Oma lapsi vituttaa välillä ja se on OK

Oma lapsi vituttaa välillä ja se on ihan OK. Huomasin kun bloggaaja Shitty is the new black kertoi avoimesti Yle akuutin artikkelissa että, vauva välillä vituttaa ja hän sai siitä kuulemma hirmuisen paskamyrskyn aikaan.

Mukana oli mm. kommentteja miksi sitten teit lapsia jos pitää valittaa yms. 

Itsekin olen monta kertaa kertonut julkisesti niistä vanhemmuuden sudenkuopista  ja omalla kohdallani olen saanut enemmän vertaistukea kuin sitä arvostelua ja juuri niin sen pitäisikin olla!

Kun olen kysynyt seuraajilta mistä asioista he kokevat huonoa omaatuntoa vanhemmuudessa ei tullut mieleenikään arvostella heitä niin sanottujen huonojen juttujen takia tai pyöritellä silmiä vastauksilla. Vaan päinvastoin; kiittää avoimuudesta ja rehellisyydestä.

Mediassa annetaan monesta asiasta liiankin ruusuista kuvaa ja se kun joku uskaltaa poiketa polulta ja kertoa myös elämän vaikeuksista ; oikea reagointi ei ole hyökkäys. Miksi rehellisyydestä pitäisi rokottaa?

Lapsiarki on muutakin kuin ruusuilla tanssimista, mutta se on myös muutakin kuin vittuuntumista.  Arki on täynnä hyviä ja huonoja tunteita ja noista kummastakin pitää pystyä puhumaan avoimesti. Ilman pelkoa siitä, että jonkun mielestä on huono Äiti mikäli sanoo ääneen pottuuntuvan omista lapsistaan välillä.

Ei ole ihmekään jos monella voi olla hankalaa pyytää apua jos he ajattelevat että saavat kokea arvosteluja heikkouden myöntämisen jälkeen.

Meidän esikoinen rupesi nukkumaan säännöllisesti kokonaisia öitä vasta vajaa 6-vuotiaana. Toinen lapsi joka on 2-vuotias ei todellakaan nuku kokonaisia öitä ja hänellä on ihan jäätävä Äiti-äiti vaihe päällä. Luettiin iltasatu ja miehen piti jäädä lapsia nukuttamaan. Taapero huusi ja raivosi ”Isi mene pois, Äiti tullee”. Menin kiltisti huoneeseen pötköttämään ja odottamaan pienen unta. Makasin yhteensä puoli-toista-v*tun-tuntia lastenhuoneen lattialla. Voin kertoa, että siinä vaiheessa päässä ei leijaileet perhoset ja fengshui omaa lasta kohtaan vaan taisin kiroilla ”hitto sitten kun miulla on pikkujoulut niin oon Tiina vaan eikä kukaan sano miulle Äiti äiti koko päivään perkele”. 

Kun lapsi vihdoin nukahti ja tuli yöllä viereen, nuuskutin neidin päätä ja annoin pusun. Tätä se just on: kumpiakin tunteita. Ja sitä, että vaikka välillä omaan lapseen kypsyykin : Se ei vähennä tippaakaan rakkautta lastaan kohtaan.

Ärsyyntyminen, suuttuminen ja v*ttuuntuminen -Se on inhimillisyyttä. Enkä voi ymmärtää miksi jotkut arvostelevat Äitejä rehellisyydesta ja avoimuudesta.

Mitäs teit lapsia jos ne ärsyttää” – miun pää kiehuu! Sanooko ihmiset henkilölle joka vaikka valittaa ”ärsyttää mennä töihin blaa blaa blaa” että mitäs hankit työpaikan? Ehkä hieman radikaali esimerkki, mutta jotenkin tuntuu että lapsiperheiden pitäisi kaikinpuolin olla hiljaa koko yhteiskunnassa. Lapsia pitää tehdä, ei liikaa, niistä ei saa lähteä ääntä ja ei varmasti saa valittaa mistään koska veronmaksajathan maksaa kotiäitien kotona olon. Lähti ehkä hieman aiheesta, mutta ottaa vaan päähän se, että Äitien pitäisi olla olevinaan jotain yli-ihmisiä eikä saisi sanoa poikkipuolista sanaa omista pilteistään.

Te, jotka lauotte fiksuja kommentteja ”mitäs hankit lapsia”, jospa pitäisit seuraavalla kerralla pääsi kiinni ja arvostelun sijaan kysy vaikka voinko auttaa jotenkin, laita tsemppiviesti tai ole vaikka hiljaa. Annetaan Äitienkin tuntea tunteita laidasta laitaan, koska kuten kerrottu ja jokainen vanhempi tietää: ärsyyntymisestä huolimatta ne omat lapset on maailman rakkaimpia.

 

Lue myös

Lapsiperheen hyviä hetkiä x 8

Avautuminen kahden lapsen arjesta

Tämän viikon parhaat palat

Vauva-aika oli välillä perseestä

 

SEURAA MAMAA
Facebookissa / Instagramissa

Kommentit (2)
  1. Tuntuu, että nykyään teet niin tai näin niin jollain urpolla on siihen jotain sanomista. Tuo on hyvä ohje, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin voi olla kommentoimatta tai sanomatta mitään, mutta tuntuu, että ihmiset eivät vaan tajua tehdä niin. Empatiaa toisia ihmisiä kohtaan ei ole ja oma mielipide pitää kertoa vaikka voisi välillä pitää vaan päänsä kiinni.

  2. Voi miten raikkaan rehellinen puheenvuoro! Kiitos <3 Mullakin on kaksi huonosti nukkuvaa / nukkunutta lasta, toinen on nyt (7-vuotiaan) alkanut nukkua kunnolla, toinen herättää edelleen 4-vuotiaana joka yö. Oon kypsä ja väsynyt ja vittuuntunut – MUTTA joka yö, kun se pieni pörröinen nalle kömpii viereen, käperrytään sylikkäin ja suukotan pientä nenää ja rakastan niiiiiiiin paljon <3 Tämmöstä tää on 🙂 Yks ystävä sanoi ihanasti; ne jotka ymmärtää, ne ymmärtää ja ne jotka ei ymmärrä, niillä ei oo mitään väliä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *