Psykologia on muuttanut minut

Yksi syy, miksi kiinnostuin alunperin lukiossa psykologiasta oli se, että koin psykologian opintojen avulla pystyväni kehittämään omaa itsetuntemustani. Uskoin, että psykologiaa opiskelemalla alkaisin ymmärtää omaa, ja muiden toimintaa paremmin, ja saisin selityksiä arjen tilanteille, joissa kysyin itseltäni toistuvasti: “Miksi hitossa teit/sanoit/toimit noin?” Ajattelin, että minusta voisi tulla parempi ihminen psykologian avulla.

Lukion psykologian opinnot jatkuivat yliopistossa, kun hankin psykologian opettajan pätevyyden. Olen edelleen sitä mieltä, että psykologiaa opiskeltuani olen nykyään, jos en parempi ihminen, niin ainakin parempi ihmistuntija. Pystyn myös tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitani, motiivejani ja käyttäytymismallejani paremmin, ja kykenen myös hallitsemaan ja muuttamaan tarvittaessa omaa toimintaani. Uskon, että pystyn myös vaikuttamaan tehokkaammin muihin ihmisiin.

Psykologia on muuttanut minut

Olen hyödyntänyt psykologian tietämystäni ihmissuhteissani. Olen ymmärtänyt, miksi läheisille ihmisille tulee raivottua ja kiukuteltua eniten, ja olen myös tunnistanut erilaisia defenssejä (puolustusmekanismeja), joita käytän, ja jotka ovat olleet vahingollisia minulle ja läheisilleni.

Aina itseeni tutustuminen ja omien heikkouksien myöntäminen ei ole ollut helppoa, mutta prosessi on ollut lopulta palkitsevaa. Olen mielestäni kasvanut paremmaksi versioksi itsestäni psykologiaan syventymisen myötä. Toivon, että myös omat psykologian opiskelijani lukiossa voivat tehdä tunneillani silloin tällöin samankaltaisia matkoja itseensä.

Siedän stressiä paremmin

Olen psykologian tuntemuksen kautta pystynyt kehittämään omia stressinhallinta- ja selviytymiskeinojani toimivimmaksi. En enää turvaudu vain yhteen keinoon, vaan käytössäni on koko joukko työkaluja stressi- tai ongelmatilanteiden varalle. Olen ajan myötä ymmärtänyt, että omia käyttäytymismalleja tai asenteita voi muuttaa, vaikkei se aina helppoa olisikaan. Monet käyttäytymismallit, jotka aktivoituvat esimerkiksi ristiriitatilanteissa tai parisuhteen riidoissa juontavat juurensa pitkälle lapsuuteen ja oman perheen toimintamalleihin. Näitäkin malleja on halutessaan mahdollista muokata toimivammiksi.

Olen myös vahvistanut käsitystäni siitä, että geenit toki määrittävät meissä tiettyjä asioita, mutta myös ympäristöllä, kasvatuksella, muilla ihmisillä sekä omilla yksilöllisillä tavoitteilla on valtavasti vaikutusta siihen, mitä meistä lopulta tulee.

Yksi tärkeimmistä asioista, joita psykologian opiskelu on elämääni tuonut, on ollut rohkeus hakea apua omiin pulmiin ja kriiseihin. Kynnys hakea ja ottaa vastaan ammattiapua on ollut kohdallani todella matala, ja tämä on pelastanut minut ja mielenterveyteni suuremmilta kolhuilta. Uskon, että psykoterapeutin kanssa keskustelu on tehnyt minusta tasapainoisemman ihmisen ja uskon, että jatkossakin, jos tarvetta tulee, hakeudun terapeutin juttusille ongelmatilanteissa.

Psykologia on tuonut itsevarmuutta ja itsehillintää

Psykologia on antanut minulle työkaluja kohdata erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Aiemmin jännitin todella paljon esimerkiksi työhaastatteluita tai esiintymisiä, mutta nykyään näen tämänkaltaiset tilanteet vain positiivisina haasteina. Olen oppinut, että tyytyväisyys omaan elämään ei löydy kadehtimisesta tai vertailusta, vaan kiitollisuuden tunteista siihen, mitä jo on.

Olen melko impulsiivinen ihminen, mutta olen oppinut hillitsemään omia reaktioitani. Itseasiassa olen huomannut, että jos joku toinen raivoaa minulle tai kritisoi minua, on fiksumpaa pysyä rauhallisena ja vaikkapa myöntyä toisen kritiikkiin. Toisen ihmisen raivoaminen loppuu melko lyhyeen, kun maltan itse olla lähtemättä siihen mukaan. Itseasiassa tilanne kääntyy usein päinvastoin: raivoaja alkaa kokea syyllisyyttä ja pyytelee anteeksi, ja kritisoijakin alkaa löytää vähemmän negatiivista sanottavaa, kun hyökkäävän puolustautumisen sijaan avaankin tilanteessa omia heikkouksiani.

Psykologian avulla neuvottelutaitoja

Ihmissuhteissa psykologian opinnoista on todella ollut hyötyä. Aina tosin opit eivät siirry käytäntöön. Eräs toimivimmista vuorovaikutukseen liittyvistä opeista on ollut sinäviestien muuttaminen minäviesteiksi.

Sinäviestien (“Sä et koskaan tee sitä etkä tätä”) muuttaminen minäviesteiksi (Musta olis tosi mukavaa/tuntuis tosi hyvältä, jos tekisit tämän tai tuon) on tehnyt vuorovaikutuksesta sujuvampaa. Sinäviesteihin sisältyy syyttävä sävy, mutta minäviestiin on helpompi suhtautua myönteisesti, ja myöntävästi.

Nuorempana kipuilin itsetunto-ongelmien kanssa, mutta olen oivaltanut, että eivät muut näe, kuinka epävarma tai jännittynyt olen. Tämä tieto on helpottanut mm. esiintymistilanteissa ja muistutan siitä aina opiskelijoitanikin.

Kehityspsykologiasta on ollut lasten kasvatuksessa apua, mutta pakko myöntää, että vaikka kuinka tietäisi, miten lapsia pitäisi kasvattaa, niin eihän se mene kuin strömsössä. Kasvatus on erilaista teoriassa (sensitiivinen vanhemmuus), kuin käytännössä (kiristys, uhkailu, lahjonta). Suutarin lapsella ei taida olla kenkiä.

Olen psykologian kautta löytänyt useita keinoja saavuttaa elämääni paremman tasapainon. Olen tutustunut mm. mindfulnessiin ja alkanut hyödyntää tekniikoita, joilla voin rauhoittaa levotonta ja rauhatonta mieltäni. Nukahtamiseen ja uniongelmiin käytän avuksi mielikuvaharjoittelua.

Olen myös oppinut vaikuttamaan toisiin ihmisiin, ja esimerkiksi hyötynyt useampaan otteeseen eräästä pienestä psykologisesta kikasta: neuvotteluissa kannattaa ensin asettaa pyyntö tai vaatimus korkeammalle, kuin loppupeleissä on tarve. Toinen ihminen todennäköisesti kieltäytyy, mutta suostuu luultavasti myöhemmin toiseen (itseasiassa alkuperäiseen) pyyntöön. Ihmiset kun myöntyvät helpommin pienempiin pyyntöihin, kun ovat ensin kieltäytyneet jostain isommasta.

<3 Anna

Instagram: @ansaivo

Lue myös edellinen postaukseni: Onneksi ei ollut somea, kun minulla oli vauva