Coaching Kira
Coaching Kira

Onko mulla herkkupäivää?

Kaupallinen yhteistyö: Midsona Finland Oy

KUN HERKKUPÄIVÄNI MENIVÄT ÖVERIKSI

Usein tulee juteltua siellä täällä ja valmennuksissa herkkupäivistä. Lähinnä herkkupäivissä jutututtaa se, että tarvitaanko niitä? Totaaliherkkulakko + namipäivä kerta viikkoon vai joka päivä jotain pientä?

Lisäksi usein kiinnostaa millä itse herkuttelen, kun herkuttelen ja onko mulla herkkupäivää.

Olipa kerran aika, jolloin minullakin oli herkkupäivä. Olin tällöin 19-23 vee.

Kerta viikkoon, yleensä perjantai tai lauantai. Se oli aikaa, jolloin olin _todella_ tarkka syömisistäni: jokainen suupala laskettiin ja syömiset vastasivat täysin ellei selkeästi allekin kulutusta.

Suomeksi söin aivan liian vähän ja liikuin siihen nähden liikaa. Ja se näkyi: en voi sanoa olleeni hoikka. Olin näivettynyt. Tunnustinko sen itselleni tuolloin ääneen? No en. Ajattelin olevani hyvinkin hyvässä kunnossa.

Tarvitsinko namipäivää? Mielestäni silloin kyllä: sain energiaa tankattua taas viikon varalle.

Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä tunnistan itsessäni myös paljon valmennettaviani: kun viikon ainoa namipäivä vihdoin koitti tuli vedettyä ihan ämpäritolkulla. Määrissä ei ollut tolkkua. Vielä vähemmän siinä oli terveyttä. Herkkupäivä oli ikään kuin palkinto tiukasti vedetystä viikosta.

Kaikkea yltiömakeaa saattoi mennä roppakaupalla ja tottakai siitä syntyi morkkis. Puhumattakaan fyysisestä pahasta olosta. Tai siitä, että hommassa olisi ollut minkään sortin balanssi.

Nykyään minulla ei ole herkkupäivää, vaan otteeni on hyvin salliva.
Itseasiassa joka päivä minulla voi mennä pieni määrä makeaa. Se toimii itselleni paremmin,
kuin totaalikieltäytyminen tai dieettiajattelu.

herkkupäivä
Uusin tulokas kaapissani: Friggsin luomu maissikakut, joissa on päällä tummaa suklaata ja merisuolaa (tumma suklaa 55%: kaakaomassa, ruokosokeri, kaakaovoi; maissi). Joskus tuntuu ihanalta miettiä kalorien sijaan herkuissaan myös sitä, että ne ovat luomua ja tehty luonnollisista raaka-aineista. <3

KANNATTAAKO HERKKULAKKO?

En ole totaalikieltojen ja kieltäytymisten puolesta puhuja ja meitä valmentajiakin on varmasti moneen eri koulukuntaan. Itselläni valmennuksissa kantaakin kaikkein eniten oma kokemukseni totaalikieltäytymisistä: jos sanon ”älä mieti punaista”, niin varmana mietit. 🙂 Harvoin totaalikieltäytyminen on toiminut.

Miksi?

Koska hyvin usein herkuton elämä tuntuu ennemminkin rangaistukselta: sinulta otetaan jotain pois, mistä et kokonaan halua luopua. Herkuttelu kun saattaa liittyä olennaisesti itsensä hemmotteluun, omaan aikaan ja rentoutumiseen. Kuka nyt näistä haluaisi luopua?

Siksi en mielellään myöskään puhu lakoista, sillä nimenomaan kannattaa miettiä mitä saat tilalle.

Kun vähennät tai vaihdat liialliset herkut johonkin muuhun,
niin mitä saat tilalle: energiaa? Hyvää, kevyttä tai terveellisempää oloa?
Kapeamman vyötärön? Tyytyväisyyttä itseesi? Jne.

herkkupäivä

Jos tunnustaudut sokerihiireksi ja sokerihimot tuntuvat jo suoranaiselta riippuvuudelta, niin sinulle on hyvä tieto se, että psykologisten tutkimusten mukaan sokeririippuvuudesta kokonaan eroon pääseminen vie henkilöstä riippuen 1–6 viikkoa.

Eli totta kai! Mikäli koet, että sinulle itsellesi sokeripitoisista ruoista tai herkuista pitäytyminen toimii ja sitä vaaditaan, niin go for it! Ja jos taas koet, että haluat vähän herkkuja pitkin viikkoa eikä totaalilakko toimi, niin pysy sitkeästi sillä kaistalla.

Sinä tiedät, mikä itsellesi toimii. <3

herkkupäivä
Toinen uusi tulokas on Friggsin luomu maissikakku maitosuklaalla (maitosuklaa 55%: ruokosokeri, kaakaovoi, täysmaitojauhe, kaakaomassa; maissi). Toimii äkkisältään makeanhimoon hienosti eikä kertapaukuksi tuo niin paljon energiaa (60 kcal/kpl).

TOP-3 VINKIT HERKKUSUULLE

 1. Herkkuhullu, pohdi syitä:
Meneekö mielestäsi herkuttelu överiksi vai pysyykö homma maltillisena. Jos herkkuja menee paljon ja jatkuvasti, niin pohdi miksi. Skippaatko aterioita tai syötkö liian heppoisasti? Juotko liian vähän nestettä? Oletko nukkunut huonosti, väsyttääkö sinua? Mitä herkuttelu sinulle edustaa (omaa aikaa, rentoutta, jotain muuta)?

2. Tee suotuisia valintoja pitkin viikkoa:
Usein herkutteluun liittyy huono omatunto ja joskus huono omatunto saa meidät jopa syömään lisää. Homma saattaa karata käsistä. Pyri tekemään suotuisia valintoja pitkin viikkoa: onko jotain, jossa voisit hieman nipistää: esimerkiksi annos-, pakkauskoko tai raaka-aineet?

Ihmisen mieli on mielenkiintoinen. Kun korvaat jotain todella epäterveellistä yhtä maittavalla, mutta astetta terveellisemmällä, niin siitä ei tule peikkoa. Eli punaista ei tule ajateltua. Siksi voi olla hyvä ajatus miettiä esimerkiksi luomuvaihtoehtoja. Laadukkaat raaka-aineet vähentävät mahdollista morkkista ja siten sinulle ei tule painetta syödä yli tarpeen tai pahaan oloon. <3

herkkupäivä

 3. Älä ruodi itseäsi:
Ehdottomasti top-3 vinkkeihini kuuluu itsensä ruotimisen lopettaminen ja se, että on ookoo syödä herkkuja. Et ole huono ihminen, jos syöt välillä herkkuja. On ookoo, että sinulla on herkkupäivä tai päiviä, jolloin koneeseen menee makeaa.

Rento suhtautuminen ruokailuihin tuottaa pitkällä aikavälillä palkitsevampaa hedelmää. Ruokailuissa kannattaa säilyttää rentous: ruoka ei ole rangaistus eikä se ole palkinto. Hyvältä se saa silti tuntua. #inhimillinenote

Kun ruokavaliostasi 80 prosenttia on niin sanotusti kunnossa, niin sinne mahtuu heittämällä 20 prosentin verran jotain herkkua.

Mitä sinä sanoisit, oletko 80-20 -koulukuntaa vai enemmän on/off? Kommentoi alle!

Rentoa viikonlopun odotusta kaikille,
x Kipa

Edellinen kirjoitukseni:

Miten jätin ruokien punnitsemisen?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

arvostus

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

Kommentit (2)

  1. aktiivinen lukija, laiska kommentoija

    Mä oon nyt ollut karkkilakossa reilut puolisen vuotta, koska mulla on juuri karkkiin ja suklaaseen reilusti muita herkkuja huonompi suhtautuminen. Muita herkkuja oon kyllä syönyt aina välillä, mutta morkkis niistäkin on kamala. Enää morkkista ei sentään tule ylimääräisestä mandariinista niinkuin pahimpina sokeripelkoaikoina. En tiedä miten fiksua lakkoilu ylipäätään on syömishäiriöstä toipuvalle, viimeksi kun olin sokerilakossa se johtikin kunnon alamäkeen pitkästä aikaa. Toki mulla tää toipuminen alkoi jo kuusi vuotta sitten, joten voi olla etten ikinä saa tervettä suhtautumista herkkuihin. Sinänsä voin kyllä paremmin, kun en mieti karkkia koko aikaa. Oikeasti uskon kohtuuteen, mutta mulla karkkien kohdalla kohtuutta ei vaan tunnu olevan :/

    • kira

      Moikka! Ja ihanaa, kun kommentoit – kiitos siitä. ☺

      Varmasti menee hieman aikaa siinä, että oppii päästämään sokerikammosta irti. Erotyosesti syömishäiriössä ja siitä toipuessa jotkin ajatukset vain ovat niin syvään juurtuneita, että niiden muuttaminen vie aikaa. Olin itsekin aivan järkähtämätön sokerilakoissani: omenan syöminen sai minut ajattelemaan, että nyt epäonnistuin.

      Kai sitä jossain vaiheessa vain väsyi siihen ajatteluun, että vähän kaikkea pitäisi varoa. Tiedätkö? Tilalle tuli enemmän sellaista ”hällä väliä” mentaliteettia ja jossain vaiheessa alkoi nähdä myös hedelmät (tai muut terveellisemmät sokerit) mahdollisuutena edistää monipuolista ruokavaliota ja siten kropan hyvinvointia. Paljonhan siinä ajatustyötä sai tehdä.

      Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti pikkuhiljaa löydät kohtuuden omalla kohdallasi ja voit luottaa siihen, että lakkoklla ei tarvitse. ♥️♥️

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.