Töihinpaluuahdistus – ja miten siitä selviää
En haluaisi myöntää sitä, mutta kyllä se meinasi alkaa vaania tosissaan. Töihinpaluuahdistus. Tai ei kai kyse ole varsinaisesta ahdistuksesta, mutta tietyt merkit vain kertoivat minulle, että loma läheni loppuaan ja kohta on aika palata arkeen.
Joku voisi sanoa, että loma ei ole silloin tehnyt tehtäväänsä, jos takaisin sorvin ääreen on niin vaikea palata. Tai sitten sorvi ei minulle sovi (ts. teen väärää työtä), jos kerran töihinpaluu niin paljon stressaa. Mutta kyse ei ole siitä.
Viime viikko oli viimeinen lomaviikkoni ja arki alkoi todenteolla tänään. Kymmeniä sähköposteja, kolmesivuinen työlista (josta asioiden yliviivaaminen, työn valmiiksi saamisen merkiksi, on minulle aina yhtä tyydyttävää!).
Arki tulee tuomaan mukanaan tänä syksynä aivan todella kutkuttavia juttuja. Aloitan mm. liikunnan opettamisen lukiolaistytöille. Paluu kouluun on odotettu muutos. Olen kuitenkin ollut koulusta poissa 1,5 vuotta, joten täytyy myöntää, että keskiviikkona lukion ovien avaaminen tauon jälkeen vähän jännittää. Osaanko enää? Onneksi kollegani lohdutti minua tänään viestissä: “Hyvin se menee. Usko huvikses, alle viikossa oot löytänyt taas rutiinit”.
Viime viikolla, köllötellessäni Kreikassa havahduin kuitenkin silloin tällöin siihen epämääräiseen tunteeseen, että “pitäisi sitä ja pitäisi tätä”. Herranen aika: minähän olin vielä lomalla ja kaikenlisäksi matkoilla.
Mistä tunnistaa arkeenpaluuahdistuksen?
Lähestyvän arjen ja töihinpaluun tunnistan useimmiten seuraavista merkeistä:
- Havahdun hereille aikaisin(kuten vaikkapa 5.40) ja pää alkaa surruttaa samantien. Kierrokset hurahtavat käyntiin ja ajatukset laukkaavat. Ei enää ysiin nukkumista ja hitaita aamuja, vaan ihan kuin keho jo valmistaisi itseään: “Hei kohta mennään ja kovaa!”
- Mieleen alkaa pulpahdella tekemättömiä ja tulevia asioita: muista vastata siihen meiliin, muista perua tapaaminen, miten lasten koulunaloitus, esikoisen synttärit, työpaikan avaimet, työkone, aikataulut, listat.. ajatusvirta tuntuu loputtomalta.
- Alan huomata kasvavaa ärtymystä, epämääräistä kireyttä, joka ei oikein ota muotoa.
- Pahinta taitaa olla juuri ajatusten siirtyminen vapaudesta velvollisuuksiin, ja omista aikatauluista muiden aikatauluihin.
Rakastan työtäni ja tiedän kokemuksesta, että kun arki on alkanut, olen viikon kuluessa sopeutunut. Kaikki on silloin taas hyvin(jos ei olisi, tekisin väärää työtä). Mutta olen luonteeltani etukäteisjännittäjä ja -ahdistuja.
Tietysti, jos töihin paluu tuntuisi ylivoimaiselta ja erittäin ahdistavalta, eivätkä tunteet menisi ohi, kannattaisi ehkä pohtia, onko työ ja arki, joita tällä hetkellä teen ja elän sellaisia, joita todella haluan. Ja jos eivät, mitä asialle voisi tehdä.
Puin yleensä kaikenlaisia muutoksia mielessäni pitkään ennen kuin ne varsinaisesti tapahtuvat. Ehkä se on minun keinoni valmistautua niihin, mutta välillä tämä piirre minussa on todella rasittava. Varsinkin viime viikolla, viimeisellä lomaviikollani, kölliessäni tyhjällä rannalla, ihaillen täydellistä auringon nousua ja välimeren aaltoja, olisin voinut hyvin vielä jättää arkiajatukset taustalle ja nauttia lomasta.
Toisaalta: olen kai nyt tällä viikolla valmiimpi. Olen täysin valmis aherrukseen!
Soisin silti itseni välillä ottaa rennommin, lopettaa murehtimiseen (etukäteen) ja vähentää kierroksia. Asiat tapahtuvat siten, kuin tapahtuvat. Ylenmääräinen etukäteisahdistuminen ei auta.
Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa nämä piirteet itsessään, osata nimetä ne, eikä heittäytyä epämääräisen stressin syövereihin. Jos asioita jää vain vatvomaan ja surkuttelemaan, eivät ne siitä oikene.
Tässä kun kirjoittelen, muistan ja muistutan taas itseäni, miksi tätä työtä teen: siksi, koska rakastan sitä ja koska nautin siitä. Ajatus arjesta voi lomalla tympäistä, mutta meillä ihmisillä on myös aina mahdollisuus asennoitua myönteisesti muutoksiin.
Töihinpaluuahdistukseni oli nopeasti ohimenevää sorttia. Lomalla pääsi monella tapaa helpolla, mutta sitäkö minä haluan: päästä helpolla? No en todellakaan. Haasteet ja niistä selviytyminen ovat minun juttuni.
<3 Anna
P.s. Ehdottomasti paras vinkkini “pitäis sitä ja pitäis tätä” -ahdistukseen on yksinkertaisesti TO DO -lista. Listalla asiat konkretisoituvat ja muuttuvat hallittaviksi. Yksi asia, tärkeysjärjestyksessä, kerrallaan pois päiväjärjestyksestä ja avot – nopeammin, kuin huomaankaan on listalta ruksattu tehdyt työt. Aah!
Lue myös edellinen postaukseni: Litteä vatsa lomalla
Hei Anna! Terkkuja täältä toiselta samanmoiselta töihinpaluuahdistuksen kerääjältä. Tämä vuosi on tosin ensimmäinen monista, kun en aloitakaan töitöni koulussa erityisopettajana, vaan hoidan esikoistani vanhempainvapaalla. Ja täytyy myöntää, että osa minusta kaipaa kyllä hieman töihin – nyt kun sinne ei tarvitse mennä – varsinkin näin syksyn alkaessa. Jotenkin sitä on varmaan lapsuudesta lähtien tottunut siihen, kun illat pimenevät ja aamut kylmenevät niin paluu arkeen (sekä uudet alut, uudet luokat, uudet koulut) alkaa. Mietin tuossa, kun pohdiskelit sitä, kuinka sinun täytyy valmistautua ja ottaa aikaa tuleviin juttuihin ja siitä koituvaa harmitusta(?).. olen itse samanlainen “etukäteismurehtija” ja alkanut vähitellen pitää kyseisestä piirteestä: käyn monesti uusia tilanteita, työnaloituksia jne. etukäteen itsekseni läpi mielikuvaharjoituksien ja check-it -listojen avulla, jotta olisin paremmin varustautunut tulevaan ja osaisin sitten toimia kun hetki koittaa. Se kyllä harmittaa loman/vapaiden puolesta, sillä usein tämä ajatustyö alkaa välillä vähän turhankin aikaisin. Toisaalta ammatillisten silmälasieni lävitse katsottuna kyseinen toimintamalli muuttuu hyväksi. Samaahan opetan itsekin oppilaille koulussa: struktuuria, ennakointia ja ajanhallintaa. Asioiden tarkka läpikäyminen etukäteen on mm. autismin kirjon henkilöiden kanssa hyvin yleinen toimintatapa, ja se sopii minusta erinomaisesti muillekin, joita rauhoittaa arjen suunnitelmallisuus ja ennakoitavuus. Tämä oli mielestäni loistava teksti osoittamaan sen, että tarvitsemme (ainakin osa meistä) lomalta saatavan levon ja virkistäytymisen lisäksi myös välitilan, jossa valmistelemme itsemme henkisesti ja käytännössäkin kohtaamaan tulevan muutoksen arjessa. Näin itse muutoshetki sujuu luultavasti rauhallisemmissa ja selkeämmissä (tiedän mitä teen) fiiliksissä. Oikein mukavaa työn aloitusta sinulle, olen varma, että kaikki menee kuten pitääkin! …ja usein asioilla on tapana järjestyä, ja mennä hyvin!
Kiitos, aivan loistava kommentti. Muotoilet hienosti tuon ns. välitilan tarpeen. Juuri noin se on. Minäkin pidän asioiden huolellisesta suunnittelemisesta etukäteen, olipa sitten kyse vetämästäni ryhmätreenistä, oppitunnista, luennosta tai projektista tai vaikkapa kuvauksista 🙂 Mukavaa syksynjatkoa sinulle. Mukavaa vanhempainvapaata ja kyllä, asioilla on tapana järjestyä.
Voi kiitos tästä päivän pelastuksesta! Palaan pitkän, ihanan loman jälkeen töihin ylihuomenna ja tänä aamuna klo 4 heräsin just noihin tunteisiin ja mietteisiin, joista kirjoitat. Oireet alkoivat jo viime viikolla ja nyt ne pahenivat yltyen vallan ahdistukseksi. Mutta en taida ollakaan yksin näissä tunnelmissa. Ihanaa, että jaoit omasi. Ja muuten itse asiassa pelastit minut jo toisen kerran tänään. Aamulla jumppailin kirjastasi yhden jumpan niin että hiki lensi 🙂 Olo oli heti vahvempi, siis myös henkisesti, sen jälkeen.
Olipa ihana lukea kommenttisi. Kiitos! Oon samaa mieltä, että liikunta auttaa näihin tunteisiin ja fiiliksiin. Mukavaa syksyä sinulle!