ÄITI AUTA!

Olin lapseni ja kummipoikani kanssa leikkipuistossa. Huomasin lapsen joka kiikkui apaattisena kännykkä kädessään. Samaan aikaan hänen Äitinsä istui puiston penkillä ystävänsä kanssa ja kummatkin räpläsivät samalla kannettavaa tietokonetta. Juoksentelin Aku 4-veen perässä samalla vahtien mitä oma lapseni puuhailee. Sivusilmällä katsoin samalla jatkuuko kanssapuistoilijoiden meininki samana.

Pojat laski kilpaa liukumäkeä, kikattelivat leikkien eri puolella puistoa. Tyttö jatkoi puhelimen räpläämistä potkien samalla maata. Lapsi nousi ja lähti etenemään kohti kiipeilytelinettä. Hän leikki siinä hetken, kunnes meni ihan ylhäälle ja huomasi ettei osaa laskeutua pois. ”Äitiii tuu auttamaan”. ”Äitiii!”. Ja Äiti jatkoi tietokoneensa naputtelua. ”Äitiiiii tuu jo, en mie uskalla!”. Nainen nosti katseensa koneelta. ”Kyllä sie osaat, nosta vaan se jalka taakse ja tuu alas!” ja hän jatkoi kaverinsa kanssa juttelua, pyytäen samalla toista lastaan auttamaan.

Uskomatonta. Jos lapsi, olkoon sitten 1, 3, tai vaikka kuten esimerkkilapsi n. 10-vuotias pyytää vanhempiensa APUA ja läsnäoloa -sitä todellakin pitää hänelle antaa!

TP5D4280

TP5D4286

TP5D4221

TP5D4223

 

En ole aina itsekään ollut mikään pyhimys, vauvavuoden aikana puhelin eksyi liiankin paljon käteen, mutta lapsi menee silti AINA ensisijalla. Kun lapsi pyytää apua, sitä annetaan. Kun lapsi pyytää leikkimään, leikitään.

Äitinä -ja ihmisenä muutenkin olen aikamoinen höperö ja nautin ihan hemmetisti siitä, kun lapseni on nyt siinä iässä että hänen kanssaan voi leikkiä ja tehdä muutakin kuin koomata lattialla lukien kirjoja. Osallistun, riehun, juoksen, liu’un liukumäkeä, leikin kivillä ”lisää kukkakaalia nam” -leikkiä. Heittäydyn välittämättä siitä näytänkö tai kuulostanko typerältä. Jos lapseni haluaa leikkiä ihhahhaata keskellä puistoa, me leikitään. Jos lapseni haluaa vielä viidennenkymmenennen kerran tehdä Äidilleen leikisti nakkeja hiekasta, miehän syön leikisti ne nakit. Ja jos lapsi pyytää apua, totta kai häntä autan!

Mielipiteitä?

Vanhemmat. Osallistukaa. Jättäisitkö tietokoneesi kotia ja sen sijaan nautit lapsesi seurasta?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Kommentit (12)
  1. Pakko kommentoida. Tein ihan samanlaisia havaintoja kesällä kun kierrettiin vähän ympäri suomea leikkipuistossa.Saattoi olla,että jos HYVÄ säkä kävi,niin jopa neljä äitiä n.20 oli ilman puhelinta tai läppäriä. Ja pelottavinta oli kattoa n.2v tyttöä joka kulki ja meni ihan yksikseen pitkin puistoa. Pelastin kyseisen lapsen esim. Meidän pojan keinun alta!!!jotenkin kamalaa kattoa kun lapset innoissaan haluais näyttää osaamistaan niin vanhemmat on nenät kiinni ruuduissa. Tätäkö se nykyään on,puistossa käynti??!!

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      17.11.2015, 20:49

      Noin pienen, 2-veen kanssa varsinkin pitäisi olla tarkkana ettei käy mitään! Huh, hyvä että sie sentään katsoit hänen peräänsä! 🙂 Vaikka itsekin olen aikamoinen puhelinnarkki, niin puistoilu on puistoilua, ei tietokoneen tai luurin katsomista. Yleensä jumppailen tai riehun Eetun mukana muuten vaan, puhelinta sen verran että saatan ottaa pari kuvaa instaa varten jos sitäkään.

  2. Samaa mieltä. Vähän aikaa sitten kirjoitin aiheesta. Äidit kännykät kädessä hiekkalaatikolla. .. Mut joo, myös heittäytyminen tärkeää ja olla läsnä, auttaa ja leikkiä. Meidän pravuuri on pyörällä ajaessa huutaa jihuuuuuu ihan täysillä ja tyttö 2v on keksinyt että huudetaan ”potta”. Ja niinhän me huudetaan, äiti myös.
    T. ihmejatavis.blogspot.fi

    1. Tiina / Fit Fat Mama
      19.11.2015, 21:32

      Hihi kuulostaa hauskalta leikiltä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *