Entä jos uupumus iskee uudelleen?

Oli alkuvuosi 2016 kun homma alkoi kaatua päälle. Päätyö ja kaksi sivutyötä. Ahdistus, stressi, liika tekeminen ja suorittaminen vei minut burn outiin ja paloin loppuun. Poltin kynttilää molemmista päistä sekä vielä vähän keskeltä.

Kotona ahdisti olla, töissä ahdisti olla ja kaikki oli ankeaa. Kroppa alkoi näyttää fyysisillä oireilla, että NYT akka jarruta. Aikaisemmin hyvässä kunnossa oleva iho alkoi huonontua ja kasvot oli täynnä patteja, hiukset alkoi lähtemään ja syke nousi pienestäkin fyysisestä suorituksesta. Roudasin kahvakuulaa leikkipuistoon ja muutaman vedon jälkeen olin ihan puhki.

Fyysiset oireet muuttui myös paniikkikohtauksiksi. Se oli viimeistään kropan hätähuuto, että NYT jarruta.

Jätin toisen sivutyöni jälleenmyyjänä sekä vaihdoin blogin kaksplussan portaalibloggaajasta FitFashionille takaisin. Vähensin blogipostauksien julkaisemisen määrää 3 viikossa. Rupesin lukemaan kirjoja liian somettamisen sijaan.

Nyt kun olen palannut päivätyöhön, välillä päässäni on pelko: entä jos uupumus palaa takaisin?

 

Ne hetket kun kävelen juoksumatolla ruokatunnin aikana ja näpytän samalla postausta puhelimella, tuo tavallaan ihanaa fiilistä. Vitsit; pystyn kaikkeen ja palikoiden yhteen laittaminen on vaan ajanhallinta kysymys. Välillä kuitenkin pelottaa, että rupeaako multitaskaaminen kuormittamaan liikaa?

Päivätyö jossa palvellaan asiakkaita, työpäivän jälkeen palvellaan lapsia ja sitten jossain välissä miestäkin pitää huomioida ettei tipahdeta ihan kämppiksiksi. Pitää olla aktiivinen instagramissa, koska muuten seuraajat ei huomaa uusia kuvia ja pitäisi yrittää kirjoittaa monipuolista matskua blogiin. Ystäviäkin on ihana nähdä ja ainiin se paskaläjä kuten kodiksi kutsutaan pitäisi joskus siivota.

Vaikka burn outista on aikaa jo melkein 3-vuotta, muistan sen fiiliksen niin elävästi vieläkin. Tunne siitä, kun Teho-Tiinalta loppui patterit kesken ja oli pakko hiljentää.

Loppuun palamisen jälkeen olen yrittänyt opetella huomaamaan sen tunteen, kun alkaa mennä yli. Liika sosiaalinen media tuo välillä ahdistusta ja voimattomuutta. Välillä tulee huono omatunto vaikka siitä, jos en lärpättele instastoryyn usein. Huonosta omasta tunnosta tulee kuitenkin tyhmä fiilis; se on vain osa miun elämää, ei pääasia sitä.

On tärkeää tunnistaa omat voimavarat ja tehdä asioita sen verran, että ne antaa enemmän kuin ottaa. Toivon, että jatkossakin osaan lukea tunnetilojani enkä tipahtaisi uupumukseen enää uudelleen.

 

Olisi mielenkiintoista tietää teiltä muilta jotka olette joskus palaneet loppuun, uusiko uupumus? Vai opettiko kokemus sen verran että tilanne ei eskaloitunut siihen pisteeseen enää uudelleen?

 

Lue myös

 

Kun virta loppuu

Uupumuksesta toipuminen : kirjoittaminen

Koska HALUAN

 

SEURAA MAMAA

Facebookissa / Instagramissa

Kommentit (4)
  1. Tsemppiä sulle. Ole armollinen ihanalle itsellesi 🌸

    1. Kiitos Jenni <3 Yritän olla, vaikka välillä vaikeaa se on

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *