Coaching Kira
Coaching Kira

Miten menee ranskikseni kanssa?

Jos sulle olis koiran terveys ja hyvä elämä oikeasti tärkeitä, et olis tuota rotua katsonut alkuunkaan.
*
Toivottavasti jatkossa äänestät jaloillasi ja olet ottamatta näitä piloille jalostettuja rotuja. Niin itsekin tein. Niin pitkään kun on kysyntää, on tarjontaa.
*
Pakko minullakin sanoa siitä, että miksei jo ihmiset herää tuohon eläinrääkkäykseen. Onko se joidenkin mielestä normaalia että luontokappale on heti nuin pienestä alkaen niin sairas? Nuo rodut, lähes kaikki bulldogit, sekä muutkin terveen näköiset mutta erittäin jalostetut koirat ovat vaan niin niin niin väärin. Kyllähän niissä on varmasti niitä positiivisia puolia, ranskikset ovat erittäin ihania luonteeltaan mutta niin on monet muutkin rodut jotka ovat terveitä.
*
Toivon, että jatkossa jos olet hankkimassa uutta koiraa miettisit kaksi kertaa rotuvalintaa. Ja jaksamisia tuon asian kanssa.

Nämä ovat kommentteja, joita näkee hyvin usein ranskiksiin liittyvissä keskusteluissa. Kyseiset lainaukset ovat kommentteja erääseen aikaisempaan kirjoitukseeni, jossa kerroin miksi päätin luopua uudesta perhetulokkaasta. Kakkaa tuli tiukemminkin niskaan, mutta siitä olin tietoinen ennen kirjoitukseni julkaisemista. Aihe kun nostattaa tunteita pintaan ja aihe oli sellainen, jota ulkopuolisen on helppo kommentoida ”viisaampana”.

Bosse, mun ensimmäinen koirani ja ranskikseni ikinä, täyttää tänään 1 vuotta. Mamman pikku sintti on jo iso poika! <3 Sen kunniaksi halusin jakaa hieman omia ranskanbulldoggikokemuksiani mennä vuodelta.

ranskanbulldog

ranskanbulldog

Olen jonkin verran tietoinen siitä, miten Silas nykyään voi (nykyistä nimeä en tiedä 🙂 ). Koira voi nykyään hyvin. Hän elää perheessä, joka on tietoinen hänen haasteistaan ja tietävät miten toimia koiran kanssa. Silaksesta on tullut reipas koira, saanut kuullemma hienosti massaa eikä enää menetä tasapainoaan ravistellessaan päätään.

Toistaiseksi voi siis sanoa, että tein oikean päätöksen olla saattamatta koiraa sateenkaarisilloille. Hänellä oli, kuin olikin edellytykset vielä elinvoimaiseen koiran elämään.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä.

Tuet jo sillä eläinrääkkäystä että ostat näiden rotujen edustajia. Ja n yt laitoit vielä sairaan pennun kiertoon!!?
Häpeä oikeasti.. todella itsekästä.

Tämän tyyppisiin kommentteihin haluan muuten sanoa sen, että koiran ottaminen ja omistaminen on aina itsekästä. Ihminen ottaa koiran erinäisistä syistä, mutta kun mutustelet tunteen taustalla olevaa tarvetta, niin kyllä. Se on itsekäs tarve. Halu olla tarvittu, halu rakastaa ja saada pyyteetöntä rakkautta, halu saada seuraa yksinäisyyteen, halu puuhastella kaikkia kivoja juttuja, halu ottaa perhekoira ja kasvattaa lapsille vastuunottoa, mitä ikinä.

Eli kyllä. Meistä jokainen koiranomistaja on ajatellut itsekkäästi ottaessaan koiran. Sitä paitsi ihminen on itsekäs olento. Siitä ei aina vain tarvitsisi tehdä niin isoa numeroa. 😉

ranskanbulldog
Kuva: Laura Laukka <3

Tässä tulee myös yksi asian ydin, onneksi kommenteissa oli myös rakentavaa ja tietoon perustuvaa kommentointia:

Ranskiksella luotettavat selkä-ja lonkkakuvat saa vasta 2 vuotiaana, lähes 90% ranskiksista omaa samanlaisen selän kun Silaksella mutta suurin osa ei oireile elinaikanaan. Valitettavasti puhdas selkäistä ranskista ei ole, mutta oireettomia on.

Näin juuri. En voinut/halunnut odottaa kahta vuotta. Täytyy myös koko Silas-touhussa nimittäin muistaa se, että minulla oli entuudestaan jo yksi (terve) koira. Minun piti miettiä myös Bossea ja tehdä ratkaisu siinä hetkessä. Ei ole oikein, että Bosse joutuu kärsimään siitä, että toinen koira ei voi tai suostu tekemään pitkiä lenkkejä, istuu pylly betonissa vain.

Leikkimistä piti vahtia, sillä verrattain toinen oli lihasmörssäri ja toinen pieni ja hintelä. Bosse on erittäin aktiivinen koira ja haluan, että hän pääsee elämään täyttä elämää.

ranskanbulldog

ranskanbulldog
Bosse 1v. Kuva Ilkka Ruuska

MITEN ON MENNYT SAIRAAN RODUN KANSSA?

Niin mielettömän hyvin! Tää koira on aivan unelma! Mutkaton, ei hauku, rähise, kahinoi tai arkaile. On utelias jokaisesta asiasta ja ihmisestä, aina mukana. Touhukas ja totteleva. Ei perinteinen jästijääräpää, vaan oikeasti tottelee. Ei tuhoa huonekaluja, oppi sisäsiistiksi erittäin nopeasti. Rakastaa lapsia ja leikkiä.

Koiraan on investoitu myös todella paljon aikaa. Ollaan Bossen kanssa käyty pentu-uinneissa (sikahyvin meni – kaverilla on sen verran pitkä kaula, että on varsinainen vesipeto 😀 ), pentukurssilla ja pentutokossa. Bosse on kaksi kertaa eläissään ollut 7 tuntia yksin, muutoin pidän huolen siitä, että hänellä on tsäännsit käydä ulkona pissalla ja hänellä on seuraa.

ranskanbulldog
Bosse 7-viikkoisena. <3
ranskanbulldog
Kun käytiin hakemassa Bossea istuin puoli tuntia kasvattajan luona soffalla ja pidin koiraa sylissäni. <3 Priceless.

Bosse on ollut megaterve. Hengitystiet on tutkittu ja ne ovat loistokunnossa. Bosse on ns. sporttimallin ranskis: pitkä kuono ja pitkä selkä, kroppa on mu0odoltaan formula-auto. Mielenkiintoisinta tässä häseltäjässä on se, että hyppii tajuttoman korkealle ja korkealta. Vahva, kuin fan. 😀

Bosse on lähtökohtaisesti tosi vahvarakenteinen. Käytiin eilen vuosirokotuksessa ja painoksi mitattiin 15,3 kg. Paljonkohan nousis penkistä?! 😀

Toki on ollut perusflunssaa ja pentuna vatsa sekaisin parikin kertaa. Toistaiseksi ei ole havaittu ruoka-aineallergioita.

Bossen äidin selkäkuvat tulivat vähän aikaa sitten, ja oddsit terveelle elämälle ovat todella hyvät. Silmätkin pysyvät päässä eivätkä ne ole ulkonevat pallot.

Kyllä siis ”sairas rotu” voi voida hyvinkin. Mutta tarkkana saa olla. Ei tätä ihan hetkessä tätä koiran hankintaa tehdä. On aina otettava selvää ja varmistettava, että ottaa luotettavalta kasvattajalta. Jälkiviisaana sanoisin, että suosi suomalaista. Helpottaa ensinnäkin asiointia kasvattajan kanssa ja toisekseen toiminta on läpinäkyvämpää. Tarkista aina rekisteritiedot ja koiran sukupuu. Kysele referenssejä.

Itse mietin seitsemän vuotta koiran hankintaa, ja hommasin vasta kun aika koiralle oli satavarma.

Olen ollut todella tyytyväinen kasvattajaan (Kennel Bullavenue). Kati on aivan ihana! Rento, vastaa kysymyksiin nopeasti eikä fanaattinen kaikenmaailman asioiden suhteen. Suhtautuu rennosti ja ammattitaidolla.

ranskanbulldog
Kuva: Laura Laukka

ranskanbulldog

KOIRANOMISTAJA: OLETHAN SEPPÄ SYNTYESSÄSI!

Mielenkiintoisinta on ollut seurata nyt jo yli vuoden erilaisia koira- ja lemmikkieläinpalstoja. Omaksi suosikikseni noussut Facebook on tässä taattu. Kun joku avaa jossain ryhmässä ketjun kysyen koiran hankkimiseen, terveyteen tai akuuttiin hätätilanteeseen liittyvän kysymyksen ei mene montaakaan kommenttia, kun joku vastaa tyylillä ”et sitten viitsinyt ottaa ENNEN koiran hankintaa tätä selville?”.

”Tiesit rodun haasteista ja NYT täällä niitä itket ja ihmettelet”. ”Kyllä minä katsoisin tässä tilanteessa nyt vähän peiliin, että olisiko tähän pitänyt heti reagoida, nyt nopsakkaan soita ell!!” (ell = eläinlääkärin lisensiaatin tutkinnon suorittanut)

”Nämä pitäisi olla selvillä ja ENNEN, kuin pentu tulee” ja mitä vielä…näitähän riittää, ystävät!

Harmittaa ihan vietävästi, etteivät ihmiset kerta kaikkiaan viitsi kommunikoida. Miksei ulosantia voi vähän muokata tai edes miettiä uudestaan, ennen kuin kommentin julkaisee?

Enkä tarkoita sitä, että pitää alkaa runoilemaan kaunopuhetta tai lisäämään ”Sir” tai ”Madam” -liitteitä kommenttien loppuun höystettynä hymiöillä ja yksisarvisilla.

Puhun nyt ihan peruskunnioituksesta toista ihmistä kohtaan. Todellakin joskus on peiliin katsomisen paikka tuolla keskusteluryhmissä siitä, että onko se kommunikointi nyt ihan ystävällisellä tasolla. Kismittää välillä niin vietävästi, miksei me vaan voida olla ystävällisiä muita ihmisiä kohtaan, VAIKKA JOKIN ASIA MENISI MEILLÄ ITSELLÄMME TUNTEISIIN.

Vastaavanlainen koirakommentointi on mielenkiintoista myös siksi, että jollain viissiin meidän koiranomistajien todella odotetaan olevan valmiita koiranomistajia heti, kun päätös koiran hankkimisesta on koskaan edes syntynyt. Matkan varrella ei saisi oppia ja opiskella: pitäisi osata asiat jo entuudestaan tai sillä kuuluisalla maalaisjärjellä. Tietenkin olisi ideaali! Mutta jos ihminen kysyy apua vaikka omaan hätätilanteeseensa jossain keskusteluryhmässä, niin onko se joukkolynkkaus nyt se paras apu? Vai voisiko ihan vain keskittyä siihen avun tarjoamiseen?

…tai ehkä olla kommentoimatta, jos ei tuo keskusteluun mitään arvoa?

Kysymykseni kuuluukin: voiko KUKAAN olla seppä syntyessään?

Eräs ystäväni ja rakas ohjaajakollegani, nykyään kahden lapsen äiti, sanoi aikoinaan ensimmäisen lapsen synnyttyään: ”ei näihin tietsä ole olemassa ohjekirjaa”. Sama homma koirien kanssa: kaikki ne ovat yksilöitä ja aika näyttää mitä eteen tulee.

Nautitaan lemmikkieläinajoistamme, ystävät! Ja vastauksena erääseen ylläolevista kommenteista: jatkossa, jos olen hankkimassa uutta koiraa, niin olen todella miettinyt rotuvalintaa. Valintani on ehdottomasti ranskanbulldog. <3

Aurinkoista viikonloppua peepsit!
x Kipa

PS: Onnea rakas Bosse 1 v.! Tsekkaa myös Bossen insta: @bosse_the_frenchbulldog !

Edit.
Julkaisin tekstini Facebookissa muutamassa ryhmässä. Eipä kestänyt kauaa, kuin ”kannustavat” kommentit mm. koirani kuonosta, terveydestä ja liiallisesta terveydestä iloitsemisesta teilattiin. Tätä juuri tarkoitan. Se vaan joillakin tuppaa olemaan todella vaikeaa pystyä a) a olemaan kommentoimatta negatiiviseen sävyyn ja b) olla aidosti iloinen toisen ihmisen puolesta. Harmillista. Toisaalta jokainen hoitaa oman tonttinsa itse.

FITNESMALLI 2018 FINALISTI:

Fitnessmalli 2018 – miksi hain kisaan?

Casting – Finalistien tuuletukset

Fitnessmalli 2018 – finaalin ensimmäinen päivä

Foodin – jyväskyläläinen perheyritys

coachingkira
Fitnessmalli 2018 finalisti #2

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

Kommentit (38)

  1. Milla

    En vain millään voi ymmärtää, miksi kukaan hankkii sairasta koirarotua, kun todennäköisyydet saada terve koira ovat korkeammat muilla roduilla. Onko se sitten jotain todennäköisyyksien ymmärtämättömyyttä vai pelkkää itsekkyyttä. Toki sairaan koirarodun yksittäinen koira voi olla terve (tai niin terve, ettei omistaja huomaa mitään), mutta riski saada sairas koira on korkea, kuten olet itsekin huomannut.

    1. kira

      Mikä takaa, että mikään koira pysyy terveenä? Näitä ei vaan yksinkertaisesti voi tietää. Mikä takaa sen, että ihminen ei sairastu? Mistä me tiedämme, milloin elämä meistä jättää ja millä mallilla?

      Vai voisimmeko vain ajatella tekevämme parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla, joita meillä on?

      1. Nn

        Juuri näin.

        1. karre

          Niin eihän niistä voi ikinä tietää, mikä vaan koira tai ihminen voi kuolla hetkenä minä hyvänsä, mutta et ole kertaakaan vastannut siihen kysymykseen, että miksi oli pakko saada juuri tämän rotu omaksi koiraksi?

          ”Vai voisimmeko vain ajatella tekevämme parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla, joita meillä on?”
          Jos 7 vuotta mietit koiran ottamista ja tietoa ja taitoa varmasti oli, niin miksi päädyit yhteen sairaimmista roduista? Kuulisin tähän mielelläni vastauksen.

          1. Kipa

            Koska halusin koiran, joka on menossa mukana ja osallistuva. Seurallinen. Tykkää lapsista eikä ärähtele ohikulkijoille. Omaa itseluottamusta ja luonnetta. Sopii kerrostaloon niin kooltaan, kuin käytökseltään.

            Ranskiksista sellainen, jolla vaikuttaa olevan oddseja hyvälle elämälle.

            Siksi päädyin ottamaan Bossen.

            x Kipa

          2. Milla

            Eli et ymmärrä todennäköisyyksiä. Kyllä, toisenkin koirarodun yksilö voi tulla sairaaksi, mutta pienemmällä todennäköisyydellä kuin ylijalostetetun rodun yksilö. Jos sinun on vaikeaa ymmärtää koirien kohdalla todennäkäisyyksiä, keksin toisen esimerkin: ehkäisymenetelmän A teho on 99% ja ehkäisymenetelmän B 30%. Valitsisitko silti menetelmän B, koska ”eihän A:kaan takaa ettei tule raskaaksi”?

            1. kira

              Kyllä, ymmärrän todennäköisyyksiä. Kiitos kommentistasi!

            2. Mervi

              Ei ihan verrannollista kun kuitenkin jalostettujen rotujen kohdalla riskit on todella suuret. Verrannollista sitten kun aletaan jalostaa ihmisalkioita.

          3. Annukka

            Kukaan ei voi taata, että mikään koira pysyy terveenä – mutta jos olet miettinyt koiran ottamista 7 vuotta, lienet ollut tietoinen siitä, että ranskiksen ottaessaan mahdollisuudet saada sairas ovat huikeasti suuremmat kuin tylsemmän näköisen koirarodun kanssa.

            Hieman tekopyhää on jeesustella, että ”koskaanhan ei voi tietää” – kun tässä tapauksessa rodun ongelmat ovat olleet sinullakin erittäin hyvin selvillä. Myöntäisit vain, että otit tietoisen riskin siitä, että koirasi on suurella todennäköisyydellä sairas.

            Lisäksi tuet ostorahoillasi sellaisen rodun jalostusta, jossa epäterve rakenne tuottaa jatkuvasti Silaksen kaltaisia sairaita yksilöitä. Miksi ihmeessä?

            Tästä huolimatta, toivotaan että jäljelle jäänyt ranskiksesi saisi olla jatkossakin terve – mutta noin nuoren ranskiksen kanssa on hieman vastuutonta hehkuttaa terveydestä, kun suuri osa ongelmista ilmenee vasta myöhemmin.

            1. Kipa

              Tietenkin otin riskin! En tietääkseni ole sanonut, että uhkuen satavarmuutta olen hankkinut koiran ja oletan juuri tämän olevan 100% terve läpi omani ja hänen elämänsä. Jossain, jossa näin sanoin osottanet minulle kyseisen lauseen.

              Onko sinulla Annukka koiraa? Mikä rotu? Sinulla varmasti on itselläsi koira, sillä muutoin on todella tekopyhää tulla kommentoimaan koirattomana ihmisenä koiranomistajien elämää.

              Ja oma koirasi oletettavasti on ja on aina ollut 100% terve, josta olet ollut tietoinen jo ennen, kuin koirasi hankit?

              x Kipa

            Vastaa

            Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *