Entä jos syy onkin ADD?

Kello oli jo puoli yksitoista, mutta olin vieläkin yökkärissä. Olohuone oli pommin jäljiltä, keittiössä astiat siellä täällä ja bongailin taas jälleen tavaroita sieltä, missä niiden ei olisi pitänyt olla. Miten voi olla niin vaikeaa olla siisti?! Miksi muille arkipäivän asiat tuntuu olevan pala kakkua ja miulle se on välillä kuin perkele tarpoisi tervassa.

Lapsena olin ihan ”normaali”, saatoin jumittaa miulle mieluisiin juttuihin todella intensiivisesti kuten vaikka lukemaan. Silloin en kuullut enkä nähnyt mitään. Tavarat oli kuitenkin usein hukassa ja kirjaston kirjat myöhässä.

Jossain vaiheessa, olisikohan ollut yläkoulussa tai amiksessa monet rupesi kyselemään ”onko siulla joku ad/hd?” Kälätin, pälätin ja sairastin joidenkin mielestä kroonista puheripulia. Pari vuotta sitten kävin psykologin tutkimusselvittelyssä joka sisälsi kaksi tapaamista ja isän haastattelun puhelimitse. Tehtiin Pai persoonallisuuden arviointia varten sekä tarkkaavaisuustehtäviä.

”Viitteitä ADHD-oireistoon löytyy” Vuorovaikutuksessa on motorisesti levoton. Puhe on runsasta ja paikoin poukkoilevaa. ” Ote psykologin kirjoittamasta sairauskertomuksesta.

Tuon jälkeen kävin erikoislääkärin kanssa juttelemassa, joka sanoi kuitenkin että ADHD potilailla keskittymisongelmia on jo lapsena. Työterveyslääkärin kautta miulle diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö johon määrättiin ylläpitävä lääke. Kyseinen lääke auttoi paljon keskittymisongelmaan – ADHD potilailla se lääke kuulemma vain lisää levottomuutta, joten se oli myös merkittävä tekijä tuohon ahdistuneisuushäiriö juttuun.

Mutta. Vaikka syön edelleen lääkettä pienellä annoksella, niin se ei ole missään vaiheessa vienyt läheskään kaikkia arkipäivän ongelmia…kävin lukemassa artikkelin jossa ADD oireita oli nämä:

1. Alisuoriutumisen tunne. Menestyksestä huolimatta voi olla tunne siitä, ettei pysty hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Jatkuva vitkastelu ja aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen aiheuttaa ahdistusta, ja aloittamista pitää lykätä. Lykkääminen taas lisää ahdistusta. Tekemisen aloittaminen on vaikeaa, etenkin jos se liittyy epämieluisaan aiheeseen.

3. Taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken kaiken. Ajatusten harhailu ei ole tahallista ja liittyy myös taipumukseen ylikeskittyä niihin asioihin, jotka taas kiinnostavat.

4. Taipumus sanoa, mitä mieleen juolahtaa riippumatta siitä, onko hetki oikea.

5. Puutteellinen kyky arvioida omaa toimintaa. ADD-ihmiset eivät hahmota tarkasti, miten heidän käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin.

6. Loputon huolestuneisuus. Taipumus etsimällä etsiä huolen aiheita ja toisaalta olla piittaamatta todellisista vaaroista.

7. Vaikeus toimia arjessa järjestelmällisesti. Jokapäiväiset asiat voivat kaatua päälle, kun kukaan muu, kuten koulu tai vanhemmat, ei ole hoitamassa niitä.

Olisi jotenkin ihanaa tietää etten ole laiska, tyhmä ja saamaton ihan vaan kun olen Tiina vaan. Sille olisi joku syy oikeasti. Ihmiset on erilaisia tottakai ja tykkään monesta omasta piirteestäni kuten sosiaalisuudesta jne, mutta välillä mietin olisiko elämä jotenkin helpompaa toisenlaisena. Jos pystyisin olemaan sellainen saakelin fengshui lalalaa rauhallinen, järjestelmällinen ja kaikki olisi niin tiptop että terve. Vai onko kaikki vaan osa miun temperamenttia? Entä jos syy onkin ADD miksi olen tälläinen? Haluan laittaa asiaa eteenpäin ja selvittää tämän.

 

Onko siulla aikuisiän ADD? Tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja kärsit noista samoista jutuista?

 

Lue myös:

Diagnoosi

Elämä ahdistuneisuushäiriön kanssa

Voi kun itsestänsä lomaa ottaa voisi

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Kommentit (15)
  1. Noi kaikki sopis itseenikin vaikkei mulla tota ookaam diagnosoitu😅

    1. Samoin! 😀

    2. Tiina / Fit Fat Mama
      4.10.2018, 20:48

      Heh kiva etten oo ainoa joka samaistuu noihin :D. Tai siis en tietty ainoa, mutta että ruudun silkin puolella muita jotka samaistuu (:

  2. Sinua tuntematta tai asiaa muutenkaan kommentoimatta voin antaa ainakin vertaistukea. Jos kello oli puoli yksitoista aamupäivällä, on enemmän kuin normaalia seisoa yöpuvussa keskellä kaaosta. Jos kello läheni jo puoltayötä ja siinä kaaoksessa pohdit, joitko jo aamukahvin vai et, niin kai sekin on vielä ihan tavallista!

    Minäkin olen kotona vauvan kanssa ja samalla vielä koitan ahkerasti opiskella. Vanhempi lapseni on jo kouluikäinen. Meillä on koti monesti kuin hävityksen kauhistus ja olen oppinut pikkuhiljaa hyväksymään sen. Jos vaikka vanhempi lapsi on koulussa ja vauva nukkuu, niin useimmiten käytän sen ajan kouluhommien tekoon. Tai sitten välillä vaan huilaan. Kaikkea ei ehdi yhden päivän aikana tekemään, jolloin jotain pitää jättää tekemättä.

    Haluan kymmenen vuoden päästä muistella ihan muita juttuja kuin ”Mutta kylläpä meillä olikin siistiä!” Kaikella aikansa, ehkä meillä jo kymmenen vuoden päästä pysyy tavarat järjestyksessä.

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      4.10.2018, 20:50

      Kiitos vertaistuesta Sanja <3! Joo todellakaan siisteys ei ole tärkeintä vauva-vuodessa(kaan) ja silloin jos Miina nukkuu unia ja esikoinen on kotona, keskityn häneen ja leikin. Sitten jos sattuu olemaan esikoinen poissa ja vauva nukkuu, en todellakaan siivoa silloin :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *