Coaching Kira
Coaching Kira

Miksi piti luopua uudesta koiranpennusta?

 MIKÄ VOI MENNÄ VIKAAN?

Sain todella paljon yhteydenottoja mailitse, Facessa ja kännyyn siitä, mikä uuden koiranpentutulokkaan kanssa meni vikaan.

Aluksi en halunnut asiasta kauheasti puhua – viime viikko kun oli todella kivulias. On kamalaa miettiä vaihtoehtoja siitä, millä keinoilla koirasta luopua. En olisi koskaan koiranomistajana kuvitellut olevani tilanteessa, jossa pohdin päästääkö koiranpentu kivuistaan ikuisesti vai mitä tehdä. 🙁

Moni kysyi minulta eikö Bosse ja Silas tullut toimeen keskenään. Kyllä tuli. Nää kaks oli, kuin paita ja peppu. Bossesta tuli vähän kuin Silaksen isoveli, vaikka on kuukauden nuorempi. Bosse painaa 12,2 kiloa ja Silas painoi 7,3 kg kun tuli. 😀

koiraelämää
Nää kaks pallopyllyä. <3 Bosse ja Silas.

Minulta kysyttiin myös eikö Silas sopeutunut. Sopeutui hienosti. Pikkuviikari oli utelias seikkailija. Tuli meidän mukana metsään. Seurasi kaikkialle. Eniten Silas rakasti olla sylissä. <3

koiraelämää
Silas oli aina kaikessa messissä. 🙂

Mikä sitten meni vikaan?

Ilkeintä koko jutussa oli se, että kasvattajan kanssa olimme totaalisen eri mieltä ensinnäkin koiran onnellisuudesta ja elämänlaadusta. Toisekseen meillä on hyvin erilainen kasvatusideologia. Itse luotan erikoiseläinkääkäriin ja röntgenkuviin. Kasvattaja ja hänen apurinsa taas eivät – he olivat röntgenkuvien perusteella sitä mieltä, että koiralla ei ole kipuja ja epämuodostuneet selän (Silaksen tapauksessa rintanikamat) nikamat kuuluvat asiaan.

Minusta ei riitä perusteluksi se, että ”millään tämän rodun koiralla ei ole terve selkä”. Joo, ehkä ei 100-prosenttisesti, kun ei oma ihmisselkänikään sitä ole. Varmaan sekin lajikohtainen juttu ( 😉 ), mutta pointti onkin aiheutuuko koiralle kroonista kipua.

Silaksella on siis epämuotoiset 6.-13. rintanikamat, lonkkavika (reisiluun päät kasvaneet ulos lonkkamaljakoista), koukkuhäntä sekä oikean takajalan patellaluksaatio (tosin aste 1).

koiraelämää
Bosse ja Silas <3

Silas joutuu syömään lopun elämäänsä kipulääkkeitä krooniseen kipuun. Sekään ei takaa laadukasta koiraelämää: rajut leikit on jätettävä pois. Tämä sulkee mm. koirapuistot. Portaita ei saa kulkea ylös eikä alas ja koiran lääkityksen kanssa on oltava tarkkana.

Nyt reilu viikko jälkeenpäin pystyn puhumaan asiasta itkemättä ja tuntematta pettymystä tai jopa vihaa. On niin väärin, että viaton ja niin uskomattoman söötti luontokappale joutui tämän kaiken keskelle. Koen olleeni pattitilanteessa: kasvattaja konkreettisesti kielsi minua antamasta kipulääkkeitä (ne tuhoavat koiran maksan) eikä koiraa saanut päästää sateenkaarisillalle.

Ainoa vaihtoehtoni oli jättäytyä koko oudosta kuviosta pois – halusin olla omille arvoilleni uskollinen. Peruutin kaupat. Olotilaani helpotti hieman viime perjantainen puhelu toiselta lääkäriltä. Pyysimme toista mielipidettä kuvista. Eläinlääkäri vastasi suoraan, että olen tehnyt oikean päätöksen. Hänkään ei ottaisi tällaista koiraa.

Kirpaisi se silti. Silas on aivan ihana. <3

koiraelämää
Kiitos, kun kävit elämässäni pikkumies. <3

Koska halusin tarjota uudelle tulokkaalle parhaimmat mahdolliset lähtökohdat hyvään elämään vein hänet yleiseen terveystarkastukseen. Varmistaakseni, että hänellä on kaikki hyvin. Siitä tämä koko touhu sitten lopulta lähti. Olen todella onnellinen, että kävin varmuudeksi eläinlääkärissä. Aina kannattaa huolehtia koirasta ja hänen terveydestään, ystävät hyvät.

Toki lopputulos ei ollut se, mitä toivoin. Mutta myöhemmin tämä kaikki olisi kirpaissut vielä enemmän. Inhottavinta oli kuulla kasvattajalta, että hänen mielestään koira oli terve ja elinvoimainen pentu, kun hän lähti luoksemme ja minä tein hänestä ramman.

Erittäin ilkeästi sanottu. Tein varmasti aivan kaikkeni, että Silaksella oli hyvä.

 OPPIMISKOHTIA

Toisaalta opin keissistä todella paljon. Nyt kun olen käsitellyt asiaa ja saanut itsekin etäisyyttä tähän kaikkeen korostan, kuinka tärkeää on tarkkaan ottaa selvää koiran terveyden tilasta. Ei riitä, että kasvattaja vakuuttaa kaikkien rokotuksien, madotuksien, sirujen, papereiden ja ihan minkä tahansa koiralla olevan kunnossa.

Kannattaa aina mennä katsomaan pentua itse ja toteamaan, että kaikki vaikuttaa hyvältä. Joskin emme koskaan voi varmaksi tietää, mitä pinnan alla kytee. Ei ihmistenkään kohdalla. Itseasiassa jo koiran ottaminen on tietoinen riski siitä, että saatat saada siipeesi. Luopuminen tai toisen kivun katsominen vierestä ei koskaan tunnu hyvältä eikä siihen koskaan voi tottua.

Lisäksi haluan myös muistuttaa koiraa harkitsevaa siitä, kuinka tärkeää on että tutustut erittäin hyvin kasvattajaan ja hänen arvomaailmaansa. Mätsääkö se omaasi? Miten hoidatte asiat, kun teille tulee erimielisyyksiä?

En vain voinut tietää. Kaikki muut pentueen koirat ovat terveitä, heidän omistajiin olen ollut yhteydessä. Aina sekään ei tietenkään takaa sitä, että juuri sinun kultasi on terve. Olen onnellinen kuitenkin muiden pentueen omistajien puolesta, sillä uskon koko pentueen olevan tajuttoman herttainen, kiltti ja utelias – aivan, kuin Silas on.

Silas on isosuuri sielu niin pienessä koiran ruumiissa, että ikävä on kova ja tulee aina olemaan.

Noni. Nyt mua taas itkettää. Mutta yhä kiitollisena siitä, että sain silitellä ja hoitaa Silasta edes viikon. <3

Olet aina sydämessäni,
x Kipa

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Murehtiminen | Tee murehtimisesta ystäväsi

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

Kommentit (49)

  1. Joku

    Mikä siinä on, että noita sairaita lyttykuonorotuja on vaan pakko silti ottaa? Jos sulle olis koiran terveys ja hyvä elämä oikeasti tärkeitä, et olis tuota rotua katsonut alkuunkaan.

    • kira

      Joku, mielenkiintoinen näkemys. 👍 Mukavaa joulun odotusta! ❤️

  2. Henna

    Toivotaan ettei kasvattaja myy tätä pentua eteenpäin terveenä?? Laita ihmeessä nimi jakoon!

  3. Hilla

    Teit oikein, kun kirjoitit täällä blogissa avoimesti asiasta. Kirjoitus on myös jaettuna suositussa Facebookin Koirat-ryhmässä ja on saanut lukuisia kommentteja. Toivottavasti jatkossa äänestät jaloillasi ja olet ottamatta näitä piloille jalostettuja rotuja. Niin itsekin tein. Niin pitkään kun on kysyntää, on tarjontaa.

    • kira

      Moikka Hilla!

      Kiitos. ❤️ Jaoin itse kirjoitukseni kyseisessä ryhmässä – lähinnä purkaakseni omia ajatuksiani ja fiiliksiäni. En halua syyttää ketään, vaan ennemminkin kyse on näkemyseroista. Kasvattaja varmasti uskoo itse toimivansa oikein – ja minä taas omassa maailmassani oikein. ❤️

  4. Minski

    ❤️ Nyt alkaa itkettäää ❤️ Onneksi sain tavata Silaksen sen yhden kerran. Ihana tapaus, ihan niinkuin Bossekin ❤️

    • kira

      Ihan mahtava tapaus kyllä! 😍❤️ Kiitos, kun tulit moikkaamaan 😘😘😘

  5. mmm

    Peruit kaupat ja luovutit koiran takaisin kasvattajalle? En haluaisi olla ilkeä, mutta minun mielestä sinä vain paransit oman omatuntosi tuolla tavalla – koira raukka kärsii ihan yhtä paljon, olipa se kasvattajalla tai sinulla. Pahimmassa tapauksessa koira myydään eteenpäin terveenä.
    Minua ainakin piinaisi oman rakkaan koiran kohtalo joka ikinen päivä, jos antaisin sen pois tuollaisten vikojen takia. Käytösongelmat on asia erikseen, niihin toinen koti voi tuoda avun. Mutta toinen koti ei paranna niitä synnynnäisiä elämänlaatuun vaikuttavia vikoja.
    Jos koiralla on oikeasti kipuja eikä elämä ole elämisen arvoista, on sen oikeus päästä sateenkaarisillalle kivuistaan. Jos koira pystyy elämään vikojen kanssa, tarjoaisin sille itse niin täysipainoisen elämän kuin vain suinkin pystyisin.

    • kira

      Vastauksessasi on yksi haaste ”mmm”. Puhut oman tunnetilasi ja omien linssiesi kautta tietämättä mitään minun omastatunnostani tai minun tunteistani sekä vähätellen minun tunteitani.

      Hienoa, että tarjoaisit koirallesi niin täysipainoisen elämän kuin vain suinkin pystyisit. ❤️

      Mukavaa joulun odotusta!

    • Jonna

      Itse olen kyllä tässä samaa mieltä nimimerkin mmm kanssa. Eihän tässä koiralle nyt hyvin käynyt. Todennäköisesti entistä huonommin. Jos olisit aidosti halunnut koiralle hyvää olisit taistellut sille lopetuksen, jotta olisi päässyt eroon kivuistaan. Ei me lukijat tietenkään voida tietää sun tunteita siellä, mutta kovin kummallinen käsitys on myötätunnosta, jos tällainen sitä on…

    • kira

      Mikään ei ole helpompaa, kuin tilanteesta täysin ulkopuolisena kertoa mikä olisi oikein ja mikä väärin. Niitä neuvoja riittää kyllä ja jos ei ole samassa tilanteessa ollut on aika haastava sanoa miten oikeasti itse toimisi. Believe me – ei ole aivan helppo rasti.

      Yhtälailla koira voi olla myös kivuton, mistä tiedät ettei ole? Entä jos se on kivuton ja lopetat kivuttoman koiran turhaan? Jos kasvattaja sanoo sinulle, että on katsonut viiden eri asiantuntijan kuvat ja heidän kaikkien mielestä koira on kivuton?

      Entä jos itse katsoisit joka päivä rakasta koiraasi ja miettisit, että ihana koira, mutta elämänlaatu on huono? Jos sitä sattuukin jokaisella askeleella? Et uskalla paijata sitä, koska sitä voi sattua?

      Mutta entä jos ei satu. Mitäs jos oletkin väärässä? Valvot miettien, että mikä olisi paras ratkaisu.

      On niin helppoa olla tilanteen ulkopuolella.

      Olet oikeassa: meillä taitaa olla erilainen käsitys myötätunnosta. Mutta se ei tarkoita, että kumpikaan meistä olisi väärässä tai oikeassa.

      Hyvää joulun odotusta.

    • Jonna

      Ja nytkö sinä et valvo miettien mitä piittaamaton kasvattaja pennun kanssa tekee? En todellakaan väitä lemmikin lopettamispäätöksen olevan helppo. Se mikä mua kummastuttaa on se että päädyt ratkaisuun jättää sen muiden huoleksi. Ja se on musta aivan käsittämätöntä. Ei lemmikkejä palauteta niinku sohvia sen takia et niissä on puutteita. Itsellä ei olisi tullut mielenkään palauttaa omaa kissaa takaisin kasvattajalle kun eläinlääkärissä löydettiin kudosvika, joka kiristää kissan lonkkia ja saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa sen kävelykykyyn. Kun itse lemmikkiäni seurailen ja käytän kontrollikäynneissä, niin tiedän että kissasta pidetään huoli. Jos olisin vian takia antanut kisun eteenpäin en ikinä tietäisi piittaako uusi omistaja edes.

    • kira

      Mistä tiedät, mitä päässäni liikkuu juuri nyt?

      Mitä mielessäsi olisi kissasi lopettamisen suhteen silloin, jos erikoiseläinlääkäri sanoo sinulle, että voi myös olla ettei kipuja tällä hetkellä ole?

      Hienoa, kun käytät lemmikkiäsi kontrollikäynneillä.

      Hyvää joulun odotusta,
      Kipa

    • Jonna

      Tottakai sitä päätöstä miettisi eikä se olisi helppo. Edelleen en edes väitä sen olevan helppoa. Mutta itse en päätyisi tuollaiseen ratkaisuun, että annan lemmikin pois. Kun kerran olen lemmikin huolehdittavakseni ottanut, kannan myös siitä vastuun. Ja osa tätä vastuuta on myös se, että eläimen kärsiessä sinä itse lemmikin omistajana päästät sen kivuistaan. Ja mä uskon että sen kyllä tunnistaa onko omalla lemmikillä kipuja vai ei.

  6. Sanni

    Hyvä että jaoit tarinan.. Mietin kuitenkin samaa että ostaessasi pennun siirtyi päätäntävalta yksin sinulle. Kasvattaja saa toki sanoa oman mielipiteensä mutta päätökset teet itse. Todella surullista että noin sairas pentu jatkaa nyt elämäänsä kärsien… Hänen paikkansa olisi sateenkaarisilloilla 💔

    • Johanna

      Paitsi jos koira oli sijoituskoira. Tällöin ei kasvattajan päätäntävalta lakkaa.

    • Sanni

      Silloin on asia tietenkin eri, mutta missään kohtaa ei mainittu että Silas olisi sijoituskoira ollut?

    • kira

      Sanni, kyllä. Mietin hyvin paljon että mitä teen.

      Kasvattaja ei usko koiran kipuihin. Hän oli varma, että röntgenkuvat ovat normaalit ja lopettaisin koiran turhaan.

      Eli toki mietin, että mitäs jos oikeasti lopetan koiran turhaan – jos erikoiseläinlääkäri onkin väärässä?

      Itse pelkäsin, että koiraan sattuu – varmaksi en tietenkään voi tietää, koska en ole kyseinen koira enkä eläinlääkäri.

      … mitäs jos lopettaisinkin täysin kivuttoman koiran – ei sekään olisi kiva.

      Minulla on vain erikoislääkärin lausunto. Homma oikeastaan meni siihen, että en pystynyt pitämään koiraa, koska suru ja ahdistus ovat joka kerta läsnä kun katsoin Silasta. En voinut ottaa kontolleni koiran kipuja, mutta edelleen enhän voi tietää satavarmaksi kipuja olevan.

      Todella vaikea tilanne.

  7. Sanna

    Hienoa että kirjoitit aiheesta. On todella inhottavaa seurata ”julkisuuden” henkilöitä keillä tätä rotua on. Koko rotu on suurimmaksi osaksi sairas ja ikinä ei kannattaisi rotukoiraa ottaa minkä vanhempia ei ole luustokuvattu. Selkä- lonkka ja kyynärkuvat maksavat joukkotarkastuksessa n. 220e joten on silkkaa sairautta kasvattajalta jättää tutkimatta jalostuskoiriaan.

    • kira

      Kyllä näistä on hyvä puhua, vaikka ymmärrän aiheen herättävän paljon tunteita. 😊 Tällaiset asiat eivät koskaan ole helppoja eikä varmasti tule koskaan olemaankaan. ❤️

  8. Emmi

    Voitko mainita vielä kasvattajan? Minkä ikäinen Silas oli? Oliko siis kipuja jo vai oliko vain olettamus että niitä tämän selän kanssa tulisi? Ranskiksella luotettavat selkä-ja lonkkakuvat saa vasta 2 vuotiaana, lähes 90% ranskiksista omaa samanlaisen selän kun Silaksella mutta suurin osa ei oireile elinaikanaan. Valitettavasti puhdas selkäistä ranskista ei ole, mutta oireettomia on. Oliko vanhempien selät ja lonkat tutkittu?

    • kira

      En lähde julkisesti nimeämään kasvattajaa – mutta ei ole suomalainen.

      Minulle vaikeinta tilanteessa on se, että kun en ole eläinlääkäri enkä toisaalta tunne samaa kuin koira, etten voinut satavarmaksi tietää mitään: minulla oli vain röntgenkuvat ja erikoiseläinlääkärin lausunto kroonisesta kivusta.

      Kasvattaja taas ei usko koiran kipuihin. Hän oli varma, että luvat ovat normaaleja ja lopettaisin koiran turhaan.

      Itse pelkäsin, että koiraan sattuu – varmaksi en tietenkään voi tietää, koska en ole kyseinen koira enkä eläinlääkäri.

      Tottakai pohdin sitäkin, että mitäs jos lopettaisinkin täysin kivuttoman koiran – ei sekään olisi kiva.

      En vain pystynyt pitämään koiraa, koska suru ja ahdistus ovat joka kerta läsnä kun katsoin Silasta. En voinut ottaa kontolleni koiran kipuja, mutta edelleen enhän voi tietää satavarmaksi kipuja olevan.

  9. Ann

    Siis nyt sairas, kärsivä koira menee uudelleen myyntiin? Ainoa eettinen päätös olisi lopettaminen. Tottakai jos kyseessä oli sijoituskoira, tilanne on eri koska päätös on silloin myös kasvattajan. Tämä on yksi niistä roduista joilla on lähtökohtaisesti huonot eväät elämään jalostuksen seurauksena.. harmi että lyttykuonot on nyt niin trendikkäitä 🙁

  10. Alseplö

    Pakko minullakin sanoa siitä, että miksei jo ihmiset herää tuohon eläinrääkkäykseen. Onko se joidenkin mielestä normaalia että luontokappale on heti nuin pienestä alkaen niin sairas? Nuo rodut, lähes kaikki bulldogit, sekä muutkin terveen näköiset mutta erittäin jalostetut koirat ovat vaan niin niin niin väärin. Kyllähän niissä on varmasti niitä positiivisia puolia, ranskikset ovat erittäin ihania luonteeltaan mutta niin on monet muutkin rodut jotka ovat terveitä. En jaksa ymmärtää että asiat on näin tänä päivänä, ehkä joskus nämä rodut kielletään, toivon hartaasti.
    Enkä nyt syyllistä tässä ketään yksittäistä ihmistä, en siis sinuakaan. Mietityttää vaan miten esim. Kennelliitto voi sallia tämän. Toivon, että jatkossa jos olet hankkimassa uutta koiraa miettisit kaksi kertaa rotuvalintaa. Ja jaksamisia tuon asian kanssa.

    • kira

      Mun mielestä on hyvä, että asiasta osataan keskustella rakentavasti – vaikka totta kai eläimet aiheena herättää tunteita.

      Olen kanssasi samoilla linjoilla: asioista on otettava tarkemmin selvää – myös itseni. Olisi toki kiva, jos olisi jokin satavarma tekijä, joka takaisi satavarmasti terveen koiran. Näitä tekijöitä vaan kun ei taida kovinkaan montaa löytyä.

      Bosse taas on hyvin terve ranskis *koputtaa puuta*.

      Kiitos paljon kommentistasi! <3

    • bea

      Pakko kommentoida tähän. Oon ihan samaa mieltä. Ei mitenkään nyt tähän tapaukseen liittyen, vaan yleisesti sanon, että nää rodut pitäisi oikeasti kieltää lailla. On aivan sairasta ajatella, että on joku koirarotu, jossa kaikki yksilöt ovat sairaita (tai ehkä joukosta löytyy 1 promille sattumalta terveitä yksilöitä), koska jonkinlainen ULKONÄKÖ miellyttää ihmistä enemmän kuin koiran terveys. Olen tahansa että jos kuka tahansa miettisi tätä omalle kohdalleen, ei muuttaisi esimerkiksi omaa ulkonäköään sen kustannuksella, että menettää oman toimintakykynsä tai terveytensä.

      Elämme 2010-lukua ja ihanaluonteinen uusi koirarotu, joka sopii esim. perheisiin lemmikiksi, voitaisiin aivan hyvin jalostaa uudelleen käyttämällä alkumateriaalina terverakenteisia koiria. Tehdä vaikka johonkin terverakenteiseen metsästyskoiraan geenimanipulaatiota niin, että metsästysvietti katoaa ja luonne pehmenee. Ja tadaa, siinä on alku perhekoiralle, joka pystyy leikkimään hengästymättä ja juoksemaan ilman että töpöjalat vääntyvät kieroon. Ei tulehtuvia mollosilmiä tai sijoiltaan muljahtavia niveliä. Miljoonasti eettisempää kuin tehtailla edelleen ja edelleen näitä entistä sairaammiksi meneviä rotuja vuodesta toiseen :/

      Onneksi tuntuu että viime aikoina tämä asia on ollut taas hieman enemmän esillä (?), joten ehkä jonkinlaista toivoa on ..

    • kira

      Kun mä oikein tarkkaan mietin, niin oikeasti miksi kotieläimiä edes on? Miksi mitään eläintä kasvatetaan kenenkään kotieläimeksi?

      Välillä pistää miettimään tätäkin – ja erityisesti olen miettinyt tätä tämän viime postaukseni myötä yleisesti jengin reaktion, kannanoton ja asennenteen (omani myös, huom) myötä kautta. Onhan se oikeastaan todella itsekästä ottaa mitään kotieläintä, oli eläin sitten terve tai sairas.

      Kai ihmisellä vaan on tarve saada ja jakaa rakkautta sekä tuntea itsensä merkityksellikseksi eikä siihen aina oman lajin edustajat riitä.

      Meni bea vähän kommenttisi ohi, mutta tulipa pohdittua. 😀

  11. terhi

    Ja kennelliitossa ei havahduta? Sairasta touhua kun ihminen leikkii Jumalaa.

    • kira

      Kyllä mä haluan uskoa, että kenneliliittokin tekee parhaansa Suomessa. ❤️

  12. minä

    Tuet jo sillä eläinrääkkäystä että ostat näiden rotujen edustajia. Ja n yt laitoit vielä sairaan pennun kiertoon!!?
    Häpeä oikeasti.. todella itsekästä.

    • kira

      Rakentavaa. 🤣 Hyvää joulun odotusta! ❤️

  13. anna

    ”Silaksella on siis epämuotoiset 6.-13. rintanikamat, lonkkavika (reisiluun päät kasvaneet ulos lonkkamaljakoista), koukkuhäntä sekä oikean takajalan patellaluksaatio (tosin aste 1).

    Silas joutuu syömään lopun elämäänsä kipulääkkeitä krooniseen kipuun. Sekään ei takaa laadukasta koiraelämää: rajut leikit on jätettävä pois. Tämä sulkee mm. koirapuistot. Portaita ei saa kulkea ylös eikä alas ja koiran lääkityksen kanssa on oltava tarkkana.”

    Miten tähän nyt auttoi se, että purit kaupat ja koira on takaisin kasvattajalla ja uudelleen myynnissä? Sait omat rahasi ilmeisesti takaisin, mutta eihän tämä koiraa auta yhtään – kärsii kroonisesta kivusta koko elämänsä, ja luultavasti nyt on omistajalla, joka ei edes ymmärrä sitä. Oliko tämä mielestäsi todella paras ratkaisu tässä tilanteessa?

    • Mau

      Sä et nyt ota huomioon että Kipalla on toinenkin koira. Silaksen tilanne olis voinut vaikuttaa myös aika paljon Bosseen. Jos koiralla on kipuja saattaa sille tulla häiriökäyttäytymistä kuten aggressiivisuutta. Tai mitä jos Bosse olis vaikka leikkiessä satuttanut Silasta? Mun mielestä Kipa toimi tilanteessa aivan oikein.

    • kira

      Tämä on todella tärkeä pointti. En ole koskaan nähnyt Bossea tällaisena. Koko talon ilmapiiri oli todella surullinen ja Bosse aisti selkeästi minusta, että jotain on vialla. Ihmetteli varmaan, kun olin todella maassa.

      Silas kieltämättä oli käytökseltään erilainen koira, ärähti jos meni liian lähelle hänen ruokaansa tai lelujaan.

      Meidän piti tosi paljon toppuutella koirien leikkiä. Bosse painaa melkoisen paljon ja kun voimalla tulee päin Silasta seinään, niin ei huumori kestänyt. Olisi pitänyt aina varoa.

      Kiitos, Mau. ❤️

    • kira

      Kun elin tilanteen ja tiedän itse koko tarinan ja siihen liittyvät & vaikuttavat tekijät ja lähtökohdat taustalla, niin kyllä. Tämä todella oli se paras ratkaisu, johon päädyin.

  14. Hanne

    En osaa edes sanoa kuinka olisin itse tehnyt. Omistan kaksi muun rotuista koiraa.
    Luopuminen tavalla tai toisella on kurja kokemus ilman ihmisten syyllistäviä kommenttejakin. Saatan joutua itsekin tekemään lähiaikoina luopumispäätöksen. Lähetän siis sulle ison tsemppirutistushalin!❤

    • kira

      Hanne, sepä. Ihan tuhottoman vaikea tilanne. Olisi hienoa, jos pystyisi kumartamaan yhteen suuntaan pyllistämättä toiseen.

      Syyllistävät kommentit puhuvat ennemminkin kommentoijasta itsestään ja kyvykkyydestä syvyyteen, näkökulmiin tai inhimillisyyden eri tasoihin. 😉

      Kiitos todella paljon! ❤️ Ja ihan tuhottomasti voimia ja rutistuksia isojen asioiden äärelle. ❤️🐾 Ole yhteydessä, jos kaipaat vertaistukea! ❤️❤️

  15. henna

    Olet saanut paljon ilkeitä kommentteja 🙁 varmasti tuntuu vielä pitkään pahalta kun jouduit luopumaan koirastasi ja vielä tuo kun kasvattaja oli ihan erimieltä kanssasi.. Teit varmasti oikean päätöksen. Itse jouduin lopettamaan parin kk ikäisen koiranpentuni kun sen kallo murtui onnettomuudessa niin pahasti, että ei olisi voinut leikkauksen jälkeen tietää tuleeko siitä ikinä enää koiraa.. luopuminen on vaikeaa mutta joskus ainoa oikea ratkaisu.

    • kira

      Moikka Henna!

      Kiitos ihanasta kommentistasi. Niin olen, toisaalta osasin odottaa osittaista kakkamyrskyä. Mitä ihmiset eivät vain aina näe on koko tarinaa taustalla: kasvattaja ei suostu ottamaan vastuuta siitä, että hänen myymässään koirassa oli rakenteellisia haasteita.

      Hän oli sitä mieltä, että minä viikossa sain koiranpennun rikki, koska syötin (sinä päivänä kun röntgenkuvat tulivat) koiralle kerran kokeilumielessä kipulääkettä erikoiseläinlääkärin ohjeiden mukaan. Seuraava päivä oli ainut kerta, kun näin Silaksen leikkivän kuin koira, hypellen ja uteliaana. Siitä taas seuraavana päivänä istui vain ja katsoi, kun olisi lenkille pitänyt lähteä. Oli haluton siihen.

      Yhä tälläkin hetkellä saan kasvattajalta viestejä, että pentu on terve nyt kun ei saa lääkettä ja että tein siitä sairaan.

      Koska kasvattaja ei suostu näkemään totuutta (sitä, että röntgenkuvien mukaan koiralla oli luettelemani haasteet) ja sanoi, että ottaa koiran takaisin ja tarjoaa sille paremman kodin hänen luonaan tein päätökseni nyt näin.

      Koen, ettei tällä hetkellä ollut käsissäni koiran kohtalo lopettamisen osin – koska toden totta voi myös olla, ettei koira juuri nyt kipuile. Eli en kadu päätöstäni ja jos ja kun jotkut tulevat kommentoimaan omia kapea-alaisia näkemyksiään en ota niistä itseeni. He eivät ole olleet samassa tilanteessa, ja on ulkopuolisena niin helppo jeesustella ja huudella mikä on eettisesti oikein ja mitä tehdä tilanteessa. 😉

      Otan todella osaa pentusi poismenon johdosta, herranjestat olet ollut rohkea! Joskus näitä päätöksiä on vaan tehtävä, vaikka se sattuu niin hitosti. Voi että, kun koirallasi oli varmasti hienot 2 kuukautta kanssasi – vaikutat lämpimältä ihmiseltä ja hienolta koiranomistajalta. ☺️❤️

      Superpaljon haleja, voimia ja jaksamisia! ❤️❤️❤️❤️❤️❤️

  16. Aku

    Osa kasvattajista on kyllä niin moraalitonta pohjasakkaa, että hävettää heidän puolesta. Meillekin sanottiin, että luustosairas leikkaustarpeessa oleva pentu otetaan takaisin kasvattajalle ulkomaille ja ”parannetaan” ilman lääkkeitä, muistaakseni kovalla liikunnalla… En ikinä olisi antanut pentua takaisin jos mitään ei olisi ollut terveyden eteen tehtävissä ja jatkuva kipulääkitys ainoana hoitona – olisin ehdottomasti lopettanut, vaikka sen kuinka hirveältä tuntuisi. Tollaset kasvattajat uskoo vaan omaan mahtavuutensa, eikä piittaa lääkäreiden lausunnoista ollenkaan tai vääristelee niitä. Eivät missään nimessä myönnä kasvatissa olevan mitään vikaa. Siksi mua ahdistaa sanat ”kasvattajan mielipide”, kun ei nää mitään mielipideasioita ole. Sairasta. Tuolle koiralle parasta olisi armollisinta lopetus. Olisi hyvä muistaa, että ihmiselle on vaikeaa päästää, koiralle ei ole vaikeaa lähteä.

    • kira

      Moikka Aku!

      Kiitos rakentavasta kommentistasi. ❤️ Mietin tuota samaa todella kuumeisesti: ihmiselle itselleen on vaikeinta päästää irti. Koira ei ymmärrä, mihin sitä viedään tai mitä hommassa tapahtuu. Ainoa vain, että tuhatvarmaksi kivuista ei voinut kukaan sanoa. 🧐

      Ihan sikavaikea tilanne.

  17. Minea

    Olipas jotenkin todella kaksinaismoralistinen kirjoitus. Samalla kun et halua tuottaa tuskaa koiralle, valitset kuitenkin yhden sairaimmista koiraroduista? Ainoastaan mopsi lienee ranskanbulldogeja sairaampi rotu. Täysin pilalle jalostettuja ja jatkuvista hengitys sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivä rotu. Johan sen hengityksestäkin kuulee, ettei koira voi hyvin. En käsitä miksi kukaan haluaa tukea tätä jalostusta yhtään enempää ja samalla väittää olevansa eläinrakas. Monelta kasvattajalta olen kuullut saman mielipiteen, jotka kasvattaa siis pääasiassa terveitä rotuja (aina löytyy poikkeuksia tottakai jokaisessa rodussa on myös sairaita ykislöitä)

    • kira

      Moikka Minea!

      Jep, vaikeahan näistä on sanoa, että onko rotu ja kuinka sairas. Yksilöitä löytyy rodun sisällä ja toisaalta jokaisella rodulla on omat haasteensa. Tiedän myös esim. monta hevosen omistajaa, joilla on hevosillaan haasteita – silti niitäkin hankitaan.

      Ja muuten, Bosse on ranskanbulldoggi. Äidillään on (eläinlääkärin sanoin) yksi terveimpiä selkiä mitä ranskiksella kyseinen eläinlääkäri on nähnyt.

      Ja ps. Olen tutkituttanut Bossen hengitystiet ja ne on todettu loistaviksi – Bossella ei ole hengitysoireita ja sporttimallin ranskiksena viipeltää menemään formula-auton lailla. En siis yleistäisi ranskistenkaan kohdalla vain siksi, että olen lukenut tarinoita netistä tai jutellut muutaman kasvattajan kanssa. ☺️ Mutta kiitos näkökulmasta ja omasta näkemyksestäsi! ☺️

      Hyvää joulun odotusta! ❤️🐾

  18. Iida

    Todella vaikea tilanne ja teit kuten parhaaksi katsoit. En osaa sanoa, teitkö mielestäni oikein vai väärin, koska en todellakaan tiedä, mitä itse olisin vastaavassa tilanteessa kyennyt tekemään. Pennun lopettaminen on kamalaa, samoin tieto siitä, että se kärsii. Voi toki olla, kuten sanoit, että Silaksella ei ollut/ole kipuja, mutta tuon fysiikan kanssa sellaisia varmasti kehittyisi vuosien saatossa. Tilanne ei varmasti ollut niin mustavalkoinen, millaisena negatiivisesti postaustasi kommentoineet sitä pitivät. Lisäksi sairaan koiran ostaminen vain, jotta voisit sen lopettaa, ei ole varmasti rahallisestikaan helppo päätös. Kuinka moni näistä kommentoijista olisi valmis laittamaan pari tonnia siihen, että ostaa kasvattajalta koiran viedäkseen sen piikille, koska on niin ”eläinrakas”, ettei voi antaa sairaan pennun elää? Helppo on moralisoida, kun ei itse ole samaisessa tilanteessa!
    Mitä tulee sairaisiin rotuihin, niin sekään ei niin yksiselitteistä. Jotkut kasvattajat tekevät runsaasti työtä sen eteen, että näistä sairaista roduista saataisiin jalostettua terveempiä. Näillä roduilla on kuitenkin paikkansa historiassa eikö monikaan halua niiden kokonaan katoavan! Samalla, jos kiellettäisiin ”sairaiden rotujen” kasvatus, pitäisi kieltää myös aggressiivisten rotujen kasvatus jne. Asioihin vaikuttaminen ja niiden muuttaminen ei vain ole niin helppoa ja yksinkertaista.
    Voimia sulle Kipa!<3
    Toivottavasti myös kasvattaja lopulta ymmärtäisi, mikä Silakselle olisi nyt parasta!

    • Aku

      En voinut olla puuttumatta tuohon aggressiivisten rotujen -kohtaan. Jos tarkoitit ”taistelukoirarotuja” voit miettiä millainen mistä vaan yksilöstä (ihminen tai eläin) tulee jos kasvatuksella yllytetään väkivaltaan, jopa pidetään nälässä, potkitaan ja hakataan? Jospa nyt sivistyttäisiin? Moni tietää jo onneksi, että vika on omistajassa, mutta moni ei tule ajatelleeksi mikä todellisuudessa tekee koiran agressiiviseksi, varsinkin jos sitä laittomaan taistelukäyttöön käytetään. Valitaanko sellaiseen käyttöön muutenkaan pientä mäyräkoiraa? Ei tietenkään. Mistä tahansa koirasta saa tehtyä vihaisen, mutta ei ne pienet kehässä pärjää. Missä vaan rodussa voi myös esiintyä myös mielenvikaisia satunnaisia yksilöitä, ihan kuin ihmisissäkin – ei ole rodusta johtuvaa. Toivottavasti sait jotain ajateltavaa.

    • kira

      Iida, kiitos kommentistasi ja tuestasi. Tämä on se, mihin päädyin kovan pähkäilyn ja eri skenaarioiden pohtimisen jälkeen. Ja vaikka pyörittelisin päätöstäni jälkeen päin, on päätökseni tehty.

      Eniten harmittaa vain se, ettei kasvattaja suostu ottamaan vastuuta koirasta, vaan syyttää minua koiran ”rikkomisesta”. Fakta on se, että rakenteellisia haasteita ei saada aikaan viikon sisällä vaan ne tulevat syntymässä.

      Yksi syy julkaisun postaamiseen on myös se, että haluan herätellä kaikkia koiraa hankkivia olemaan skarppina. Ei tällaista tilannetta toivo kenellekään.

      Jengin on niin helppo moralisoida ja kertoa mikä on oikein. Jos ei tällaisessa tilanteessa ole ollut, niin on mielestäni hieman jäävi edes miettimään tuomitsemista. Ei se vaan ole niin helppoa – helppoa se on ulkopuolisen silmin. 😊😉

      Kiitos sinulle ja hyvää joulun odotusta! ☺️❤️

  19. Johku

    Moi Kipa! Näiden negakomementtien jälkeen halusin laittaa sinulle voimaviestin. Minä ihan totta uskon koko sydämeni pohjasta, että halusit tehdä oikein ja teit kaiken sen mitä tuossa tilanteessa pystyit. Minun mielestäni sinun ei pidä käyttää aikaa sen miettimiseen enempää. Harmittaa, että kaiken tuskan keskellä saat lukea jotain täysin turhia moralisointeja.

    Itse jouduin kesällä tekemään vaikean päätöksen, kun kuusi viikkoa vakavasti sairastellut koirani ei tuntemattomasta syystä vastannut ankariin lääkkeisiin ja sen veriarvot huononivat ja huononivat, vaikka lääkeannokset nousivat. Verensiirto auttoi vain hetkellisesti. Koiran kuvaus ja ohutneulanäytteet eivät paljastaneet, mikä sai harvinaisen autoimmuuniverisairauden puhkeamaan koirassa..kyse ei ollut kasvaimesta, ei syövästä, ei huonosta hoidosta, ei rakkauden puutteesta. En saa koskaan tietää. Olin tilanteessa, jossa eläinlääkärin mukaan sinänsä kivuton, mutta ennen niin energinen ja iloinen ja nyt hyvin väsynyt, hauras ja heikko koira taisteli hengestään ja menehtyisi käsiin tunneissa. Mietin tuntikausia eläinsairaalan lattialla koiran kanssa, että olisiko jotain, jota voisimme vielä kokeilla? Voisimmeko tehdä jotain vielä, jotain sellaista, mitä emme ole vielä keksineet? Auttaisivatko lisätutkimukset vielä, auttaisiko, jos laittaisin vain tonneja ja tonneja lisää koiran hoitoon? Voinko kääntää vielä jonkun kiven? Saisimmeko lisäaikaa uudella verensiirrolla ja muutaman päivän teho-osastohoidolla, keksisimmekö vielä jotain?

    Päädyin valintaan, joka saa minut itkemään vieläkin. Lopettamispäätös on lopulta aivan muuta kuin miten kommentoijat sitä luonnehtivat. Kahden eläinlääkärin mielipide ja inhimillinen tuki auttoivat asiassa. Tiedän kuitenkin, että minäkin tein parhaani ja kaiken mitä pystyin. Niin sinäkin, vaikka ratkaisusi oli erilainen. <3

    • kira

      Johku,

      mun piti vastata sulle heti – oikeastaan mieleni olisi tehnyt soittaa sulle. En voinut kuitenkaan vastata, koska joka kerta kun katson kommenttiasi rupean itkemään. Olit mielessäni koko eilisen päivän ja haluan kiittää sinua, kun jaoit tarinaasi.

      Eniten minua jäi itkettämään ajatus sinusta eläinsairaalan lattialla koira sylissäsi miettien, mikä sinusta olisi rakkaalle koirallesi parasta. Se meni totaalisesti tunteisiin. Itse istuin eläinlääkärin vastaanotolla likaisella kylmällä lattialla koira sylissäni ja pohdin, mitä ihmettä minä teen. Mikä tässä tilanteessa on oikein, mikä on koiran parhaaksi. Voi kun olisin voinut tulla eläinsairaalaan luoksesi antamaan halauksen. Kun tuollaista on käynyt läpi ei tule mieleenkään moralisoida – elämä saa aivan eri perspektiivin.

      Olen todella pahoillani siitä, mitä koit ja koet. Sinä todellakin teit parhaasi ja kaiken sen puitteissa, mitä pystyit. Rakkaalla koirallasi oli varmasti kanssasi niin hyvä – sai olla onnellinen, että löysi laumaansa juuri Sinut.

      Olen niin kiitollinen kommentistasi, ettet tiedäkään. Olet upea ja hieno ihminen, kiitos kun olet. <3
      x Kipa

    • Johku

      Ihana vastaus sinulta, kyyneleet nousi silmiin <3 Kiitos. <3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.