Anna Saivosalmi
Anna Saivosalmi

Turvaton naisjuoksija

Ennen lenkille lähtöä käynnistät puhelimestasi sovelluksen (kuten RunSafe tai RoadID), josta perheenjäsenesi voivat seurata juoksusi kulkua reaaliajassa. Applikaatio hälyyttää esimerkiksi puolisosi puhelimessa, mikäli et ole liikkunut viiteen minuuttiin tai poikkeat suunnitellulta reitiltä. Paniikkinappulakin löytyy. Tämä on naislenkkeilijän arkipäivää monissa maissa, erityisesti Yhdysvalloissa. Varsinkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla juoksevat kokevat turvattomuutta ja juoksufoorumeilla sekä alan lehdissä jaetaan kilvan turvallisuusvinkkejä naisille hyökkäyksiä ja ahdistelijoita vastaan.

fullsizerender-35
Onko naisjuoksija turvassa?

Kamalaa, ajattelen. Ja kuinka sinisilmäinen itse olen juostessani pilkkopimeässä kukonlaulun aikaan aamulenkkejäni kaduilla, joissa ei näytä liikkuvan muutamaa koiranulkoiluttajaa lukuunottamatta, ketään muuta. Tässä asiassa olen luottavainen, enkä osaa pelätä. Mutta pitäisikö minun? Olenko hullunrohkea ja tyhmä? Voiko Suomessakin yksin juokseminen olla turvatonta?

fullsizerender-36

Naisjuoksijoita kehoitetaan turva-appsien kuten RunSafe tai RoadID:n käytön lisäksi välttämään musiikinkuuntelua, kertomaan aina reittinsä ja matkansa etukäteen jollekin perheenjäsenelle, olemaan postaamatta someen omia juoksuaikojaan/reittejään, kantamaan mukanaan puhelinta sekä olemaan pysähtymättä jos jollakin tuntemattomalla on asiaa. Kuulostaako liioittelulta? Ehkä. Mutta toisaalta, naisjuoksijoihin kohdistuneet rikokset, häpäisyt ja ahdisteluyritykset ovat joissakin maissa arkipäivää. Ja pimeällä yksin juoksevat naiset ovat helppo kohde.

fullsizerender-43

fullsizerender-37

Tunnen itseni erityisen vapaaksi ja vahvaksi juostessani. Saan olla omassa maailmassani, ja kyllä, kuuntelen musiikkia. Toki välttelen pimeällä alueita, joissa ei ole valoja, mutta pelko ei kuulu aamulenkkieni agendaan. Juoksu on minulle suuri nautinto, jonne huolehtimisella tai muilla negatiivisilla tuneilla ei ole asiaa. Siksi en halua, enkä aio lenkeilläni, pimeälläkään, pelätä.

fullsizerender-33

fullsizerender-34

Turva-appsin tai RoadID rannekkeen(jossa on juoksijan henkilötiedot, ICE-puhelinnumero ja mm. veriryhmä) ajattelin kuitenkin hankkia. Puhelin minulla on jokatapauksessa aina lenkeillä mukana matkan mittaamista ja kuvien ottamista varten, joten mikä ettei reittiäni voisi halutessaan livenä kotisohvalta seurata.

Rannekkeesta olisi hyötyä onnettomuustapauksessa, jolloin minut olisi nopeasti tunnistettava tai veriryhmäni olisi saatava tietoon esim sairaalassa. Iän myötä olen tullut varovaisemmaksi, mutta se ei tarkoita pelkäämistä. Ennemminkin näen asiat isommasta perspektiivistä. En elä haavoittumattomuuden harhassa, kuten nuorempana, ja siksi en halua ottaa turhia riskejä. Minulla on myös ympärilläni sen verran rakkaita ihmisiä, että olen heille velkaa sen, että olen turvassa ja kunnossa. Viime talvena hankitut nastalenkkarit kaatumisten estämiseksi kuulunevat tähän samaan kategoriaan.

fullsizerender-40

Koetteko te muut juoksijat ja lenkkeilijät olonne turvattomaksi? Vai onko teille kenties tapahtunut jotakin uhkaavaa, jonka vuoksi pelkäätte lenkkeillä yksin? Miten turvaatte selustanne? Vai onko se edes Suomessa tarpeen? Onko teillä turva-sovellukset jo käytössä?

<3 Anna

Kommentit (18)

  1. Emppu

    Itse olen kokenut erään lenkin vuosia sitten, joka kulkee alitajunnassa varmaan ikuisesti mukana. Eräänä kesäiltana olin juoksemassa tuttua lenkkiä, kun tuntui että joku seuraisi. Niinhän siinä kävi, että sain lähes kotioven tuntumassa nuoren miesjoukon kimppuuni. Onni onnettomuudessa että huutoni kuuli naapuri ja pahempaa ei päässyt rikkoutuneista vaatteista huolimatta tapahtumaan ja joukko joutui myös vastuuseen. Edelleen juoksen pimeällä ja yksin. Pelkäämään en suostu, mutta joka lenkin olen perheenjäsenille tarkkaan selostanut ja puhelimessa on aina akkua lenkille lähtiessä. 🙂

    • annasaivosalmi

      Ihan kamalaa! Kiitos, kun tulit jakamaan sun kokemuksen. Tuli sellainen olo, etten sittenkään ole näitä asioita turhaan pohtinut. Olen tosi pahoillani sinulle tapahtuneesta ja toivon, ettei kukaan joudu kokemaan tuollaista. Pelolle ei kannata antaa valtaa. T. Anna

  2. Viivi

    Hei! Minä olen aina aikaisemmin juossut aamulla ja iltaisin vaikka on ollut pimeää. Nyt vuosi sitten lopetin sen… aika ikävästä syystä. Olen nimittäin kaksi kertaa joutunut turvapaikanhakijoiden seuraamaksi ja huuteluiden kohteeksi. Meille tuli omille kulmille kymmeniä turvapaikanhakijoita pakolaisliikehdinnän vuoksi ja heille ei ehkä ihan ollut selvää, että suomalainen nainen yksin juostessaan ei ole kiinnostunut huuteluista. Minun lenkkini metsän keskellä loppuivat siihen. En vain uskalla enää juosta pimeällä yksin ja ainaostaan päivällä uskalla juosta ja kuunnella samalla musiikkia. Tarkkailen koko ajan, että jos jouku seuraa minua ja tunnen pimeällä oloni turvattomaksi.

    Näin ollen, kamalaa sanoa, mutta pelkään kyllä.

  3. Nina

    Moikka,
    Jos sulla on iphone, siinä on SOS-tiedot kohta, jonne saat mm. henkilötietosi, veriryhmäsi, lääkkeesi, pituuden&painon, sos eli läheisten puhelinnumerot… Sos-tiedot saa näkyviin vaikka puhelin olisi lukittu. Hyödyllinen siis muutakin kuin lenkillä! Puhelin kun on yleensä aina mukana. Ja mm. etsi ystäväni toiminnolla perheenjäsenenesi tai kuka tahansa voi paikallistaa sinut, kunhan olet sallinut hänelle ko. toiminnon, toki edellyttänee molemmilta Iphonea. Vastaavia toimintoja voi tietysti olla muissakin puhelimissa, kannattanee tarkistaa ettei turhaan hanki ranneketta, jos puhelin on joka tapauksessa lenkillä mukana ja siellä vastaavat toiminnot 🙂
    N

    • annasaivosalmi

      Kiitos Nina! Näistä ominaisuuksista en tiennytkään. Ehkäpä ranneke on siis turha, kun voin hyödyntää puhelinta. Meillä on perheessä iPhonet. Täytyypä tutkailla tuota puhelinta ja etsiä tuo SOS-kohta. Kiitos 🙂 T. Anna

    • Nina

      Iphonen Terveys-’appsiin’ (ilmeisesti kaikissa Iphoneissa valmiina eli ei tarvitse itse ladata) syötetään nämä SOS-tiedot. Puhelimen ollessa lukittuna, kun avaa, ruudun vasempaan alalaitaan tulee kohta: Hätätilanne. Sieltä pääsee soittamaan hätäpuhelun ja painamalla SOS-tiedot aukeaa täyttämäsi tiedot ilman että pääsykoodia laittaa siis. Toimintoa pitäisi markkinoida enemmän! Mutta kaipa esim. ambulanssihenkilökunnalla tällaiset on tiedossa, toivottavasti.

      Etsi ystäväni on sitten toinen sovellus, sillä voi paikallistaa – miehen, ystävän, lapset jne…
      Erittäin helppokäyttöinen.

      Toivottavasti löytyy 🙂

  4. Kaksi viikkoa ilman sokeria – vaikutukset näkyvät jo! – Kauneus & Terveys -blogit

    […] myös edellinen postaukseni naisjuoksijan turvattomuudesta sekä sokerittoman […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *