloppu. Sitten ote heltiää niin heeeelvetisti. Kaikenlisäksi toleranssini on niin iso. Voisin vetää litran jätskipaketin tuosta vaan, keksejä ja karkkia päälle sekä ehkä pari palaa suklaata. Sairasta. Miulla on varmaan joku venyvä maha. Miettikää, olen kaikenlisäksi taskukokoinen 157cm pituinen tyllerö –mihin hemmetin mahaan mie edes saan kaiken sen paskan ahdettua?

Liikunnasta olen saanut iloa ja pidettyä homman balanssissa, salitreenit on säilyneet mukana ja nautin lenkkeilystä. Mutta se herkuttelu. Perkele.

IMG_3264

Kumpi on sinulle vaikeampaa: liikunnan vai herkuttelun pitäminen balanssissa? Muita herkkulipsureita?

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Äänestä blogia Indiedays Blog Awards LIFIE-osiossa ja osallistu arvontaan.

Kommentit (24)

  1. Elinah

    Mulla löi kans hiuka yli tossa viime kuun aikana 😀 Nyt sit ilman mitään sen suurempaa päätöstäkään, herkut on jääny pois. Ja niin uskomattomalta ku se kuulostaa siirto herkuttomuuteen on käyny tosi hyvin. Päätin jossain vaiheessa, et ite en osta, mutta jos jossain on tarjolla voin syödä. Eihä se siis sillo pitäny, mut nyt pitää! Vaikka nälkäisenä tänäänki tuli kauppaan sännättyä, ei herkut tullu ees mieleen. Kuukaus sitte oli toisin 😀 Kai se tuo mieli ja kroppa tekee päätöksen iha tiedostamatta. Ja asiaa auttaa se, et kaapit ammottaa herkku tyhjyyttään 🙂

    1. Tiina / Fit Fat Mama

      Hyvä Elina! Monellahan on itseasiassa silleen, että jos päättää ”en saa syödä” niin tekee mieli kahta kauheammin. Sit jos antaa luvan, niin ei välttämättä edes herkuttele niin paljon :D. Meilläkin on kaapit ilman herkkuja, en ymmärrä sellasta ”herkkukaappi” systeemii kun me syödään aina kaikki heti pois 😀

    2. Miia

      Kuulostaa ihan liian tutulta! Teini- ikään asti pystyi vetämään ihan mitä vaan eikä näkynyt missään. Sitten rupesikin ja vähän liiankin kanssa. Urheilin toki koko ajan ja edelleen, mutta se herkuttomuus ei onnistu. Sieltä osin repsottaa ja pahasti:D Suklaalevy menee hetkessä, eihän siinä ehdi edes nauttia! Ja niin, en todella ymmärrä kuka edes saa ostettua vain 100g irtokarkkia… Nimittäin itsellä tulee aina vahingossakin se puoli kiloa, APUA 😀

      1. Tiina / Fit Fat Mama

        Joo miullakin on ikääntymisen myötä (iha ku mikää mummeli vielläkää oisin mut enivei) muuttunu kropan suhtautuminen herkkuihin. Ennen riitti se, että olin viikon tarkemmalla linjalla ja hups -sinnee meni pari kiloa. Ei menekään enää niin helposti :c. Joo, mie en ole varmaan ikinä ostanu vaan 100g -pikemminki just puol kiloa 😀

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *