Coaching Kira
Coaching Kira

Miksi ”palkintona” illan rentoutumiseen on usein syöminen?

ILTA – SE OMA AIKA

Jos kuulut niihin, jotka kotiin päästyään puuhastelevat ensin ns. pakolliset pahat ja kotiutumishässäkät alta pois ja illan hämärissä linnoittautuvat sohvalle syömään ja rentoutumaan olet todennäköisesti iltasyöjä. Olen huomannut, että iltasyömiseen suhtaudutaan nykyään asiana, joka tulee poistaa kokonaan.

On hyvä tiedostaa, että ensinnäkin illalla saa syödä. Se on ookoo. Mutta jos iltasyöminen aiheuttaa sen, että syöt jo pidemmän aikaa yli päivittäisen energiantarpeesi, niin silloin se on asia, joka kannattaa ottaa käsittelyyn. Lisäksi jos siitä aiheutuu sinulle energiaa vievä asia, siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

Iltasyöminen liittyy usin myös ateriarytmeihin: päivällä on saatettu syödä liian vähän tai epäsäännöllisesti. Erityisesti aamupala saatetaan skipata tai se on liian heiveröinen. Tätäkin kannattaa tutkailla: eikö mielesi tee aamupalaa, koska aamulla ei ole nälkä?

Sinulla ei välttämättä ole nälkä juuri sen takia, että olet syönyt iltapainoitteisesti. Tämä on osasyy sille, miksi iltasyöminen saattaa aiheutua kierteeksi: illalla syö -> skippaat aamupalan -> keholle syntyy energiavejatta -> illalla syöminen korostuu, koska rauhoitut ja rentoudut.

Olen kirjoittanut ateriarytmeistä koosteen siitä, mitä ja milloin syödä. Voit lukaista sen täältä. 🙂

Männä viikolla tuli hyvinvointivalmennuksessa jälleen esille iltasyöminen. Kuunneltuani hetken naisasiakastani kysyin häneltä: ”miksi et halua päästää iltasyömisestä irti”?

On siis hyvä huomata, että AINA vältttämättä kyseessä ei myöskään ole ateriarytmit tai niiden puutteellisuus. Saattaa nimittäin olla, että siitä on tullut sinulle tapa. Siitä on tullut se tuttu ja turvallinen ystävä iltoihin, jolloin haluat rentoutua. Olla ja ikään kuin nollata.

Rohkeasti käsi ylös, jos koet iltasyömisen olevan sinulle tapa?
Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, miksi pidät siitä kiinni?

iltasyöminen

MIKSI SYÖT ILTAPAINOTTEISESTI?

Et ole yksin. Iltasyöjiä on paljon. <3 Ja sille usein löytyy hyvin inhimillinen selitys. Olenkin kertonut omasta syömishäiriötaustastani. Nuorempana lopetin syömästä, sillä pelkäsin lihoavani. Luulin, että minua ei hyväksytä, jos en ole laiha. Tosiasiassa en itse hyväksynyt itseäni sellaisena, kuin olin.

Hassuinta oli, että pystyin olla vaikka kuinka hoikassa kunnossa enkä siltikään hyväksynyt itseäni: tiesin olevani liian hoikka. Mutta lihomisen pelko oli liian suurta päästääkseni irti. Illoista tuli minulle SE hetki, kun ”sai” syödä. Illat olivat niitä, jolloin sain antaa inhimillisyydelle ja nälälle luvan. Päivisin en. Päivisin piti jaksaa, kuin kone. ”Olen heikko, jos syön. Olen epäonnistunut, jos syön”.

Syömättömyys johti bulimiaan. Illoista tuli juurikin niitä hetkiä, jolloin sai antaa palaa. Maailma tuntui vähän aikaa rajattomalta. Kunnes koitti totuuden hetki ja ruoat oli saatava pois kropasta. Maailmasta tuli niin pieni.

Näitä aikoja muistelee osittain ihmetellen: mitä ihmettä silloin ajattelin?
Toisaalta niitä katsoo lempeydellä: en vain pystynyt päästämään irti.
Niitä myös katsoo syvällä kiitollisuudella, koska opin jossain vaiheessa
mitä iltasyöminen minulle merkitsi.

Ennen kaikkea opin sen, miksi en päästänyt irti.

Minä en päästänyt irti, koska iltasyöminen merkitsi turvallisuutta. Iltasyöminen itselleni merkitsi sitä, että nyt saan olla inhimillinen ja kuunnella tarpeitani. Iltasyöminen toi hyvän olon tunnetta, koska sain jotain aivan omaa: tämä hetki oli minun. Iltasyöminen oli se hetki, kun kukaan ei tarvinnut minua tai saanut minua kiinni.  Olin vain itselleni.

Lisäksi iltasyöminen merkitsi minulle sitä, että se oli palkinto sellaisesta päivästä, jonka olin ”onnistunut selviämään” vähäisillä ruoilla.

Syy miksi teen terveys- ja hyvinvointivalmennusta ja bloggausta on juuri tämä: haluan auttaa sinua löytämään polun, jota pitkin kävellessä teet itsestäsi oivalluksia. Opit. Keskustelet itsesi kanssa, kohtaat itsesi ja inhimillisyytesi. Ei sinun tarvitse peittää mitään eikä hävetä.

Ei sinun tarvitse hävetä iltasyömistä. Sille on syynsä.
#inhimillinenote

iltasyöminen

MIKÄ AUTTAA PÄÄSTÄMÄÄN IRTI?

Minua helpotti löytää asialle syy. Itseasiassa se oli olennainen osa paranemisprosessiani. Kun tiesin miksi sitä teen oli paljon helpompi päästää irti.

Kerralla ei tarvitse tehdä kaikkea. Toteuta asiaa pienin askelin. Baby steps. 🙂

Mitäs jos ajattelisit näin, että pohtisit mikä muu (kuin syöminen) tuottaa sinulle mielihyvää? Mikä muu sinua rentouttaa? Mistä muusta sinä tykkäät? Miten saisit näitä asioita lisää elämääsi?

Minulla aikoinaan auttoi se, että keksin tilalle muuta tekemistä. Olin ehkä kotoa muutamana iltana vähän pidempään pois, pörräilin kaupungilla. Tai sitten olin kotona ja keksin siellä jotain muuta tekemistä. Järjestelin kaappeja, siivosin tai soitin ystävälle.

Lisäksi minulla auttoi ajatus, että ujuttaudun tavasta pikkuhiljaa pois: päivä tai pari kerrallaan. Loppujen lopuksi kokonainen viikko lyheni viiteen iltaan. Sen jälkeen neljään iltaan. Lopulta kolmeen, siitä kahteen jne.

Sinun ei siis tarvitse luopua kaikesta kokonaan heti. Olen kirjoittanut omasta ja ajasta ja iltasyömisestä aikaisemminkin suosittelen lukemaan siitä täältä.

Tärkeintä on tiedostaa, että sinun ei tule luopua omasta ajastasi kokonaan.
Sitä vain pitää hitusen tasapainottaa. Arkeen on hyvä sisältyä luksusta ja rentoutta
kiireen ja stressin lisäksi. Tärkeintä on näiden kaikkien tasapaino.

Muista rakas ystävä, että on ihan ok relata silloin, kun sitä tarvitset. Jos iltasyöminen kuitenkin aiheuttaa sen, että et ole tyytyväinen nykytilanteeseen, niin asiaa kannattaa tarkastella uteliaasti. Ei arvottaen tai häpeillen. Muista, mikä on tavoitteesi hyvinvoinnin suhteen. Palauta tavoite mieleesi kirkkaana.

Mieti itsellesi konkreettisia keinoja siihen, mikä auttaa sinua vähentämään iltasyömistä. Tärkeintä on, että löydät elämääsi, päiviisi ja iltoihisi tasapainoa. Mielen rauhaa.

Koska siitä hyvinvoinnista myös on kyse, mielen tasapainosta. <3
x Kipa

Edellinen kirjoitukseni:

Positiivinen ajattelu | Elänkö itse oppieni mukaan?

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

 

Kommentit (3)

  1. Hanna

    Kaikki ruoka on minulle herkkua! Välillä näen suorastaan unia kaalilaatikosta, se on niin hyvää. Mutta ihan erityisherkkuina pidän kaikkea makeaa, koska olen sille perso. Osaan herkutella ihan marjoilla, mutta välillä saatava pala sitä raakakakkua tai suklaata. Syön vain ns. terveysherkkuja, mutta nekin ovat silti extraa sen perusruuan lisäksi, eikä niitä voi rajattomasti vetää. Siksi jemmaan niitä herkkuhetkiin, ja muina aikoina herkuttelen ihan kunnon ruualla, mikä on kaikeksi onneksi myös suurta herkkuani.

  2. Johanna

    Hei. Minullekin herkku on yleensä jotain epäterveellistä. Seuraava sivuaa hieman asiaa, joten jaan sen nyt. Huomasin kauppakäytöksessäni asian, johon pysyn vaikuttamaan. Minulla on tapana verrata kilohintoja kaupassa, mm hedelmien ja vihannesten kohdalla. Toisinaan hieman hintavammat tuotteet jäävät ostamatta, mm kirsikkatomaattien ostamista rajoitin. Sitten tajusin, että kyllä karkit ja sipsitkin maksavat, ja ovat kilohinnaltaan usein enemmänkin kuin heviosaston tuotteet. Joten nyt nappaan kärryyni mitä mieli tekee heviosastolla (onhan tämä myös sijoitus hyvinvointiin 🙂 ) ja sitten onkin jo kärryt täynnä herkkuja ja ”uusia tuttavuuksia” eikä tarvitse välttämättä hakea suklaalevyä tai sipsipussia.

    • kira

      Moikka Johanna! Olipa hyvä pointti tuo kilohinta ja niiden vertailu! Katselen itsekin muuten todella paljon kilohintoja ja rakastan miniluumutomaatteja. Ovat muuten peijakkaan hintavia! 😀 Toisaalta vaikka pihi joissain asioissa olenkin, niin tässä olen minäkin oppinut olemaan säästämättä: sellaisesta ruoasta, joka itseäni vie kohti omaa tavoitettani (hyvä olo, terveys, jaksaminen) olen valmis maksamaan. <3

      Kiitos kommentistasi ja ihanaa Juhannusta!
      x Kipa

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.