Anna miun olla rauhassa!

Vaikka olen luonteeltani erittäin sosiaalinen, puhelias räpättäjä, niin välillä huudan pään sisällä ”anna miun olla rauhassa”!

Kun on parisuhteessa ja perheessä on myös lapsia, on ollut pakko opetella olemaan epäitsekäs. Ei voi tietenkään toimia niin, miten juuri itse haluaisi. Vaan pitää miettiä miljoona muuta muuttujaa; mies, miehen työvuorot, lasten päiväkoti, lasten tarpeet ynnä mitä muuta.

Itsenäistyin varhain. Isäni teki vuorotöitä ja olin aika pienestä pitäen yksin kotona. Se ei koskaan pelottanut, pikemminkin oli kivaa saada olla ihan yksin omassa rauhassa. Muistan aina kun yläkouluikäisenä piti ajaa nurmikko ja soitin kiukuspäissäni mökillä olleelle isälleni etten saa ruohonleikkuria millään käyntiin. Iskä ajoi saman päivän aikana kotiin, kun alkuperäinen suunnitelma oli että saan olla yksin kotona. Ai että minua ärsytti silloin kun en saanutkaan olla yksin kotona.

Yksinolo oli mahdollista senkin takia, koska minulla on vain yksi sisko joka on 13-vuotta vanhempi. Ei ollut pikkusisaruksia härväämässä ympärillä, vaan sain olla tavallaan ainoana lapsena, koska siskoni muutti pois kotoa kun olin alakoulussa. Vai olikohan peräti ennen sitä.

Muistan sen fiiliksen kun muutin ensimmäiseen omaan 21-neliöiseen vuokra-asuntoon. Mikä vapaus! Ei kukaan komentamassa, ei valittamassa eikä määräämässä yhtään mistään. Sain päättää itse kaikki. Mitä söin, join, milloin menin nukkumaan, minne menin ja milloin tulin.

Lähtökohdat epäitsekkääseen ajatteluun sekä parisuhde että perhe-elämässä oli -ja on edelleen siinä mielessäkin opettelemista, koska omat lähtökohtani oli hyvin itsenäiset elämään. Ehkä tilanne olisi erilainen jos miulla olisi ollut vaikka pikku-sisaruksia tai jos en olisi viihtynyt jo pienenä yksin kotona. Kuka tietää.

Itsekästä tai ei, välillä tätä perhe-arkea eläessä on ikävä tuota vapautta ja kun sai päättää itse kaikesta kaiken. Sai olla itsekäs ilman, että joku syyllisti siitä. Tuntuu nimittäin, että monesti varsinkin Äitejä katsotaan kieroon mikäli kehtaa edes tälläistä sanoa ääneen.

En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä elämää 21-neliössä yksin elävään sinkku-Tiinaan, mutta varsinkin niinä päivinä kun omaa aikaa on ollut paskahuussin verran, huvittaa huutaa ”ANTAKAA MIUN OLLA RAUHASSA”.

Omaa itseään pitää antaa töissä asiakkaille ja kotona lapsille sekä miehelle. Sen lisäksi some ja blogi. Välillä vaan tulee niin fiilis, että haluan olla hiljaisessa huoneessa ihan yksin. Eikä kukaan vaadi, komenna, käske, pyydä tai odota yhtään mitään.

Nyt kun kirjoitan tätä on juuri sellainen hetki. En jaksa katsoa puhelinta, en halua puhua hetkeen miehelle enkä kenellekään. Näpytän tätä kirjoitusta, katson jakson omaa sarjaani ja sen jälkeen jaksan ehkä olla jotain muutakin.

 

Muita Äitejä jotka samaistuu tähän? Tai muita joille epäitsekkyys on ollut asia jota on pitänyt opetella tietyllä tapaa?

 

Lue myös

Itsenäinen vai Itsekäs

Äidin omaa aikaa yli 3-tuntia

 

SEURAA MAMAA
Facebookissa / Instagramissa

Kommentit (4)
  1. Samaistun!
    Olen ollut nyt kaksi vuotta äiti, ja vaikka äitiys ja lapsi on aina ollut ehdoton toiveeni elämässä, niin silti sitä joskus haikailee aikaa ennen lasta. Tai jos nyt ei ihan haikaile, niin kaiholla muistelee. Väsyneinä päivinä sitten iskee juurikin tuo ”antakaa mun olla rauhassa omien ajatusteni kanssa” – fiilis.
    Tätä postausta lukiessa mietin, oletko koskaan kirjoittanut postausta siitä, tunnetko riittämättömyyttä ja missä hetkissä niitä tunnet, jos tunnet. Ylipäänsä miten käsittelet sellaiset hetket, jollon ei jaksaisi olla lapselle läsnä, vaikka kuinka haluaisi. Mikäli sellaisia hetkiä siis on. Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi näistä 🙂

    1. Kiva että samaistut ja just noina väsyneinä hetkinä on se pahin fiilis :)!
      Oon varmasti jonkun postauksen sisällä kertonut riittämättömyyden tunteesta jollain tasolla ,mutta en ihan omassa postauksessaan –
      kiitos aiheesta, voin tuosta kirjoittaa 🙂

  2. Ihana paita! Mistä olet sen ostanut?

    1. Kiitos Julia, tykkään iteki kovasti 🙂 Se on kirppislöytö 2e:lla ja hm:ltä alunperin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *